Jo joutui armas aika

On taas vierähtänyt edellisestä tekstistä niin pitkä aika, etten edes tiedä mistä aloittaa. Blogi ei nimittäin ole ollut hiljainen siksi, ettei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut - siitä ei ole kyse. Päin vastoin tässä pitkän hiljaisuuden aikana on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, etten ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella tänne mitään. Nyt kuitenkin olen taas sillä tuulella.

Aloitetaan vaikkapa tiimiretkestä. Täällä Seurakuntaopistolla on sellainen käytäntö, että jokaisella tiimillä on joka vuosi tietty määrä rahaa käytettävissä tiimin virkistäytymiseen. Ainakin niin olen käsittänyt. Itse kuulun vastaanottotiimiin, ja tiimin jäsenenä olen siis oikeutettu pääsemään osingoille näiden tiimirahojen hedelmistä. Meidän tiimimme päätti käyttää varat ilmeisesti jo perinteeksi muodostuneeseen päiväristeilyyn Tallinnaan. Retki olikin varsin virkistävä ja oli mukava tutustua työtovereihin myös työajan ulkopuolella.

Joku voisi pitää minua tyhmänä, sillä en tuonut laivalta lainkaan alkoholia tai tupakkaa. Ainut asia, jonka ostin matkamuistoksi oli Kalev-valkosuklaalevy.

Elän tällä hetkellä vuoden viimeistä työviikkoa, joka päättyy huomenna. Vahtimestari ja esimieheni ovat jo siirtyneet lomalle, joten pidämme vastaanottoa pystyssä yhdessä puhelinvaihteenhoitajan kanssa. Siinä ei kyllä pääse näin joulun alla yhtään liikaa rasittumaan, sillä myös kaikki opiskelijat ja opettajat (suurimmat työllistäjät) ovat jo lomailemassa. Aika on kulunut urheiluhallin joulujuhlakalustusta purkaessa ja peukaloita pyöritellessä. Kaipaan silti jo lomaa.

Palvelukseni alkaa olla puolivälissä. Löysin blogiini sen kunniaksi vinkeän laskurin, josta voi seurata, kuinka loppuaika käy vähiin.

Palaan taas viimeistään joulun jälkeen.

Saksa luopuu yleisestä asevelvollisuudesta

Saksa aikoo luopua yleisestä asevelvollisuudesta ensi kesänä. Puolustusministeri
Karl-Theodor zu Guttenberg kertoi asiasta maanantaina Dresdenissä.

Karl-Theodor zu Guttenbergin mukaan heinäkuun alusta lähtien kutsuntoja
ei enää järjestetä.

Saksassa on nykyisin voimassa puolen vuoden
asevelvollisuus, mutta käytännössä vain 15 prosenttia ikäluokasta käy armeijan.
Kolmannes ikäluokasta suorittaa siviilipalveluksen ja lopuille on myönnetty
vapautus yleensä vajaakuntoisuuden takia.

Ministeri zu Guttenbergin
mukaan Saksan asevoimien miesvahvuus lasketaan asteittain 180 000 mieheen.

Asevoimien johdon mukaan hiukan pienempi, mutta paremmin koulutettu ja
varustettu ammattiarmeija sopii asevelvollisuusarmeijaa paremmin kansainvälisiin
tehtäviin, joihin Saksan armeija on viime aikoina keskittynyt.

Jotkut
upseerit ovat arvostelleet muun muassa Saksan Afganistan-joukon varustusta,
jonka on sanottu soveltuvan huonosti kuumiin ja pölyisiin olosuhteisiin.

Myös joukon henkinen huolto on ollut heikkoa, sillä armeijalla on suuri
puute pätevistä psykologeista ja psykiatreista.

AFP, YLE Uutiset

Saksa luopuu yleisestä asevelvollisuudesta

Saksa leikkaa armeijaansa ja luopuu yleisestä asevelvollisuudesta

Eläköön Saksa! Suomi ottakoon mallia isommastaan.

Syvemmälle sivariin

Jotta tässä blogissa tulisi julki myös vähän laajempaa näkökulmaa sivarista ja sivarina olemisesta, julkaisen nyt toisen sivarin mielipiteitä pienen haastattelun muodossa. Haastateltava on hyvä kaverini Sivari-Toni (joku saattanee muistaa wannabe-hevimiehen), johon tutustuin Lapinjärvellä ollessani. Enjoy. Julkaisen tekstin (lähes) täysin muuntelemattomana kopiona käymästämme messenger-keskustelusta. Haastattelussa merkintä SA tarkoittaa minua, ST puolestaan Tonia.

SA: Eli ensimmäinen kysymys, kuinkas on sivari sujunut?
ST: Tosi jees, kyllä noiden vanhusten kans saa ajan mukavasti kulumaan ja muutenki palveluspaikan ilmapiiri on hyvä.

SA: Olet siis töissä vanhainkodissa - varsin perinteinen palveluspaikka sivarille. Kuuluuko toimeesi sitä kuuluisaa "pyllyjen pyyhkimistä"?
ST: Eips, käytännössä teen suurimman osan taloustöistä ja jonkin verran avustavaa hoitotyötä eli helpotan hoitajien taakkaa aika paljon.

SA: Mielikuva sivarista pyyhkimässä vanhusten pyllyjä on siis pelkkää valheellisten ihmisten synnyttämää propagandaa. Onko sinua solvattu tai syrjitty sivariutesi vuoksi?
ST: Enpä oo kuullu yhtäkään sellasta kommentia keneltäkään.

SA: Ethän nyt valehtele? Eikös sivariin meneminen ole nöyryyttävin asia, jonka nuorimies voi tehdä? Kaikkihan sen takia parjaavat.
ST: Enen, kaikki sukulaisista ja kavereista lähtien on suhtautunu asiaan jees ja palveluspaikan työntekijöidenkin mukaan musta on siel tosi paljon apua. Että hyvä valinta ollu.

SA: Tästä pääsemmekin sopivaa aasinsiltaa pitkin siihen, miksi päätit lähteä sivariin?
ST: Hiusten takia tietty. eiku. nojoo, en oo koskaan ollu mitenkää innostunu tai ylipäätänsä kiinnostunu armeijasta jne. joten sivari oli ihan luonnollinen valinta ja saapahan tehdä vuoden jotain oikeesti hyödyllistä hommaa. eipä sitä tiiä vaikka tääki vuos saattais kääntää mun pään tulevien opiskelujen suhteen.

SA: Mehän olemme jopa elintärkeitä monelle taholle. Täälläkin vastaanottotiimin pysyvä neljäs jäsen on sivari. Vastaanotto ei toimi kunnolla ilman sivarin panosta. Koetko työsi merkitykselliseksi?
ST: Kyll. ainakin sen perusteella mitä oon saanut palautetta palveluspaikan työntekijöiltä, sekä noilta vanhainkodin asukkailta, jotka ainakin tuntuu kovasti tykkäävän mun olemassaolosta.

SA: Eli siis myös sotaveteraanit arvostavat sivareita, tai ainakin hyväksyvät?
ST: Tohon kysymykseen vähä hankala vastata ku on kuitenki dementiaosasto ja vasta viime viikol tais tulla eka sellanen pappa joka on sotaveteraanikin.

SA: Tämä jääköön siis toistaiseksi mysteeriksi. Haittaako huono liksa työssä viihtymistä?
ST: Aluks meinas jopa tuntua siltä, mutta sitten kun homma lähti luistamaan, niin en oo edes miettinyt koko asiaa. tärkeintä kuitenkin on loppujen lopuks vakaumus/periaate, eikä raha.

SA: Aamen. Toisaalta voihan sitä maallista mammonaakin saada kerätyksi ihan mukavasti kasaan. Pikkulinnut lauloivat, että sinullakin on jo tonni säästössä?
ST: Joo kyllähän noita ruoka- ja päivärahoja on kertynyt säästöön ihan mukavasti, osa pitää kyllä piakkoin sijottaa omiin musaharrastuksiin, niin on mielekästä tekemistäkin enemmän vapaa-aikana.

SA: Minkä viestin haluaisit välittää niille, jotka vielä epäröivät intin ja sivarin välillä? En päästä sua liian helpolla tässä haastattelussa.
ST: Sivarin valitsemiseen saattaa olla melkonen kynnys, kun pohtii esimerkiksi että mitenkä muut siihen suhtautuvat jne. mutta omalla kohdalla suhtautuminen on ollut positiivista. jos sivari vähänkään kiinnostaa, niin kannattaa sitä vaihtoehtoa miettiä tosissaan, sivareja nimittäin tarvitaan ja varmasti jokaisella palveluspaikalla oppii jotain hyödyllistä tulevaisuutta varten.

SA: Joitakin asioita ei vain voi millään kokea intissä. Koulutusjakso on yksi näistä. Lapinjärvellä oli mitä ilmeisimmin melko hauskaa?
ST: Porukka ja meininki oli aivan mahtavaa, sitä voisi jopa melkein sanoa viime kesän kohokohdaksi!

SA: Voin allekirjoittaa itsekin tuon! Et varmaan ole katunut sivariin lähtemistä hetkeäkään? Nyt tähän joku naseva loppukommentti.
ST: Niinno.. kyllä mä mielummin rämpisin metässä.. tai sitten en. en todellakaan ole katunut! =D

Kiitos Sivari-Tonille haastattelusta! Tulevaisuudessa on luvassa myös Sivari-Henkan haastattelu - videolle kuvattuna!

Edustusviikonloppu

Suunniteltu ohjelmani meni tämän viikonlopun osalta täysin uusiksi. Olin pohtinut meneväni torstai-iltana stogella (täällä päin se tarkoittaa junaa suom. huom.) Jyväskylään ja sieltä perjantai aamuna Tikkakosken porukan kanssa Maata Näkyvissä -festareille. Olin jopa ilmoittautunut mukaan hyvissä ajoin ja saanut kaikki järjestelyt vähintäänkin suunniteltua. Joskus kohtalo kuitenkin puuttuu peliin.

Sain esimieheltäni alkuviikosta vihjeen, että Seurakuntaopistolta (SO) on lähdössä pieni porukka esittelemään laitoksen toimintaa festareille. Otin vihjeen tosissani ja etsin käsiini projektista vastaavan henkilön K. Hän arveli, että minulla voisi olla mahdollisuus päästä paikalle lähtevän pienen opiskelijaporukan mukaan. Seuraavana aamuna asia sai uuden käänteen, kun K ilmoitti kyseisen porukan vastuuhenkilön sairastuneen. Fiksumpi lukija voikin jo arvata, että kyisenen pesti napsahti lähes välittömästi minulle.

Aluksi mietin mielessäni jaksaisinko ottaa vastuulleni riehuvan ja kurittoman opiskelijakvartetin. Alkuperäinen suunnitelma Jyväskylään matkustamisesta näyttäytyi parhaana vaihtoehtona. Miksi menettää mahdollisuus nähdä jokainen bändi jonkin vastuutehtävän vuoksi. Pohdittuani pestin hyviä ja huonoja puolia syvemmin tulin kuitenkin nopeasti järkiini. Enhän voisi muuta kuin voittaa suostumalla. Alla on lyhyt, mutta selventävä lista tehtävän hyvistä puolista.

1) SO maksaa koko lystin: pääsyliput, matkan, majoituksen, ruoat ja jopa lipun Alternatiivi-pommisuojaan, joka normaalisti maksaa ylimääräistä. Säästän siis kaikki Tikkakosken porukan kanssa matkustamisesta aiheutuvat kulut.

2) Saan koko lystistä ruhtinaalliset kolmen työpäivän ylityötunnit. Kokonaissaldoni alkaa siis olla noin viikon luokkaa. Sivarinkin on pidettävä välillä lomaa, ettei rasitu liikaa.

3) Hyvällä tuurilla saan jonkin sortin työntekijäpassin, jolla pääsee näppärästi jonojen ohi.

4) Olen jonkin sortin päädelekaattorin virassa, joten uskon pääseväni kaikkiin tapahtumiin, joihin oikeasti haluan.

Miksipä en siis lähtisi. Lähtö on huomenna 10:30 toimiston takaa - ajelemme K:n kanssa SO:n edustus-Yariksella. Wish me luck.

The Origin of Species

Olen toiminut viime päivinä hyvin epä-sivarimaisella tavalla. Ensinnäkin ajelin vähintään 2/3 parrastani ja toiseksi kävin äsken parturissa uhraamassa hiuksistani huomattavat kolme senttiä. Tuntuu lähes kuin osa sielustani olisi parturin sivaltaessa varissut hiusteni mukana lattialle. Noh, elämä jatkuu ja hiusta riittää. Mitäpä sitä ei tekisi siistimmän ulkoasun vuoksi. Jokaisella on toki pinnallinen puolensa. Onhan sekin loppujen lopuksi erittäin turhamaista, että värjää hiuksensa. Mitä vikaa on ruskeassa? No tietty se, ettei se ole musta.

Miksikö hiusten lyhentäminen on epä-sivarimaista? Tokihan jokaisella sivarilla pitää olla pitkä hippiletti. Ainakin mikäli on uskominen yleisiä stereotypioita sivareista. Parta tulee heti pitkän tukan jälkeen leimaavana tuntomerkkinä. Tällä stereotypialla lienee kyllä vinha perä, sillä todennäköisesti puolustusvoimissa pitkät tukat ja ajelemattomat sänget ovat perin harvinaisia. On myös ohimennen sanottuna täysin kohtuutonta ja epätasa-arvoista, että naiset saavat pitää tukkansa, mutta miehet eivät. Korjatkaa, jos olen väärässä asian suhteen - en vain ole kuullut, että miehet saisivat pitää pitkää tukkaa intissä. Mitäpä siellä saisikaan tehdä - samaan muottiin siellä jokainen väännetään. Olen tarkoituksella hieman provosoiva saadakseni aikaan kommentointia.

On muuten kallista lystiä hiusten leikkaaminen. Asiakas saa pulittaa peräti 27€ hommaan, johon kuluu reilu kymmenen minuuttia työaikaa. Luulisi kampaamobisneksen kannattava noilla tuntiliksoilla - todellisuus lienee kuitenkin toinen. Tässäkin kaupunkipahasessa sijaitsee varmasti sata parturi-kampaamoa. Huh, huh. Kilpailu on siis kovaa.

Joku lukijoista saattaa ihmetellä, miksi tämän postauksen nimi on sellainen kuin se on. Syitä voi toki kehittää monia, sillä ihmisen mielikuvitus on rajaton. Alkuperäinen syy on, että aion tässä kirjoituksessa käsitellä hieman syvemmin sivariutta ja sen takana olevaa filosofiaa - sen lajin alkuperää, joka tunnetaan sivarina. Keksin tässä lennosta toisen hyvän syyn: nyt jonkun googlatessa hakusanoilla "the origin of species" ja selatessa tarpeeksi kauan voi hänelle tulla vastaan minun blogini. Aina on kiva saada lisää lukijoita.

Kaikella sillä viisaudella ja ymmärryksellä, jota minulle on tässä maailmassa suotu voin täysin vilpittömästi ja vailla itsekkäitä päämääriä todeta seuraavan väittämän: sivarius on paljon enemmän kuin pelko tukan leikkaamisesta. Väitän, että harvassa ovat ne sivarit, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta tärkeimpänä syynä hiusten säilyttäminen täysikasvuisina. Tuskin heitä on ollenkaan. Joka toisin väittää puhuu luikuria ja on tuskin vakavasti otettava ihminen. Perimmäiset syyt kieltäytyä aseista kumpuavat paljon syvemmältä - käsityksestä siitä, minkä arvoinen ihmisen henki lopulta on, ja kuka on lähimmäiseni.

Hiuksia ei kuitenkaan pidä väheksyä muiden perusteiden joukossa. Vertaan asiaa mielelläni jonkin hankalasti kasvavan istutuksen hoitoon. Käsittääkseni tällainen on esimerkiksi bonsaipuu - se kasvaa hitaasti ja kivuliaasti. Kuvittele istuttavasi tällainen kasvi esimerkiksi sievälle kukkapöydälle olohuoneeseesi. Hellästi ja hoivaten pidät siitä huolta kastelemalla sitä juuri sopivasti ja antamalla sille parhaita hoitoaineita. Kun rakas bonsaisi alkaa lopulta kukoistaa kauniina ja rehevänä, sinua käsketään leikkaamaan se maan tasalle. Miksikö - koska niin vain on ollut tapana tehdä vuosisatojen ajan. Saattaisi tehdä kipeää, eikö. Hiukset eivät eroa tässä asiassa tippaakaan bonsaipuusta. Ne kasvavat jopa tuskallisen kauan ja vaativat tarkkaa hoitoa ennen kuin alkavat näyttää komeilta ja hyvinvoivilta. Sitten Suomen valtio käskee leikkaamaan ne isänmaallisuuden ja miehisyyden nimissä. Mitä naurettavaa pelleilyä.

Kenenkään ei siis tulisi väheksyä hiuksia syynä kieltäytyä intistä, sillä ne ovat paljon enemmän kuin kasa karvaa - ne ovat symboli. Ne kuvastavat kapinaa tämän ajan miehisyyden myyttejä kohtaan, kapinaa alistusta ja tappamista kohtaan. Kenenkään ei käy kiistäminen, että tässä maailmassa juuri lyhyttukkaiset tappavat toisiaan rintamilla. Pitkä tukka kuvastaa irtautumista siitä, että ainut tai paras keino tehdä politiikkaa olisi tehdä se asein. 1800-luvulla elänyt filosofi Henry Thoreau läväytti terävästi sanallista miekkaansa sanoessaan, että niin kauan kuin ihmisiä ei syödä heitä ei tarvitse myöskään tappaa. Minun käsitysmaailmassani ihmisiä ei koskaan tulla syömään - eikä yhtäkään ole siis tarpeellista tappaa.

Johtaako tämä käsitys välttämättä ns. täydelliseen pasifismiin, jolloin sivari on valmis uhraamaan vaikka isoäitinsä murhaajan kynsiin nostamatta sormeakaan vastaan? Ei todellakaan, ei minun maailmassani. Se että rakastaa rauhaa ja väkivallattomuutta ei tarkoita, etteikö rakastaisi lähimmäisiään.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Mutta säilyttääkseni tekstini mahdollisimman luettavassa muodossa, jätän asian käsittelyn tältä erää.

Diakin posteja ja Arvojen autoja

Täällä päin maailmaa on nyt koululaisten syyslomaviikko. Samalla se on myös vaksin syyslomaviikko, joten kaikki aiemmin hänelle nakitetut hommat ovat nyt minun hommiani tämän viikon ajan. Onneksi myös muuta henkilökuntaa on aika paljon lomalla - ei ole hirveästi juoksuttajia.

On tässä kyllä saanut välillä lentääkin. Alkuviikosta Diak työllisti minut oikein kunnolla hitonmoisen monistusurakan muodossa. Minulle annettiin tehtäväksi kopioida lähes kaikki valintapäivän kutsuihin tuleva materiaali. Laskeskelin, että tulin kopioineeksi heille kaiken kaikkiaan 5530 arkkia - todella ekologista. Yhdessä kopiopaperipakkauksessa on 500 arkkia ja laatikollisessa 2500. Koko urakkaan kului siis kaksi laatikollista kopiopaperia. En halua mitenkään kyseenalaistaa heidän systeemejään, mutta miksi ihmeessä näitä kutsuja ei lähetetä sähköpostitse? Siinä voisi olla varsin hyvä tapa kohentaa Diakin kuvaa mediassa. Ekologisuus on tänä päivänä pop. Eihän siinä mitään, jos tuo kopiomäärä olisi kaikki tuotettu paperi vuodessa, mutta sitähän syntyy miljoonittain! Suurin osa siitä menee vielä suoraan roskakoriin. En voi ymmärtää. Mutta se Diakista tältä erää.

Ainiin - vielä on mainittava, että kyseiset pääsykoekutsumateriaalit on myös postiettava. Postitus tapahtuu meiltä (respasta) käsin, joten tämäkin nakki on puoliksi minun harteillani. Oikeastaan paremminkin käsivarsillani, sillä roudasin laatikot juuri Diakin opintotoimistosta tänne vastaanottoon. Laatikoita oli viisi ja ne painoivat kuin synti, mutta sainpahan kuntoilua. Onneksi materiaalien lajittelu kuoriin tapahtui siellä opintotoimistossa.

Toinen suuri työllistäjä tällä viikolla on ollut Arvojen Akatemia - Kirkon seminaari yhteiskunnan vaikuttajille. Paikkalle on saapunut muun muassa: [lista sensuroitu ylemmän tahon pyynnöstä, tilaisuus oli yksityinen]. En ole ihan varma, mitä he tarkalleen ottaen tuolla suljettujen ovien takana keskustelevat, mutta epäilemättä jotain tärkeää. Kuuluupa sieltä välillä lyhyttä naurunremakkaakin. Sen minä tiedän, että heillä on erittäin hyvät safkat - ja sitä on tarjolla useasti erityisesti erilaisten kahvittelujen muodossa. Olen nyt kahtena päivänä ohjannut heidän ökyautojaan oikeille paikoille. Täytyy tässä kyllä todeta, etteivät ne autot loppujen lopuksi ole mitenkään normaalia prameampia. Käsittääkseni arkkipiispakin saapui kimppakyydillä jollain perusfarmarilla. Liikenteenohjauksen lisäksi olen saanut muun muassa sytytellä lyhtyjä "iltapalapolulle" ja järjestellä luentosalin. Loppu onkin asiakaspalvelua.

Jotta tämä blogi yhdistäisi optimaalisella tavalla työn ja huvin, kerron jälleen myös jotain elämästäni työn ulkopuolella. Voit nyt lakata lukemasta, jos et ole kiinnostunut vapaa-ajastani.

Laitoin tässä viikko sitten oikein kunnolla palamaan vähäisiä säästöjäni kunnollisten musiikkivehkeiden hommaamiseksi. Ostin Huuto.netistä verrattain huokeasti Magnat Quantum 503 kaiutinparin sekä Cambridge Audio azur 340a vahvistimen. Vanhoihin kirpparikamoihin verrattuna muutos kuunteluelämyksessä oli valtava harppaus parempaan. Nyt en paljon muuta malta tehdäkään kuin kuunnella musaa. Toivon, ettei kukaan asuntolassa närkästy popitteluuni - en halua lentää ulos.

Samoihin aikoihin musavehkeiden hommaamisen kanssa muutin myös pois nuorten asuntolasta. Kyllästyin perinteiseen asuntolaremuamiseen ympärilläni ja siitä aiheuteneeseen öiseen unettomuuteen. En mene vannomaan, mutta olen aika varma, että E-siivessä on myös sisäilmaongelmia. Uusi huoneeni sijaitsee F-siivessä, joka on normaalisti lähinnä lyhytaikaisia opiskelijamajoituksia varten. Siellä on huomattavasti rauhallisempaa ja huoneet ovat huomattavasti viihtyisämpiä. Minulla on vihdoin viimein jopa oma vessa. Huoneeni on tarkoitettu kahdelle hengelle, joten sain myös väsättyä itselleni mukavan leveän parisängyn yhdistämällä vuoteet. Yhteinen keittiökin on paljon siistimpi ja modernimpi kuin muualla. Kyllä kelpaa minun loikoa.

Mitä sä teet siellä?

Tämä blogi on kehittynyt alkuperäisestä tarkoituksestaan vähän erilaiseen suuntaan. Alunperin tämän tarkoitus oli keskittyä pelkästään sivariin liittyviin asioihin. Nyt tästä on tullut enemmän tai vähemmän minun vapaa-aikaani ja elämääni käsittelevä. Onko suunta hyvä vai ei, siihen en sano mitään. Kirjoitan mitä kirjoitan.

Minulta kysellään usein, mitä oikein varsinaisesti puuhaan täällä. Kehotan lukemaan blogiani ja olemaan kyselemättä tympeitä. (Tätä en tietenkään tee sukulaisilleni). Olen monesti saanut vastaukseksi jotain tämän tapaista: "No kyl mä luenki, mut en oikee oo saanu siit sitä selville". Ehkä oma työnkuvani on minulle niin selkeä, etten ole suuremmin esitellyt sitä täällä. On kyllä varmasti toivottavaa, että olen perillä tehtävistäni, mutta teitä lukijoita se saattaa harmittaa, jos sen vuoksi laiminlyön mielihalunne. Siispä yritän nyt selventää tätä mysteeriä mahdollisimman hyvin.

Tuolla oikealla olevassa bannerissa (sivupalkki, näytön oikeassa reunassa oleva tekstikenttä) lukee, että työsarkani koostuu vastaanotto- ja kokouspalveluiden avustavista tehtävistä. Näin lukee siviilipalvelustodistuksessani, ja se on mielestäni hyvin tiivistetty. Se ei kuitenkaan aukene ihan heti, jos ei tiedä mistä on kyse.

Lähdetään liikkeelle perusjutuista ja rutiineista. Työpisteeni on siis respa, vastaanotto. Työskentelen siinä yhdessä esimieheni, vahtimestarin ja puhelinvaihteenhoitajan kanssa. Kun aamulla saavun respaan syötyäni tukevan aamupalan, vien ensitöikseni vesikannun niihin luentosaleihin, joissa on meneillä Kirkon Koulutuskeskuksen kurssi (yleensä luentosalit 1 ja 3). Käynnistän samalla läppärit samaisissa saleissa. Tämän jälkeen haen päivän lehdet laatikosta ja jaottelen ne kuuteen pinkkaan. Siinä ohessa kurkkaan myös avainkassakaappiin ja avainpalautuslaatikkoon. Jaoteltuani lehdet pinkkoihin heitän ne kipin kapin eri puolille kampusta. Sitten palaan respaan, jossa usein etenkin alkuviikosta alan vastaanottamaan saapuvia kurssilaisia; jaan avaimia ja täytätän asiakaskortteja - ts. asiakaspalvelen tarpeen mukaan. Tämän rulianssin jälkeen seuraa sekalaista ohjelmaa ruokailuun (11:30) asti: saatan kopioida, päivystää puhelinvaihteessa, roudata, putsata kahviautomaattia jne. Ruokailun jälkeen alkaa valua opiskelijamajoittujia, joilla pitää täytättää asiakaskortit ja antaa avaimet. Keskitän yleensä isommat kopiointiurakat iltapäivälle, sillä silloin respassa on rauhallisempaa. N. 13:25 on päivittäinen postikierros, jota hoidamme vahtimestarin kanssa vuoron perään. Keräämme siis lähtevän postin ympäri kampusta. Tämän jälkeen leimaan (frankeeraan) postin siihen tarkoitetulla laitteella. Talkkari kuljettaa ne myöhemmin perille postiin. Loppu iltapäivä on taas sitä satunnaista puuhastelua: tilojen järjestelyä seuraavaa päivää varten, läppärien ja videotykin asentamista luentosaleihin...

Toisin kuin joissakin palveluspaikoissa minulla ei teetätetä mitään turhia hommia, kuten mappien pölytystä ja pölyjen mapitusta. Teen aina yleishyödyllistä työtä, jolla on tarkoitus. Näen, että tämä on edellytys työssä viihtymiselle.

Jospa tämä selventi ainakin vähän työtäni. Toki saa kysellä lisää, jos jokin askarruttaa.

Valmis tuotos

Tällainen siitä nyt sitten tuli. Tuo kuva vähän valehtelee - se on oikeasti paljon tummempi. Olen suht tyytyväinen tulokseen, mitä nyt pieniä juttuja meni vähän huonosti. Kannattaa lähteä sivariin, siellä ehtii näperrellä muutakin kuin lakanoita kohdilleen.

Tylsyyden iskiessä

Jäin taas vaihteeksi harvojen valittujen joukossa viikonlopuksi Järvenpäähän. Luulen, että täällä asuntolassa on tällä hetkellä minun lisäkseni enintään 5 ihmistä - poikien solussa ei taida olla nyt ketään. Pysähdyin äsken käytävälle oikein kuuntelemaan kuuluisiko mistään ääniä. Koko rakennus vaikeni edessäni kuin hauta.

Mitä ihmettä minä sitten täällä teen? Eikö minulla ole hirmuisen tylsää? No ei ole. Minulla on nimittäin joka viikonlopulle varattuna erilaisia keskeneräisiä projekteja, joiden parissa hääräillessä aika kuluu kuin yo-kirjoitusten viisi viimeistä minuuttia. Tälle viikonlopulle olen varannut peräti kaksi hommaa, jotka aion hoitaa loppuun: keikkajulisteiden päällystämisen ja Raamatun tuunaamisen. Ensimmäinen lienee ihan selkeä kaikille, mutta jälkimmäinen voi kuulostaa jännittävälle. Se tavallaan onkin.

Ostin viime viikonloppuna Jyväskyläläiseltä kirpparilta vanhan Raamatun. Olin pitkään ajatellut vanhan käännöksen ostamista, sillä pidän sitä parempana uuteen käännökseen verrattuna. Sivistymättömille kerrottakoon, että vanhalla käännöksellä tarkoitan 1933/1938 käännöstä ja uudella vuoden 1992. Ostamani Raamattu on kuitenkin jonkun pariskunnan vanha vihkiraamattu, ja siksi ulkoasultaan vähän tympeä. Päätin siis tuunata sen uuteen kuosiin. Pohdin koko viikonlopun, millainen ulkoasu miellyttäisi minua eniten. Päädyin nahkaan. Mutta mistä nahkaa? Sain vastauksen seuraavalla viikolla vieraillessani Järvenpään kirppiksillä - löysin polkuhintaisen violetin nahkatakin. Sääli silpoa tyylikäs takki, mutta mitäpä ihminen ei tekisi taiteen vuoksi.

En ole vielä toteuttanut projektiani, mutta aion tehdä sen huomenna heti herättyäni. Uskon löytäväni taideluokasta tarvittavat välineet: tehokasta liimaa ja sakset. Vielä on mysteeri, miten saan pysyvää tekstiä nahkaan. Permanenttitussilla suhertaminen on vähän tylsä ja hölmöltä näyttävä vaihtoehto. Jos jollakulla on ideoita, feel free to tell me.

Lopuksi on vielä pakko todeta, että skotlantilainen Williams bros -panimo valmistaa mitä parhaimpia oluita! Voin lämpimästi suositella Alkoon juuri rantautunutta Midnight sunia. Eipä uskoisi skoteista, että osaavat tehdä muutakin kuin viskiä.

Hyvinvointi virtaa opistolle?

Opistomme on loikonut viime perjantaista asti hyvinvoinnin hellässä syleilyssä. Ainakin minä tunnen oloni nyt paljon paremmaksi kuin aiemmin. Tuona päivänä nimittäin astui voimaan upea lakimuutos, joka ajaa tupakoitsijat, ollakseni suorasanainen, hevonperseeseen opistoalueelta. Laki kieltää tupakan sekä kaiken maailman vesipiippujen tupruttelun erilaisten julkisten rakennusten, esimerkiksi koulujen kampusten, alueilla.

Kuten jo aiemmin valitin, suurin osa opistokavereistani polttaa - jos siis tahdoin hengata heidän kanssaan, jouduin istumaan jatkuvassa tupakansavussa. Eihän siinä mitään, kyllä siihen savuun tottuu, kun aikansa istuu sen keskellä - siitä jopa oppii pitämään. Typerämpikin kuitenkin tajuaa, ettei passiivinen tupakointi ole järin terveellistä. Se on täysin verrattavissa siihen, että polttaisi itse. Sillä voi olla myös hyvin arvaamattomia vaikutuksia: havahduin eräs ilta siihen, että minun teki hirveästi mieli tupakkaa. Riippuvuus voi siis syntyä, vaikkei itse polttaisi ainuttakaan röökiä.

Toisen ilo on toisen murhe. Opistolla lain voimaan astuminen aiheutti arvatenkin lievää närkästymistä. Joku harvinaisen rebel opistolainen muun muassa roudasi tupakkapaikan töhikset jemmaan ympäri kampusta vastalauseena rajoitteita vastaan. Luulisi, että tällainen laki tulisi monelle kuin taivaan lahjana - vihdoinkin hyvä tilaisuus lopettaa tupakointi. Tupakoitsijan mieli ei kuitenkaan toimi kuin normaalin ihmisen - seurauksena oli vain nurinaa. No ei kuva oikeasti ole näin mustavalkoinen, luulen jonkun tarttuneenkin tilaisuuteen lopettaa. En vain tunne ketään.

Luulen, ettei suurin osa tupakoivista ihmisistä jaksa kävellä kampuksen ulkopuolelle polttamaan - varsinkaan ilta-aikaan, jolloin valvonta on vähäistä. Henkilökuntaa kehotettiin ottamaan kaikkien lakia rikkovien ihmisten tiedot ylös kurinpidollisia toimenpiteitä varten. Kohtaan tässä kuitenkin moraalisen ongelman: olenko valmis vasikoimaan toverini täyttääkseni "virkani" minulle asettamat velvollisuudet? Tätä pitää pohtia. Ainakin siinä vaiheessa, kun joku polttaa minun ikkunani alla annan varmasti ilmi koko sakin. Jos luette tätä opistolaiset, ottakaa viestistä vaari: I'm watching you.

- Sivari-Atte

Seikkailu Seinäjoella

Päätin torstaina, että lähden perjantaina visiitille Seinäjoelle. Kun ilmoitin suunnitelmistani julkisesti, monen reaktio oli: "Mitä vittua? Mitä sä siellä?". Kieroutuneesta huumorintajustani tai muusta vinksahtaneisuudesta johtuen päätin kuitenkin pitää syyn reissuun salaisena aina tähän päivään asti. Moni esitti mitä mielikuvituksellisimpia arvauksia matkani tarkoituksesta: esimerkiksi salarakas saavutti suurta suosiota veikkausten joukossa. Valitettavasti matkani syy oli aivan toinen; totuus on usein tarua tylsempi. Menin sinne katsomaan paikalliselle rokkiklubille bändiä nimeltä Anathema. Bändi kuuluu suuriin suosikkeihini, joten nyt sen ollessa lyhyellä kiertueella Suomessa minun oli pakko päästä katsomaan.

Miksikö valitsin juuri Seinäjoen? Muut mahdollisuudet olisivat olleet Oulu, Tampere ja Helsinki. Oulu ja Tampere putosivat pois laskuista huonojen yhteyksien takia. Eikö olekin hassua, että Järvenpää-Seinäjoki yhteys on yöllä helpompi matkustaa kuin Tampereelta tänne. Usko pois. Helsinkiä en valinnut siksi, että keikka sijoittuu maanantaille. Joutuisin sen vuoksi käyttämään yhden kallisarvoisista lomapäivistäni - siihen en ryhdy.

Keksin hauskan tavan raportoida matkani käänteet kaikelle kansalle. Tein valmistellessani matkaa ja matkustaessani alta löytyvän tarkahkon aikataulun, josta löytyvät kaikki olennaiset tapahtumat ja käänteet. Uskon, että jokaisen uteliais mieli tulee sen avulla ylivuotavaisen tyydytetyksi.

23.10.10

22:00 - Teen päätöksen lähteä juuri Seinäjoelle. Tarkastan Tiketin nettisivuilta, mistä päin Järvenpäätä voi ostaa lippuja konserttiin. Löydettyäni osoitteen katson ajo-ohjeet GoogleMapsista ja painan ne mieleeni. Menen VR:n sivuille ja kirjaan ylös minulle sopivat yhteydet. Lähtömatka tulisi olemaan 17:14-20:30 ja paluu 02:04-06:50.

24.10.10

10:45 - Tulostan GoogleMapsista kävelyohjeet Seinäjoen asemalta Rytmikorjaamolle (keikkapaikka). Tarkastan sivarien matkalipuista vastaavan henkilö S:n aikataulusta, milloin hän voisi kirjoittaa minulle liput.
11:45 - Hyppään ruokatauolla fillarin selkään ja poljen PizzaPOP Kinnariin, josta ostan lipun keikalle. Harhailen matkalla tovin omakotitaloviidakossa.
12:15 - Saavun takaisin opistolle.
14:00 - Lähetän S:lle viestin, milloin saisin audienssin. Saan sen heti, joten juoksen hakemaan liput.
15:55 - Siirrän fillarin lähtökuoppiin ulko-oven läheisyyteen. Siirryn huoneeseeni ja pakkaan laukkuuni valmiiksi kaikki tarvittavat kamat.
16:30 - Olen valmiina polkemaan asemalle. Huomaan pyörän avainten olevan hukassa. Lähden etsimään niitä huoneestani.
16:45 - Etsinnät eivät tuota toivottua tulosta, joten lähden marssimaan ripeään tahtiin kohti asemaa. Vittuunnun jo valmiiksi ajatellessani seuraavan aamun kävelyä asemalta takaisin. Vilkuilen kelloa.
17:01 - Saavun onnekseni ajoissa asemalle. Ostan liput ja nousen junaan.
17:28 - Saavun Tikkurilaan, jossa vaihdan junaa. Ennen vaihtoa ostan aseman R-kioskilta uuden Tex Willer -sarjakuvakirjan.
17:46 - Astun junaan ja aloitan eväiden nauttimisen. Luen suurimman osan matkasta ostamaani Tex Willeriä.
19:30 - Löydän pyöräni avaimet laukkuni pohjalta. Kiroan äänekkäästi mielessäni.
20:30 - Saavun Seinäjoelle. En ole vieraillut kyläpahasessa aiemmin, joten selvittelen hetken sijaintiani. Löydän ensimmäisen kohteeni välittömästi: Otto-automaatti. Ikävä kyllä masiina ei ole toiminnassa - kiroan vähän lisää. Toivon löytäväni uuden automaatin matkalla keikkapaikalle. Havaitsen samalla asian, johon en ollut varautunut - sateen. Onneksi se näyttää tauonneen hetkeksi.
20:45 - Löydän itseni S-marketista ostamasta eväitä paluumatkalle. Päädyn kolmioleipiin ja vichyyn. Kysyn ystävälliseltä kassaneidiltä ystävällisesti, että voisiko hän ystävällisesti kertoa lähimmän ystävällisen automaatin sijainnin. Hän kehottaa minua etsimään sellaista Anttilan läheltä. Muistan nähneeni sellaisen aseman lähellä. Lähden sinne.
20:55 - Automaatti löytyy, nostan vähän rahaa. Tutkin edelliseltä nostajalta jäänyttä kuittia: hän nosti huimaavat 300e. Olisipa minullakin. Lähden etsimään Rytmikorjaamoa.
21:15 - Saavun Rytmikselle varsin mukavaan aikaan, ovet aukesivat vartti sitten. Heitän takin narikkaan, jota varten olin onneksi älynnyt varata euron. Marssin tiskille ja tilaan oluen. Bongaan samalla keikkajulisteen seinältä. (Taustatiedoksi: kerään julisteen jokaiselta keikalta, jolla käyn. Saan sen aina tavalla tai toisella.) Annan katseeni kiertää. Rytmis sijaitsee entisen tehtaan tiloissa, joten on tilavampi kuin Lutakko. Istumatilaa on kuitenkin mielestäni turhan vähän. Ilta on K-18, joten juomat saa viedä kaikkialle - paitsi pienelle alueelle aivan lavan edessä. Järjestely on mielestäni älytön, sillä suurin osa ihmisistä näyttäisi kertyvän aidan toiselle puolelle. Löydän pöydän.
21:45 - Pöytääni istuu pienehkö kolmen ihmisen jengi. Kolmasosa on tukevasti humalassa. Saan heistä hupia lyhyeksi aikaa, kunnes kyllästyn ja lähden pois.
22:30 - Ensimmäinen lämmittelijä, erittäin naisellinen miesääni, aloittaa. Esitys on turruttavan tunnelmallinen, alkaa nukuttaa.
23:15 - Seuraava lämmittelijä, erittäin naisellinen naisääni, aloittaa. Esitys on turruttavan tunnelmallinen, muttei kuitenkaan unettava. Naisen ääni osoittautuu niin lumoavaksi, että terästäydyn välittömästi. Haen kaljan.
00:00 - Anathema aloittaa! Nautin kuulemastani. Yleisö on tympeän jäistä. Hyvä tunnelma ei synny välittömästi. Pikku hiljaa se kuitenkin kehittyy.
01:30 - Keikka osoittautuu melko pitkäksi. Lähden valumaan kohti narikkaa encoren soidessa, jotta ehdin varmasti junaan. Seuraava juna saapuisi vasta neljältä.
01:40 - Muistan ilmaisen bussikuljetuksen Rytmikseltä keskustaan. Hyppään sen kyytiin. Ystävällinen kuljettaja suostuu viemään minut suoraan asemalle. Pisteet tästä Rytmikselle!
01:55 - Olen asemalla mukavasti ajoissa. Menen sateesta sisälle lämmittelemään. Katseeni porautuu monitoriin, joka ilmoittaa junan myöhästyvän puoli tuntia. Kiroan hieman lisää.
02:24 - Juna saapuu vihdoin. Etsin vaununi ja istun syömään eväitäni. Leimattuani lippuni suljen silmäni ja vaivun uneen.
06:20 - Herään vähän ennen Riihimäkeä, jossa vaihdan junaa.
06:50 - Laahustan halki huuruisen Järvenpään. Olen juuri niin ärsyyntynt kuin jo iltapäivällä ennustin. Lakkaan tarkkailemasta kelloa. Kaadun joskus seitsemän jälkeen nukkumaan sängylleni. Turvallisesti perillä.

- Sivari-Atte

Työpiste-esittely

Olen aiemmin esitellyt huoneeni sivarikeskuksella, nyt on aika esitellä työpisteeni opistolla.

1. Tämä on ylityöseurantalista, olen ahkerana sivarina saanut sen jo täyteen. Ylityöksi lasketaan siis sellainen työ, joka tapahtuu normaalin työaikani (8-16) ulkopuolella. Periaatteessahan minun ei olisi pakko tehdä sellaista työtä minuuttikaan, mutta koska olen motivoitunut ja reipas teen sitä mielelläni aina välillä. Hyödyn siitä itse ylimääräisenä vapaa-aikana: jokainen ylityötunti on minulle vapaasti käytettävissä vapaa-aikana. Jos oikein muistan, olen kerännyt jo n. 12 tuntia.


2. Muistilappunen, eri värisiä tällaisia lappustauluni on pullollaan. Niiden sisältö vaihtelee huomattavasti: osassa on muistettavia hommia, osassa puhelinnumeroita, osassa jotain aivan muuta. Lappustaulullani on myös kartat opistoalueesta ja Järvenpäästä.

3. Muovinen ständi, joka sisältää mitä erilaisimpia opaskirjasia ja -papereita. Päällimmäisenä näyttäisi olevan kopiokoneen ohjekirja. En ole tarvinnut kyseistä kirjaa kertaakaan. Laite on sen verran simppeli, että sen käytön oppii nopeasti. Kopiokone sijaitsee ständistä katsottuna viistosti vasemmalla.

4. Päivyri/kalenteri, en ole koskaan ennen eläissäni käyttänyt moista. Kyseenalaistin sen tarpeellisuuden välittömästi, kun sain sen käsiini. Onneksi en tuupannut sitä pois, sillä olisin nyt pulassa ilman. En voi mitenkään muistaa kaikkia sovittuja tehtäviä ilman sitä. Kalenteri seisoo työpöydälläni jatkuvasti, joten myös muut työntekijät voivat kätevästi katsoa siitä, mitä minulla on milloinkin - tai merkata lisää hommia.

5. Kirkon koulutuskeskuksen johtajan 50-vuotisjuhlavastaanotosta ylijäänyttä ruokaa ja juomaa. Tällainen kattaus ei siis kuulu päivittäisiin työsuhde-etuihini. Lasissa on alkoholitonta kuusenkerkkä-kuohujuomaa. Eihän töissä sovi naukkailla teräviä. Lautasella puolestaan on herkullista voileipäkakkua.

6. Siviilipalvelusmiehen ilmainen junalippu, näitä sivarilla on vuoden aikana käytettävissä 39. Ne on tarkoitettu lähinnä kotimatkoihin, mutta palveluspaikka voi myöntää niitä myös muille väleille. Tämä kyseinen lippu on välille Järvenpää-Tikkurila, josta haemme sivarikaverini Henkan kanssa halvan LP-soittimen.

7. Minilipputanko, johon voidaan ripustaa minilippu. Näitä säilytetään yleensä aivan toisaalla, mutta laitoin pari kappaletta tuohon hyllylle väliaikaisesti odottamaan varastointia. Nimittäin, aina kun opistolla on käymässä kansainvälisiä vierailijoita asetamme esille lippuja heidän kansalaisuutensa mukaan. Välillä kuitenkin sattuu kiusallisia tilanteita, kun oikeaa lippua ei löydykään varastosta. Onneksi olemme näppärinä oppineet väsäämään aidon näköisen lipun paperista. Ihan oikeasti, sitä ei helpolla tunnista paperiseksi.

8. Runsahasti paineilmaa - tätä erittäin kätevää ja monikäyttöistä tuotetta, joka on tarpeellista erityisesti luokkakierroksilla. Sillä on myös kätevä puhaltaa pölyt työpisteeni hyllyn päältä. Vein lainaksi huoneeseeni yhden, jolla pöshäyttelen aina välillä av-laitteeni puhtaiksi. Hyllyn päällä oleva tavara ei ole syttyvää, joten sitä voi turvallisesti suihkuttaa lähes minne tahansa.

9. Vetolaatikosto, josta löytyy kaikenlaista vähemmän jännittävää: esimerkiksi kopiopaperia, värillistä kopiopaperia, tarra-arkkikopiopaperia ja lisää kopiopaperia. On siellä myös nimilappuja.

10. Seurakuntaopisto-pahvikansioita, joista on jäljellä enää murto-osa. Täytin nimittäin eilen 100 kappaletta Godly Play -konferenssivieraille. Siinä muuten meni tovi, mutta mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa.

11. Mystinen pahviboksi, jonka sisältöä en millään muista. Voisin heittää villin veikkauksen, että se sisältää kopiopaperia. En kuitenkaan mene vannomaan. Lupaan tarkistaa asian heti, kun palaan töihin.

12. Kaikenlaista hyödyllistä roinaa kahvimukissa - ainakin liimaa, sakset, sinitarraa, klemmareita, pari nuppineulaa, nitoja, kyniä ja viivotin.

Myöhemmin seuraa kenties huone-esittelyä.

Syys toi satehen

Tänään alkoi uusien työntekijöiden perehdytys. Sain nauttia reilun parituntisen ajan mitä erilaisimmista ja kiehtovimmista organisaatiokaavioista. Onhan se hyvä, että oltuani nyt kuukauden talossa minut lopulta perehdytetään talon järjestykseen. Niin, paljonhan tässä on jo ehtinyt touhutessa oppia tästä paikasta. Toisaalta itsehän halusin tutustua organisaatioon paremmin, ei siis pitäisi valittaa. Valitan silti uhallakin ihan vähän: se oli aika tylsää.

Luulin tehneeni hyvänkin diilin ostaessani opiston hylkäämän levysoittimen varastosta pölyttymästä. Päällisin puolin soitin onkin varsin asiallinen. Moni levari kuitenkin päältä kaunis, sisältä hihna poikki. Ei siitä enempää. Koitan selvitellä josko voisin vaihtaa hihnan jostain toisesta soittimesta. Jos en voi tehdä sitä, annan rakkineelle menolipun kaatikselle. Toisaalta voisin olla julma ja myydä sen jollekin tarpeeksi tuulenlyömälle "toimivana", onneksi en ole.

Toin Jyväskylästä lisää viihtyvyystekijöitä huoneeseeni. Sain roudata niitä oikein urakalla, sillä kukaan ei päässyt hakemaan minua asemalta opistolle. Niin Atte vaelsi tihkusateessa kädet parkuen kilometrin sun toisenkin. Yritin kovasti ottaa sen urheilun kannalta siinä kuitenkaan onnistumatta. Noh se siitä, mennään niihin kamoihin. Toin tänne muun muassa teenkeittimen, vinyylilevyjä, tuikkulyhtyjä, vaatetta ja julisteen. Herää kysymys, mikä noissa tavaroissa muka painaa niin paljon. En tiedä - kertokaa minulle, jos keksitte. Sen tiedän, että raskas taakka nuo olivat.

- Sivari-Atte

Long time no see

Onpahan jälleen tovi päässyt vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Täällä opistolla on vain niin paljon menoa ja meininkiä, ettei millään meinaa löytyä väliä tälle kirjoittamiselle. Koitan ryhdistäytyä tulevaisuudessa.

Tästä kirjoituksesta tulsi äärimmäisen pitkä, jos ryhtyisin kertomaan kaikesta kahden viime viikon aikana tapahtuneesta. Pyrin poimimaan jännittävimmät ja kiinnostavimmat ýksityiskohdat.

Jouduin viime viikolla ensimmäiseen todelliseen koetukseen, kun minut asetettiin istumaan puhelinvaihteen eteen. Oli erittäin epävarma ja jännittynyt olo - enhän minä tiedä mistään mitään, olen vain töissä täällä. Kun puhelin soi ensimmäisen kerran, kylmä hiki virtasi otsaani alas. Onneksi soittaja kyseli esimiestäni - yksi ainoista henkilöistä, joista voin todella sanoa jotakin - ja selvisin kunnialla. Samalle viikolle osui myös henkilökunnan kehittämispäivä, jolloin suurin osa henkilökunnasta oli poissa tontilla - niin myös puhelinvaihteen hoitaja. Jouduin siis jälleen istumaan vaihteeseen, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Onneksi keksin nokkelana poikana hyvän keinon selvitä puhelusta kuin puhelusta: saatoin yksinkertaisesti todeta kyseltävän henkilön todennäköisesti olevan kehittämispäivässä, ja tämän vuoksi tavoittamattomissa. Hätä keinot keksii, pitäisi ehkä joutaessa perehtyä vähän tarkemmin tämän paikan organisaatioon.

Jäin taas tämän viikonlopun ajaksi Järvenpäähän. Viikonloppuisin on parhaiten aikaa hoitaa asioita ja ennen kaikkea viettää aikaa tuoreen tyttöystäväni kanssa. Olen päättänyt, että aina jäädessäni viikonlopuksi tänne, hyödynnän ylityömahdollisuudet. Sain tänä viikonloppuna napattua lyhyet tunnin respapäivystykset sekä lauantaille että sunnuntaille. Kyllähän sitä aina tunnin saa kulumaan, eihän siinä ajassa ehdi kuin hädin tuskin pieraista. Hyvä keino tappaa aikaa on esimerkiksi pelata mahjongia tietokoneella, tai kuten teen nyt: päivittää blogia. Kun jaksan kuluttaa perslihaksiani ylimääräisen lyhyen ajan silloin tällöin, voin myöhemmin nauttia kertyneistä ylityötunneista esimerkiksi vapaapäivän muodossa.

Olen vihdoin saanut hommattua Järvenpään kirjastokortin. Oikeastaan on väärin sanoa sitä Järvenpään kirjastokortiksi, sillä se käy myös Keravalla ja muissa lähiseudun tuppukylien kirjastoissa. Järvenpään kirjasto häviää aika rankasti Jyväskylän vastaavalle kokonsa ja siten myös valikoiman laajuuden puolesta. Järvenpään kirjasto kuitenkin rokkaa aivan erityisellä tavalla siksi, että sieltä on jopa mahdollista saada jotakin lainatuksi. Jyväskylän kirjastossa on aina infernaaliset varausjonot kaikkeen mahdolliseen, mutta Järvenpäässä näin hyllyssä useita uutuuksia. Erityinen kunniamaininta on annettava levyosastolle, jolta löytyi vaikka mitä uutuuslevyjä, joiden lainaamisesta Jyväskylässä kannattaisi alkaa haaveilemaan vasta joulun tienoolla.

Paljon on vielä jaettavaa ja kerrottavaa, mutta jääköön ne ensi kertaan.

- Sivari-Atte

Seurakuntaopiston iloiset sivarit

Ylitöitä

Kuten jo todettu, jäin viikonlopuksi tänne Järvenpäähän. Päätin hyödyntää täällä olemiseni tekemällä muutaman tunnin ylitöitä ja siten kartuttaa itselleni muutaman vapaatunnin myöhempään käyttöön. Istuin siis muutaman tunnin ajan respassa ja yritin parhaani mukaan neuvoa siinä palloilevia ihmisiä. Yleensä koko rakennus olisi lähes autio, mutta tänä viikonloppuna alueella järjestettiin Metanoian kansainvälinen konferenssi, joka houkutteli paljon väkeä. Ilmeisesti täällä majoittui tälläkin kertaa monta kymmentä osallistujaa.

En ole mikään seurakuntaopiston yleinen atk-tuki, mutta silti ihmiset usein ottavat minuun yhteyttä ongelmissaan - niin myös tänään. Varmasti suurin syy tähän on tuen vaikea saanti. Jokaiseen koneeseen on teipattu IT-tuen numero, johon voi tarvittaessa soittaa ongelmien ilmaantuessa. Tuki kuitenkin sijaitsee kaukana opistosta ja puhelimitse on hankala neuvoa vaikeammissa asioissa. Onneksi osaan melko hyvin atk-hommia, sillä niitä saa tehdä verrattain usein. Tänään minun piti auttaa mm. power point -esityksen muotoiluasetusten kanssa ja sisäänkirjautumisessa.

Puhuinkin jo aiemmin, että saan tehdä runsahasti monistustöitä. Tänäänkin sellainen nakki napsahti 80 monistenipun muodossa. Aluksi kammosin noita monistusurakoita, sillä vieroksuin monimutkaisen näköistä masiinaa. Kuitenkin opittuani nyt tuntemaan laitetta paremmin, olen alkanut pitää kopioinnista. On tavallaan rentouttavaakin kuunnella koneen naksutusta ja siemailla automaattikaakaota.

Unohdin eilen hakea itselleni päivällispussin. Meninkin tänään valittamaan harmillisesta unohduksestani siinä toivossa, että pussi olisi vielä jossain jemmassa. Olin kuitenkin huono-onninen - jääneet pussit oli juuri viety pois. Onneksi ruokalan erittäin ystävällinen henkilökunta antoi minun kerätä itselleni leipiä ja muuta välipalaa.

Opisto on tällä hetkellä autio ja hiljainen kuin hautausmaa. Suurin osa täällä viikonloppunsa viettävistä ihmisistä on mennyt jonnekin lähiseudulle moikkaamaan tuttujaan, eräs on katsomassa U2:ta Helsingissä, toiset ties missä. Toisaalta saan vihdoin nukuttua kunnolla, kun kukaan ei ole keksimässä mitään yöpuuhaa - hyvää yötä.

- Sivari-Atte

Uutta ja ihmeellistä

Toinen viikko sivarissa alkaa olla takana, ja mieliala on erittäin korkea. Ensimmäistä kertaa tuntuu kunnolla siltä, että on hienoa olla sivarissa. Olen viihtynyt todella hyvin sekä työssäni että vapaa-ajallani. En vähiten sen takia, että työtoverini ja asuntolan ihmiset ovat erittäin huippuja ja mukavia. Ei käy kyllä yhtään kateeksi esimerkiksi kirjaston varastoissa homehtuvia kollegoitani.

Olen oppinut täällä yhtä sun toista näppärää taitoa, yksi tärkeimmistä on kopiokoneen käyttö. On ne vaan ihmeellisiä laitteita! Ei sillä, etten ymmärtäisi niiden toimintaa, ainoastaan näppäryyden takia. Kun on tottunut kotioloissa printteriin, joka tulostaa perus A4-kopion hitaasti töksytellen, ja jättää vielä raitojakin, tuntuu supernopea äänetön masiina kuin raikkaalta tuulahdukselta autiomaassa.

Sain pari päivää sitten kokemusta myös liikenteenohjauksesta, tulin samalla poimineeksi itselleni kaksi ylityötuntia. Ei täällä normaalisti liikenteenohjausta tarvita tai järjestetä, mutta joka vuotinen perinteinen Puutarhajuhla vaatii sitä. Jos ohjausta ei olisi, hallitsisi parkkialueilla totaalinen kaaos. Taas sivarit pelastivat maailman. Pääsin jopa opastamaan jonkun meidän piispoistamme paikalleen.

Aion jäädä ensi viikonlopuksi tänne Järvenpäähän ja tutustua hieman alueeseen. Käyn ainakin kirjastossa, apteekissa ja kierrätyskeskuksessa. Voi olla, että viikonlopusta tulee muilta osin tylsä, sillä tänne jää aika vähän ihmisiä. Ei aina kuitenkaan voi jaksaa lähteä Jyväskylään.

Aurinkoista alkusyksyä kaikille!

- Sivari-Atte

Festariraportti

Käytin perjantaina ensimmäisen HL-lomani päästäkseni kahden kaverini kanssa Mikkelin Jurassicrockiin. Oliko reissu uhrauksen arvoinen vai täysi floppi?

Vastaus kuuluu: kyllä oli sen arvoinen. Suurin osa päivärahoista meni epäterveelliseen festarisoosiin ja bensaan, niska ja hartiat ovat karmivassa jumissa kaiken moshaamisen ansiosta, vaatteetkin ovat paskaiset - mutta mukavaa oli! Sain taas pitkästä aikaa kokea kunnon hevikeikkatumua ihan eturivistä, esim. Insomnium ja Scar Symmetry vetivät tosi kovat keikat. Sääkin oli ulkoilmakonserteille lähes koko ajan ihannellinen, joten väkeä riitti. Toissa vuoden Jyväskylärockista jäi kaatosateen takia paskainen maku suuhun, onneksi sama kokemus ei toistunut tänä vuonna.

Oman vinkeän aspektinsa reissuun toi meidän kulkuneuvomme ja majoituksemme, vuoden -85 tai jotain Chevrolet Astro, jota uskottavampi festaripeli olisi ehkä vain VW-hippibussi. Eipä tuo ollut huono ajettavakaan.

Festarielämä saa arvostamaan joitakin normaaliasumiseen kuuluvia elementtejä: vedettävää siistiä vessaa, lämmintä suihkuvettä ja älämölön poissaoloa. Toisaalta maailmassa elää tälläkin hetkellä miljoonia ihmisiä, joilla ei ole mitään näistä. Ehkä festarielämä siis auttaa ymmärtämään alikehittyneitä maita, tai sitten ei. Mutta mitä voimme todella oppia tästä: arvosta huussiasi.

Festarin viimeinen esiintyjä oli reggae-heebo Raappana (myös festarin parhaita esiintyjiä). Letkeä reggae-viba jäi päälle vielä pitkäksi aikaa keikan loputtua, itse asiassa se jatkuu yhä. Kuuntelen siis koko loppu illan pelkkää reggaeta.

- Sivari-Atte

Projekteja

Kaikenlaista pikku hommaa riittää. Suurimpana projektina minulla on nyt työn alla resparakennuksen luokkien kaluston jaloissa olevien huopalappujen vaihtaminen. Olen yhtään liioittelematta liimannut varmasti jo monta sataa huopalappua ja käännellyt parisataa tuolia ja penkkiä. Alkaa hieman jo homma puuduttaa, vaikken ole lähelläkään valmis. Mutta jonkunhan nuokin hommat on tehtävä, ja voisi toisaalta olla paskempiakin tehtäviä.

Asuntolaelämä on osoittautunut ainakin asukkaittensa osalta paljon villimmäksi kuin osasin kuvitella. Saapumispäivän hiljainen kooma hämäsi petollisesti. Nyt kun suurin osa opiskelijoista on saapunut, menoa ja meininkiä riittää - mutta sehän on vain hyvä! Ei tule nyhjötettyä huoneessakaan niin paljonl, kun on seuraa. Taisin panostaa sisustukseen melko turhaan. Kuulin myös, ettei verhoja olisi saanut vaihtaa joidenkin paloturvallisuusjuttujen takia. Ihme meininkiä, mutta verhoja en vaihda! Saavat tulla itse repimään, jos kiinnostaa. Eikä niiden tarvitsekaan lähteä minnekään ennen kuin (yleisesti tiukkuutensa takia pelätty) asuntolavalvoja huomaa - eli ei hyvällä tuurilla koskaan. En tosin edesauta huomaamattomuuttani kuuntelemalla jytää...

Tein mielenkiintoisen havainnon tarjoiltavasta ruoasta: yleisesti ottaen lounas on paljon tasokkaampi kuin päivällinen. Olen tosin ollut täällä vasta pari päivää, joten on vaikea tehdä kunnon arvio. Pitää tarkkailla tilannetta viikkojen aikana.

- Sivari-Atte

TJ 333

Tänään ne työt varsinaisesti alkoivat. Silti tuntuu kuin olisin ollut täällä jo useamman viikon. On se kumma miten nopeasti lopulta tottuu uuteen ympäristöön. On minulla kuitenkin vielä paljon opeteltavaa ja erityisesti muistettavaa. Opiston alue on suhteellisen laaja ja muistamisen arvoisia huoneita on todella monta. Onneksi opin nopeasti.

Sain tänään ikioman työpuhelimen ja yleisavaimen! Heti tuntuu kuin olisi suurikin valta näpeissä. Pääsen pian kulkemaan lähes minne tahansa opiston alueella. Yleisavain tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta, sillä avaimen hukkaaminen tai väärinkäyttö tietää varmaa huutia. Kuulin erään edellisen sivarin menettäneen yleisavaimensa väärinkäytön takia. Tutustuin tänään ruokalassa myös täällä jo puoli vuotta IT-hommissa palvelleeseen sivariin (H-sivari), joka on nyt ikään kuin tuutoroinut minua erilaisiin käytäntöihin. Hänen bongaamisensa tuli todelliseen tarpeeseen, sillä olin aamulla herätessäni melko pihalla kaikesta. Tänään ei poikkeuksellisesti tarjoiltu päivällistä, joten pyöräilimme keskustassa osatamassa hieman einestä. En muutenkaan tunne oloani enää niin orvoksi, kun asuntolaan alkaa saapua opiskelijoita.

Pääsin tänään lopullisesti selvyyteen työtehtävistäni: olen käytännössä kaikkien käytössä oleva yleismies. Jos joku tarvitsee kopioita, minä hoidan sen; jos jollekin pitää hakea tarvikkeita varastossa, haen ne; jos luokka pitää järjestää, minä olen salamana paikalla. Tänään pääsin tekemään kirjekuoriin osoitelappuja koneella. Päivittäisiin rutiinihommiini kuuluu sanomalehtien ja postin lajittelu sekä niiden kuljetus paikoilleen. Enpähän pääse kyllästymään ihan heti, hommaa riittää ja se on monipuolista.

Eilen oli komein näkemäni ukonilma. Salamat iskivät lähes taukoamatta taivaalta välillä maahan asti ja jyrisi niin että ikkunat helisivät. Satoi myös kaatamalla ja tuuli hurjasti, lähellä opistoa kaatui ja katkesti joitakin puita. En voinut muuta kuin hiljentyä katselemaan näytöstä ikkunasta. Oli se hurjaa.

- Sivari-Atte

Järvenpää-city

Täällä sitä nyt ollaan, Järvenpäässä. Olen kyllä ollut täällä jo usean tunnin ajan mutta kuitenkin. Työpalveluspaikkani on siis Järvenpään seurakuntaopisto, jossa työskentelen vahtimestarin hommissa. Asun opiston asuntolassa omassa loosissa.

Kuten saatoin olettaa, minulle varattu huone on jokseenkin askeettinen. Varustelun taso on kuitenkin huomattavasti parempi kuin Lapinjärvellä, eikä täällä ole huonetovereita jakamassa ahdasta tilaa. Olen siis huoneeseeni varsin tyytyväinen - varsinkin kun sisustin huonettani itse hieman viihtyisämpään muotoon. Kävimme iskän kanssa ostamassa Järvenpään keskustasta: uudet verhot, roskakorin, lattiamaton ja lukuvalon. Tämän lisäksi toin kotoa Jyväskylästä stereolaitteiston ja tuulettimen. Mitä muuta voi nuorimies huoneeseensa kaivata. Kenties tuon tänne joitakin julisteita ensi viikolla. Laitan kuvan huoneesta heti jaksaessani.

En ole ehtinyt vielä kunnolla tutustua muuhun alueeseen. Nopeasti tutustuen pihapiiri näyttää erittäin mielyttävältä oleskella, sillä se on jokseenkin puutarhamainen. Kun olin täällä työhaastattelussa, minulle kerrottiinkin, että opistolla on kaksi palkattua puutarhuria hoitamassa aluetta - selittää paljon. Opisto sijaitsee järven rannalla, jossa on myös rantasauna. En vielä tiedä missä määrin se on yleisessä käytössä.

Aluksi luulin olevani opistolla täysin yksin, kaikkialla oli hiiren hiljaista. Kuitenkin nyt parin viime tunnin aikana käytävältä on kuulunut vaimeata kolinaa, ja olen jopa nähnyt yhden asukkaan. Pitää piakkoin mennä ottamaan paremmin selvää.

- Sivari-Atte

P.s. Hauska juttu, joku kävelytti juuri ikkunani ali hevosta.

Junamatkailua

Olen oppinut pitämään näistä joka viikkoisista junamatkoista. Nyt suorastaan rakastan niitä, kun huomasin nettitikun toimivan hienosti myös täällä junassa. Voisi kuvitella, että usean tunnin tatin lailla paikallaan töröttäminen lähinnä hermostuttaisi ja tappaisi tylsyydellään, mutta näin ei todella ole. Oma henkilökohtainen suosikkivirikkeeni junamatkan aikana on muiden matkustajien tarkkailu ja kuuntelu. Ihmiset keskustelevat välillä yllättävän kiinnostavista aiheista. Hauskinta on kuitenkin seurata esim. kuinka joku yrittää tunkea laukkuaan ahtaalle ylähyllylle siinä onnistumatta - vahingonilo on hauska ilo. Junassa voi toki myös lueskella tai luukuttaa musiikkia kuulokkeilla. Kärrymyynnin tai ravintolavaunun antimia en pysty suosittelemaan kenellekään. Ei sillä että niissä olisi jotain laadullista vikaa, ne vain maksavat niin hirveästi. Vähäisillä päivärahoilla kannattaa ostaa eväänsä jostain muualta, minä olen tähän asti ostanut kaiken Helsingin Kampin K-marketista.

Kenties rasittavinta junamatkailussa on lippujen jonottaminen. En voi ymmärtää, mikseivät ihmiset tee matkasuunnitelmiaan jo kotona ja sitten vain yksinkertaisesti lunasta lippujaan kassalta. Luukulla asiointiin kuluisi tällöin n. 1-2 minuuttia - jos sitäkään. Mutta kun ei niin ei, aina riittää luukulle kaikenlaisia säätäjiä.

Joku voisi argumentoida junamatkailun olevan epäluotettavaa VR:n jatkuvien junaongelmien takia, esim. myöhästelyn. Minusta näyttäisi kuitenkin siltä, että junat myöhästyvät erittäin harvoin merkittävästi. Muutakaan huomautettavaa ei juuri ole.

Nyt nettitikku sitten lakkasikin toimimasta. Ehkä saan kuitenkin tämän julkaistua.

- Sivari-Atte

Rajaportti

Totta se on, huomenna täältä on lähdettävä. Kun astun linja-autoon, jätän Lapinjärven todennäköisesti lopullisesti taakseni. Olo ei tunnu kuitenkaan juuri ollenkaan haikealta. Onhan se toki harmi jättää taakse kaikki uudet kaverit ja mukavat muistot, mutta tuleehan noita tulevaisuudessakin. Toivottavasti silti nähdään jätkien kanssa joskus myöhemminkin.

Olen nukkunut erilaisista syistä useana yönä huonosti tai liian vähän. Minun piti kirjoittaa tänään jonkinlaista lopputuomiota koulutusjaksosta, mutta pää on ihan jumissa. Loput lojuvat kamatkin pitäisi pakata. Ulkona alkaa kohta viihteellistä iltaohjelmaa, jossa esiintyy sivarien bändejä sekä joku kuulemma semi-tunnettu rap-poppoo. Pitää ehkä madella sinne pikku hiljaa.

- Sivari-Atte

Ympäri järven

Viimeinen viikko Lapinjärvellä on nyt virallisesti potkaistu käyntiin. Viikon aikana on luvassa lähinnä hönää (skannaan lukujärjestyksen nähtäväksi myöhemmin) ja valmistautumista työpalvelukseen. Oma työpalvelukseni alkaa siis maanantaina Järvenpään seurakuntaopistolla. Vielä ei juurikaan jännitä, harmittaa vain jättää Lapinjärven rennot oltavat ja aloittaa ihan oikea työskentely. Sivarista liikkuu paljon huhuja, joiden mukaan sivarit voidaan määrätä suorittamaan palvelusta minne tahansa, siis vanhainkoteihin pyyhkimään vanhusten takamuksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä jokaisen sivarin on etsittävä palveluspaikkansa itse. Mikäli sivari ei onnistu löytämään paikkaa, voi sivaria jäädä suorittamaan Lapinjärvelle ns. legioonaan. Hommat täällä ovat luokkaa keittiö, respa, piha-alueet ja kanttiini sekä muuta sekalaista puuhaa. Ei huono vaihtoehto ollenkaan, jos on vaikeuksia löytää paikka.

Tänään oli virallinen liikuntapäivä. En muista kerroinko tämän järjestelyistä aiemmin. En myöskään jaksa tarkistaa, joten selitän (uudestaan?) päivän tapahtumista. Vaihtoehtoja päivän viettoon oli käytännössä kolme: pelata jalkapalloa sivareiden joukkueessa FC Maahanmuuttajia vastaan, olla katsojana tai lähteä kiertämään järvi ympäri joko juosten tai kävellen. Valitsin järven kiertämisen, sillä olin jo pitkään halunnut tehdä sen. Sääkin suosi meitä: lämpötila pyörii reilussa kahdessakymmenssä ja kävi pieni tuulenvire. Lenkki Lapinjärven ympäri tekee n. 12km ja suurin osa matkasta on kaunista maalais- ja metsämiljöötä. Matkan varrella on vain kolme nousua, joista yksikään ei ole järin rankka, joten edes juokseminen ei ole täysin mahdotonta. Mielenkiintoisinta lenkissä oli alkumatkan metsä"polku", joka muistutti enemmän pensaikkoa tai ryteikköä kuin mitään suunniteltua lenkkireittiä. Jos ei ole tarkkana, sen varrella voi jopa eksyä. Kaikki osallistujat taisivat kuitenkin palata takaisin keskukselle.

Yksi suihkuhuoneen lattiaviemäreistä on tukossa, kaikki suihkutettu vesi siis jää suurimmaksi osaksi lillumaan lattialle jalkoihin. Yritä siinä sitten parannella tulehtunutta varvasta, kun likaisten sivarien vielä likaisemman suihkuveden pinta nousee nilkkojen korkeudelle. Toivottavasti joku käy avaamassa sen pian.

Minulta on toivottu paljon kirjoitusta siitä, miksi päätin mennä sivariin enkä inttiin. Olen pahoillani, etten ole vielä ehtinyt kirjoittaa sitä. Siitä tulee pakostikin hieman pidempi kirjoitus, joten se vaatii vähän enemmän alkupohdintaa, valmistautumista ja aikaa. Yritän kirjoittaa sen mahdollisimman pian.

- Sivari-Atte

Rallihumua, hyvä teko ja kadunvaltausta

Astuessani ulos junasta Jyväskylän juna-asemalla en ollut osannut valmistautua henkisesti vastassani olevaan rallihumuun. Hetken uskoin astuneeni johonkin helluntaiseurakuntien kesäkokoontumisen tapaiseen, sillä kaikkialla puhuttiin minulle tuntemattomia kummallisia kieliä. Havahduin kuitenkin nopeasti todellisuuteen: puhujat olivatkin umpituiterissa hortoilevia rallifaneja. Raivasin tieni näennäisen määränpäättä hortoilevan massan läpi ja onnistuin lopulta pääsemään autolle. Puikkelehtiessamme kotia kohti loputtomassa auto(ralli)viidakossa päätin pysytellä koko viikonlopun kaukana keskustan villistä hälinästä. Vaan kuinkas kävikään - suostuin kuin suostuinkin lähtemään jo samana iltana kaverieni matkaan tutustumaan yöelämään. Meno kaupungissa oli huimaa, ja kaikkien paikkojen sisäänpääsymaksuja oli nostettu vähintään kaksinkertaisiksi - kauan eläköön kulutusjuhla!

Olin ekologinen pyöräilemällä kaupunkiin. Lienee kuitenkin helppo arvata, että usean tunnin valvomisen jälkeen ajatus kymmenen kilometrin pyöräilystä takaisin kotiin ei enää tunnukaan niin hyvältä. Lähdin siis takaisin bussilla. Näin jälkeen päin tiedän valinneeni oikein, sillä pelastin vanhan tuttuni suurelta tragedialta. Kuinkako tein sen? No, tämä tuttu hoippui linja-autoon valtaisan väsymyksen vallassa ja simahti lähes heti ikkunaa vasten. Kun oma pysäkkini alkoi uhkaavasti lähestyä, havahduin karuun todellisuuten: tuttuni oli yhä tiedottomana. Tiedän nimittäin, että hän jää yleensä samalla pysäkillä kuin minä. Tunsin velvollisuuden puristavan sydäntäni ja kävin tökkimässä hänet hereille laahustaessani ulko-ovelle. Kyllä oli kaveri kiitollinen.

Sain saapumispäiväni myös erikoisen kutsun kaveriltani: lauantaina olisi kadunvaltaus, jonne hän välttämättä halusi minut mukaan. Kadunvaltaus pidettäisiin ralleja ja epäoikeudenmukaista kunnallispolitiikkaa vastaan. Sivari kun olen, sisäinen hippini heräsi välittömästi. Suostuin siis lähtemään mukaan. Protestoijat lähtivät liikkeelle kulkueena kiertäen muutaman korttelin pituisen lenkin, tottakai autoteitä pitkin, ja pysähtyivät lopulta tukkimaan tietyn osuuden tietä suhteellisen vilkkaalla paikalla. Siinä sitten istuskeltiin ja juteltiin pienissä porukoissa. Paikalle roudattiin oikea DJ:n luotsaama soundsystem ja musiikki pauhasi suljetulla kadulla.

Koettuani tapahtuman en ihmettele juurikaan, miksi tällainen radikalismi on niin tehotonta. Ensinnäkin: tapahtuma muistutti vuvuzela-torvineen ja DJ:neen enemmän pientä karnevaalia kuin mielenosoitusta, toiseksi: suuri osa kulkueesta oli enemmän kiinnostunut tästä ilottelusta kuin varsinaisesta asiasta, kolmanneksi: suurimmalle osalle ohikulkijoista koko tapahtuman tarkoitus jäi todennäköisesti täysin arvoitukseksi, neljänneksi: "systeemi ei toimi" sloganit eivät vain ole kovin vakavasti otettavia. Uskon että tällaiset tempaukset alkavat saada näkyvyyttä aivan uudella tavalla, kun ne organisoidaan tarkemmin ja toimitetaan järjestyneemmin. Mitä saadaan aikaan mielenosoituksella, joka muistuttaa hippien kesäretkeä?

On mukavaa, että on jälleen viileää.

- Sivari-Atte

Ei savua ilman tulta

On tylsää kertoa jatkuvasti vain omista kuulumisistani, joten kirjoitan vaihteeksi temaattisesti.

Metsät roihuavat Venäjällä ja savut leijuvat tuulen mukana aina Lapinjärvelle asti. Herätessäni aamulla ihmettelin, miten ihmeessä täällä voi olla sumua, kun on ollut niin kuiva sää jatkuvasti. Ihmettelin myös outoa tuoksua. Onneksi aina löytyy joku uutisia psykoottisesti seuraava henkilö, ja oudot ilmiöt selviävät. Elin aina viime minuutteihin asti siinä luulossa, että savua tuskin kulkeutuu paljon Lapinjärveä kauemmas. Sain kuitenkin jälleen yllättyä*. On se ihmeellistä, kuinka usein joutuu havahtumaan ymmärryksensä rajavaisuuteen.

*

Toisin sanoen: savua on myös Jyväskylässä!

Savu on täällä Lapinjärven koulutuskeskuksella muutenkin aina ajankohtainen aihe. Nytkin sen ei niin ihana tuoksu leijailee nenääni avoimen ikkunan läpi pihan tupakkapaikalta. Samasta katoksesta kuuluu myös useina öinä unta häiritsevää mölinää ja röhönaurua. Vaikka kyseinen katos onkin pihan ainoa sallittu tupakkapaikka, melko moni polttelee siellä missä parhaalta tuntuu. Henkilökuntakaan ei ole asiasta kovin kiinnostunut, lähinnä johtaja jaksaa nipottaa siitä. Kai tupakointikielto muilla paikoilla on olemassa lähinnä vain lakipoliittisista syistä.

Kuin pilatakseen kirjoitukseni aiheen, taivas päätti pudottaa hetki sitten niskaamme pienen vesiryöpyn. Mainitsen kuitenkin aiheesta, sillä se on erittäin polttava. Polttaminen näillä säillä saattaa nimittäin olla kohtalokasta, pienikin kipinä tai epähuomiossa heitetty tumppi riittää sytyttämään koko läheisen kaurapellon ilmiliekkehin. Sama syy on tähän asti estänyt meitä grillaamasta makkaraa rannan nuotiopaikalla, emmehän halua polttaa maan tasalle koko keskusta. Lähes koko maassa lienee voimassa metsäpalovaroitus. Seurailemme säitä, jos vaikka ensi viikolla pääsisi kärventelemään källiä. Ilman grillaamista kesä vain ei tunnu kesältä.

- Sivari-Atte

Urheilua ja asiantuntija(t/r)yhmiä

Tämä aamu starttasi helteen ja valvomisen yhteisvaikutuksesta väsyneissä tunnelmissa. Ensimmäinen oppitunti oli merkitty lukujärjestykseen niinkin jännittävällä nimellä kuin "Olimme kuluttajia", ja odotin jälleen jonkin sortin ostamis- ja kuluttamispaasausta - toisin kävi. Tunti toteutettiin keskustelemalla pienissä ryhmissä erilaisista Olimme kuluttajia pamfletin esittelemistä tulevaisuuden skenaarioista. Kirja esittelee kenties tarkoituksellisen provosoivaan sävyyn neljä erilaista tulevaisuuden "kauhukuvaa", jotka kuitenkin voisivat olla tiettyjen olosuhteiden vallitessa todellisia. Aion itse lukea kirjasen heti, kun saan sen käsiini. Uskon voivani suositella sitä kaikille jo näin etukäteen, sillä se antaa varmasti jokaiselle ajattelemisen aihetta. Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaankin eikä vain näivettää aivojaan tanssilattioilla tai konsolin ääressä.

Toisella oppitunnilla toteutettiin opettajan mielestä "uutta, erilaista" työskentelytapaa: asiantuntijaryhmiä. Ainakin jokaiselle Norssia käyneelle kyseinen termi on enemmän kirosana kuin toivo innostavasta oppitunnista. Melko turhauttavaa työskentely olikin, vaikka aihe oli jokseenkin kiinnostava. Tutustuimme erilaisten kansalaisjärjestöjen toimintaan kiertämällä pisteeltä pisteelle. Ketään ei oikein kiinnostanut erityisesti paneutua asiaan, joten tutustuminen jäi enemmän tai vähemmän pintaraapaisuksi. Eipähän tarvinnut istua koko tuntia, kun pääsi liikkumaan pisteeltä pisteelle. Ulkona pidettävissä oppitunneissa on se huono puoli, että ainakin minulla tulee helposti selkä kipeäksi.

Iltapäiväksi lukujärjestykseen oli merkattu liikuntaa, sitä varten kokoonnuttiin A-talon (majoitustalo, respa) eteen. Kyseinen liikuntatunti oli toinen "pakollinen" liikuntahetki koko koulutusjaksolla. Tämän lisäksi meillä taitaa olla ensi viikolla erillinen liikuntapäivä. A-talon edessä meille kerrotiin, että normaaliolosuhteissa on yleensä lähdetty kiertämään Lapinjärven ympäri kiertävä n. 10km lenkki. Helteen takia tähän ei kuitenkaan tällä kertaa ryhdytty. Korvaavina liikuntamuotoina sai tehdä periaatteessa mitä tahansa: osa lähti soutamaan, osa punttisalille, osa lenkkeilemään... Me lähdimme toveri Jorin ja wannabe-hevimiehen kanssa kävelemään Teboilille ja takaisin. Hukkasin matkalla jonnekin juomapulloni, mutta onneksi kaapissa riittää tyhjiä.

Huomenna on taas keskiviikko ja Hanhi-päivä. Toivon saavani vihdoin lisää kuvia lisättäväksi tänne.

- Sivari-Atte

Hellettä riittää

Luonnon antimia

Voin iloksenne ilmoittaa, että pihaan on nyt ilmestynyt kaksi uutta telttaa! Samalla täytyy kuitenkin surukseni todeta, että kaksi muuta telttaa on kadonnut. Tilanne lienee siis plus miinus nolla: telttoja on yhä vain kolme.

Oppitunneilla puhuttiin tänään enimmäkseen suvaitsevaisuudesta ja riippuvuuksista. Erityisesti jälkimmäinen aihe on sellainen, jota jokaisen olisi hyvä joskus pohtia. Hallitsetko kahvin juontiasi vai hallitseeko se sinua? Itsehän en juo kahvia, joten ongelmaa ei ole.

Meillä oli myös oppitunti ympäristökasvatuksesta. Olin varustautunut kuuntelemaan puolitoista tuntia paasausta ilmastonmuutoksesta ja luonnonsuojelusta, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Tunti toteutettiin ulkona kiertämällä läheinen erittäin lyhyt luontopolku, jonka lopussa istuimme nurtsille kuuntelemaan opetusta luonnossa kasvavien kasvien käytöstä esim. lääkkeinä. Opimme mm. tekemään luomu-krapulalääkettä voikukasta, siankärsämöstä ja mintusta. Mielestäni oppitunnin aihe oli hieman erikoinen näin sivariin, mutta toisaalta onhan hyödyllistä tuntea kasveja esimerkiksi mahdollisen ruokakriisin sattuessa.

Lapinjärveä korventaa jälleen uskomaton helle. Tästä huolimatta Rape ja Jori lähtivät kävelemään keskustaan. Jos pelkästään istuessa tulee kuuma, kuinka hirveän kuuma tulee kävellessä?! Kaipaan jo hieman pilvistä säätä.

- Sivari-Atte

Tales from the thousand lakes

Nyt pääsi lipsahtamaan vähän pidempi tauko kirjoitusten välille. Minulla on sille kuitenkin hyvä syy. Ainakin minun mielestäni syy on hyvä, olkaa te mitä mieltä hyvänsä. Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoittaa mitään, ja vaikka aikaa periaatteessa olisikin ollut, minulla ei ole ollut jaksamista. Teidän kuulumisia janoavat sielunne palkitaan kuitenkin nyt ruhtinaallisesti, sillä kerron usean päivän tarinat kerralla, mikä tarkoittaa tuplasti tekstiä. Etenen kronologisesti seuraamisen helpottamiseksi.

Ke 21.07.10

Huomasin heti ensimmäisen oppitunnin aikana, että pihassa on myös kolmas teltta. En huomannut sitä aiemmin tiiraillessani huoneeni ikkunasta, sillä teltta on hyvin pieni ja suojassa opetusrakennuksen takana. En voi olla varma, etteikö telttoja olisi enemmänkin, mutta lupaan pitää silmäni valppaana mahdollisten lisätelttojen varalta. Raportoin heti, jos niitä ilmenee.

Oppitunneilla keskusteltiin rauhanomaisesta konfliktinratkaisusta syventymällä mm. Gandhin ja muiden alan esikuvien toimintaan. Ilmeisesti kaikkia aihe ei aivan täysin kiinnostanut, sillä moni nukahti tunnin aikana. Luennoitsijakin huomasi tämän ja päätti siirtää oppitunnin ulos raittiiseen ilmaan, pisteet hänelle siitä! Tällä siirtymistauolla hän myi pieniä Rauhaa, peace! Pasifismin klassikoita -kirjoja, joista yksi tarttui myös minun mukaani. Osittain siksi, että sen sai ostaa velaksi. Kirjassa on siis tunnetuimpien pasifistien klassikkokirjoituksia; Vuorisaarnaa, Gandhia, Thoreauta, Tolstoita, Martin Luther Kingiä jne. Kirja on erittäin kiinnostava, ja ennen kaikkea avartava, suosittelen sitä jokaiselle. Jaettaisiinpa tätä ilmaiseksi jokaiselle inttiin pyrkivälle.

Jokainen sivari tietää, että keskiviikkoilta on erityinen, ja siksi jokainen myös odottaa sitä palavasti. Siispä minullakin oli koko päivän ajan pieni levottomuus rinnassani iltaa odotellessa. Joka keskiviikko 90% sivareista nimittäin suuntaa aiemmin mainitsemaani Hotelli Hanheen viettämään iltaa sivarikaraoken ja jutustelun merkeissä. Prosenttiarvio perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, joten siinä on pieni erheen mahdollisuus.

Suuntasin Hanheen yhdessä wannabe-hevimiehen (W-H) kanssa. Yritimme houkutella myös toveri Rapea mukaan, mutta hän oli liian uupunut viikonlopun temmellyksistä, joten hän päätti jäädä asuntolalle yhdessä muun 10%:n kanssa. Ennen Hanheen menemistä kävimme W-H:n kanssa paikkaa vastapäätä olevalla Teboililla ostamassa virvokkeita ja jäätelön, jotka sitten nautimme läheisellä nurmikolla. Vaelsimme W-H:n kanssa paikanpäälle 27 miehen lössin mukana. Meidän perässämme tuli vielä useampi pienempi ryhmä. Siirtymisemme muistutti siis epäilemättä sivullisen silmissä enemmän tai vähemmän kansainvaellusta.

Hotelli Hanhessa minua odotti hämmentävä yllätys - ystäväni S. Jyväskylästä on kesätöissä siellä! Uskomaton yhteensattuma törmätä johonkin tuttuun niinkin syrjässä kuin Lapinjärvellä. Itse hotelli oli varsin viihtyisä paikka. Viihtyvyyden takasi biljardipöytä, darts-taulu ja lähinnä suomirockin klassikoista koostuva soittolista, jota väritti sivarien riipaisevat karaoketulkinnat. Niihin sisältyvä tahaton komiikka lienee kaikkien mielestä vain plussaa. Paikan yhteydessä on myös tilava terassi. Baarin valikoima ei ollut oluen ystävän silmissä kovinkaan laaja, peruskaljojen lisäksi valikoimasta löytyi vain kolmea erikoisempaa merkkiä. Vaatimattomampaa maistelijaa juomavalikoima kuitenkin miellyttänee, sillä tarjolla on kaikkea absintista lonkeroon.

Lähdimme W-H:n kanssa laahustamaan takaisin keskukselle n. tuntia ennen sulkemista, kahdentoista aikaan. Kyllä uni maittoi.

To. 22.07.10

Kuuden tunnin unien jälkeen herääminen meinasi olla hieman työlästä, mutta kyllä sivari jaksaa! W-H valitti herätessään jostakin tuntemattomasta syystä yöllä puhjennutta pahaa päänsärkyä. Itse epäilen vahvasti syyksi huoneiden tunkkaisen ilman ja pölyisten liinavaatteiden kombinaatiota.

Tämä päivä oli minulle viikonlopun alku, sillä sain erityisluvan lähteä Jyväskylään jo torstaina hoitaakseni perjantaina tärkeitä juoksevia asioita. Ennen lähtöäni ehdin kuitenkin osallistua yhdelle luennolle ja ensiapuoppitunnille, jota veti mukavan lunki sairaanhoitaja. Kyllä se vain on niin, että tunnilla viihtyy paremmin opettajan ollessa innostava. Onnekseni luentoa pitänyt koulutusvastaava, juuri lomalta palannut Staffan Malmström, osoittautui kenties rennoimmaksi opettajaksi ikinä. Suomenruotsalainen, joka osaa tehdä pilkkaa itsestään, ei voi olla muuta kuin hauska.

Bussi- ja junamatka Lapinjärveltä Jyväskylään sujui totuttuun tapaan epämukavasti: niissä penkeissä ei vain voi istua hyvässä asennossa! Nukkumisesta on turha puhuakkaan. Penkin kallistaminenkin on ihan turhaa, kun ei pysty asettamaan jalkojaan minnekään. Jouduin siis väsymyksestä huolimatta pysyttelemään hereillä. Onneksi muiden matkustajien touhujen ja keskustelujen seuraaminen on aina yhtä huvittavaa/viihdyttävää.

Loppuun on vielä pakko sanoa pari valittua sanaa Helsingistä. Olen joutunut nyt jo useampaan otteeseen kulkemaan sen läpi bussiasemalta juna-asemalle, joten sen elämä on tullut jokseenkin tutuksi. Jotenkin aina kulkiessani Helsingin - tai Stadin, kuten paikalliset sanovat - katuja päässäni alkaa soida Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. En lähde enempää analysoimaan kyseisten lyriikoiden sopivuutta Helsingin kuvaamiseen, sillä en halua loukata ketään Stadi-fanaatikkoa tai paikallista.

Palaan asiaan mahdollisimman pian.

- Sivari-Atte

Lyömätön linja

Tänään soi: Modern Talking - You're My Heart, You're My Soul

Tämä päivä jää varmasti historiaan! Ensimmäinen lämpötilaltaan siedettävä päivä Lapinjärvellä! Tästä johtuen päivä on myös ensimmäinen, jona ei tarvinnut vaihtaa uutta t-paitaa hikisen tilalle. Viileä tuuli oli ilonamme koko päivän ja aurinko suurimman osan ajasta pilven takana, mukavaa mukavaa. Jopa huoneiden lämpötila on laskenut siedettävälle tasolle. Joku kuitenkin näyttäisi kyllästyneen ahtaisiin huoneisiin, sillä pihalle on ilmestynyt yksinäinen teltta. Ehkä jokaisessa meissä asuu pieni Nuuskamuikkunen.

Kiinnostavien oppituntien lisäksi meillä oli tänään vierailevia tähtiä - Lyömätön linja esittäytyi. Lyömätön linja on tukiyhdistys väkivaltaongelmaisille miehille. Sen tehtävänä on auttaa ongelmasta kärsiviä miehiä irti naisensa/lastensa lyömisestä. Kyseessä on siis kaikin puolin tärkeä ja merkityksellinen yhdistys. Herää väkisinkin kysymys, ollaanko me se kaikkein tärkein kohderyhmä. Intin puolella Lyömätön linja ei kuulemma käy esittäytymässä. Lähinnä varmaan intin sulkeituneisuuden luoksi. Hehän voisivat saada selville salaista sotilastietoa vierailunsa aikana! Luulen kuitenkin, että ennemmin sieltä intin puolelta löytyisi niitä potentiaalisia naisenhakkaajia. Joka tapauksessa mielestäni tärkeintä olisi tavoittaa koko ikäluokka, mikä ei toteudu vain sivarissa vierailemalla.

Saimme vihdoin huoneeseemme kunnon hifivehkeet, kun toveri Rape toi kotoansa pienet kätevät kajarit. Niillä on hyvä kuunnella läppärin uumenista kaikuvia sulosointuja.

- Sivari-Atte

P.S. Pihassa näyttäisikin olevan kaksi telttaa. Sinnehän on syntymässä oikea telttakylä!

P.S.S. Kun sanoin eilen matkani sujuneen kommelluksitta, erehdyin. Unohdin nimittäin hammasharjani kotiin. Onneksi myös niitä saa kanttiinista.

Paluu Lapinjärvelle

"Kotona" ollaan! En voi kieltää, etteikö olisi tuntunut vähän mukavalta taas palata tänne. Tosin avatessani huoneen oven ensi vaikutelma ei ollut siitä parhaasta päästä - saunakin olisi viileämpi. Onneksi sivari keinot keksii, ikkunat auki ja ilmaa sisään.

Itse matka sujui suuremmitta kommelluksitta. Tällä kertaa sain vaihdettua lippuni paikkalippuun, joten pääsin töröttämään samalla penkillä koko matkan kuin tatti. Hutiloin tosin hieman matkan suunnittelussa, sillä en ottanut selvää bussista, joka vie Lapinjärvelle. Onneksi tunnistin oikean laiturin sen läheisyydessä parveilevista sivareikollegoista. Tällä kertaa bussi ei vienyt suoraan pihaan vaan jouduin kävelemään useita kilometrejä (n. 2km) Teboilin pihasta. Tutustuin kävelymatkalla viereisessä huoneessa majailevaan wannabe-hevimieheen, joten matka ei ollut täysin pelkkä rasite.

Wannabe-hevimiehen huoneesta on syytä mainita pari sanaa erikseen, se on siinä määrin erityinen laadultaan. Tämä huone on nimittäin kooltaan oikea kolhoosi! Siihen on jatkuvasti majoitettuna valtava kymmenen miehen ryhmä. Omat kuumuus- ja tilaongelmani jäävät kirkkaasti tuon huoneen ongelmien varjoon. Maailma on ihmeellinen.

Jotenkin täällä Lapinjärvellä on niin villi ja vapaa olo. Huonetoveritkin ovat vielä matkalla, joten huone on tällä hetkellä kokonaan minun valtakuntaani. Jos vielä jotakin syötävää löytäisi.

- Sivari-Atte

Johdatus kämppämme saloihin pt. 2

Jälleen luvassa uutta tutkimusmatkaa huoneeseemme. Tällä kertaa ikkunoiden näkökulmasta kuvattuna.

1. Paketti Dominoja suoraan Lapinjärven Salesta. Päätimme ostaa paketin dominoja ja jakaa sen hinnan kolmeen pekkaan, vaikka kolmas maksaja ei ollut paikalla. Ulkopuolinen voisi pitää törkeänä, mutta sivarifilosofia sisältää idean kaiken jakamisesta. Päätimme jakaa keksejä myös kolmannelle, joten hänelle kuuluu osa myös maksusta - simppeliä. Itse kauppa yllätti koollaan, joka on lähes luokkaa K-Supermarket. Sale on toinen Lapinjärven kahdesta ruokakaupasta, K-Extra sijaitsee sen lähettyvillä.

2. Mainitsin aiemmin huoneemme kaksi metallista kaappia, tämä on toinen niistä. Jokaiselle sivarille on varattu oma kaappi, jossa voi säilyttää arvokkaimpia esineitä. Niissä ei kuitenkaan ole valmista lukitussysteemiä, joten jokaisen on tuotava oma lukko. Se kuitenkin kannattaa, sillä se ehkäisee varkauksia. Toki myös huoneen oven saa lukkoon. Mikäli et kuitenkaan luota huonetovereihisi, lukko kaappiin on paikallaan.

3. Kätevä koukku, johon voi ripustaa vaikka paidan. Onnistuimme tämän koukun lisäksi löytämään myös kaksi henkaria viereisestä metallikaapista. Hieman vähänhän se on, jos on kovin tarkka vaatteidensa rypyistä. Väitän, että suurin osa sivareista kuitenkin kelpuuttaa myös taitellun vaatteen.

4. Kahden metallikaapin lisäksi huoneessamme on kaksi seinään upotettua valkoista puuovista kaappia. Tämä kuvan yksilö on minun henkilökohtaisessa käytössäni. Siinä on kolme hyllyä ja kaksi ripustuskoukkua ovessa. Nämä seinäkaapit ovat huomattavasti metallikaappeja tilavampia.

5. Minun kaksi kauluspaitaani, lyhyt- ja pitkähihainen, ripustettuna roikkumaan rypistymisen välttämiseksi. Toistaiseksi molemmat ovat käyttämättömiä. Kenties ensi viikolla asiaan tulee pikainen muutos.

6. Toinen käytävään vievistä ovista. Kuten voitte huomata, se on puoliksi tukittu kerrossängyn takia. Tämä ovi on kuitenkin suuremmassa käytössä, koska toisen oven kahva lähtee irti liian riuskasti vetäistäessä. Sivarit ovat vain liian rotevia tällaisille rakenteille. Jokaisella huoneemme asukkaalla on avain tähän oveen. Sama avain käy myös toiseen oveen. Vietimme osan vapaa-ajastamme pohtien, miksi huoneeseen ylipäätään vie kaksi ovea. Tutkittuamme aikamme huomasimme huoneen alunperin olleen kaksi erillistä huonetta. Välistä on vain kaadettu seinä.

7. Toveri Jorin (petaamaton) peti. Sama kuvaus pätee tähän kuin toveri Rapen petiin.

8. Katu-uskottavat siniset peililasini, jotka asetettuna päähän saavat kenet tahansa näyttämään välittömästi astetta rockimmalta. Pidän niitä yleensä matkustaessani Lapinjärvi-Jyväskylä -väliä.

9. Jälleen yksi tyhjä juomapullo sekä ponnari tukan sitomista varten. Semi-tieteellisen empiirisen tutkimukseni mukaan joka neljäs sivari on pitkätukkainen. Tämä väline on siis suurimmalle osalle sivareita vakiokalustoa. En tiedä varmasti onko kuvassa näkyvä ponnari minun, sillä löysin sen kaappini edestä maasta. Uskon melko vahvasti sen tippuneen taskustani, kun siirsin avaimet suojaan kaappiin.

10. Minun (totta kai aina) pedattu petini. Olen kotioloissa tottunut sijaamaan vuoteeni, joten sijaan sen myös sivarissa, vaikkei se välttämätöntä olekaan. Kuten todettua, kukaan ei valvo sänkyjen siisteyttä.

11. Mystinen yläkaappi, jonne kukaan ei yltä ilman jakkaraa. Siksi kukaan ei sitä myöskään käytä. Tästä taas välttämättä aiheutuu suuri määrä pölyä sen sisään. Mutta hällä väliä, turhakehan se on.

Johdatus kämppämme saloihin pt. 1

Kaikkiahan toki kiinnostaa, millainen tämä meidän luksuskämppämme Lapinjärvellä on. Jotta jokainen saisi yönsä nukutuksi kunnolla, julkaisen nyt teidän kaikkien iloksi erän kuvia huoneestamme. Jokainen tärkeä pala huoneesta on numeroitu ja selitetty alla. Kyseessähän on erittäin salaista ja harvinaista tietoa, sillä vierailijoita ei koulutuskeskuksella saa tuoda huoneisiin! FYEO!

1. Toinen huoneen kahdesta parisängystä - yllättävän tukevaa materiaalia, natisematon ja jopa sopivan kokoinen. Pohjalevykin on paria kirjoitusta lukuunottamatta puhtoinen!

2. Toveri Rapen (aina petaamaton) vuode. Lakanavaatteet ovat kauniin taivaansiniset, kuten ilmeisesti myös intissä. Lakanat voi vaihtaa puhtaisiin joka tiistai. Myös lisäpeitteitä ja -tyynyjä on saatavilla. Oma tyynyni oli valitettavan ohut, joten vaihdoin sen paksumpaan. Mukavat ja raikkaat peitot takaavat makeat unet. Kuuman sään takia peitto on kuitenkin öisin turha, mutta suojaahan se päivisin lakanoita hiekalta ja pölyltä.

3. 24/7 avoimet ikkunat. Jos ne olisivat kiinni, viimeistään aamulla huoneesta saisi kantaa oppitunnille kuolleita sivareita. Ainoa huono puoli avoimissa ikkunoissa on sisään lentävät hyönteiset. Onneksi niiden määrä ei tähän asti ole ollut suuri. Ikkunoista aukeaa iltaisin erittäin kauniit näkymät: aurinko laskee pellolle ja pääskyset lentelevät sen valossa. Siinä sielu lepää. Huomasin myös, että ikkunalauta on erinomainen paikka istua ja lukea kirjaa.

4. Murto-osa huonekuntamme tyhjistä juomapulloista. Kuumalla säällä nesteytyksestä huolehtiminen on essential. Myös sivarikeskus tunnustaa sen, joten se lahjoitti jokaiselle sivarille (!) pullon vichyä, jotta jokaisella olisi juomapullo aina mukana. Kyllä huolto pelaa. Kanttiinista sekä ala-aulan limuautomaatista saa erittäin halpoja virvokkeita, mutta meidän huoneemme kannattaa pääasiassa wc:n vesihanaa. Nestettä kuluukin rapiassa 30*C helteessä huomattavia määriä.

5. Kauniin vihreät verhot, yleensä rennosti avoinna päiväsaikaan. Öisin suljettuina aamuauringon herättävän vaikutuksen takia. Jos sivari herää liian aikaisin, se on väsynyt eikä voi toimia tehokkaasti.

6. Ikioma läppärini, bloggauksen mahdollistava vempele. Iltaisin tämä tekniikan riemuvoitto toimii jukeboksina ja siten yleisenä viihtyvyyden luojana. Yleensä avoinna vain ilta- ja yöaikaan. Päivisin on muuta puuhasteltavaa.

7. Sekalaista roinaa ja paperilappuja. Pöytä on kätevä paikka kerätä kamaa, sillä siinä kaikki on mukavasti saatavilla. Kuvassa näyttäisi olevan kamerani suojapussi sekä lukujärjestys. Lukujärjestys oli aluksi jatkuvasti taskussani, mutta huomasin läpitunkevan hien pilaavan sen, joten päätin jättää sen pöydälle.

8. Minun olkalaukkuni. Sivarit ovat tunnetusti laiskoja, joten he eivät jaksa joka lomalla kuljettaa mukanaan koko valtavaa putkikassia/rinkkaa. Tällainen olkalaukku on kätevä välttämättömimmän tavaran kuljettamiseen. Tämä samainen laukku oli ainoa laukkuni, kun vierailin Lontoossa viime talvena. Sivari osaa pakata tiiviisti.

9. Toinen huoneen kahdesta vanhanaikaisesta lämpöpatterista. Ne näyttäisivät olevan onneksemme suljettuna kesäisin. Eräs huonekunta kyllä valitti lämpimästä patterista, mutta tiedä heistä.

10. Minne imuri ei kätevästi yletä, sieltä ei imuroida. Tämä sängynalunen on sellainen paikka. Perimmäiseen nurkkaan ei vain meinaa ylttää. Siksi se on myös jokseenkin pölyinen.

11. Betoniset seinät, niitä on huoneessamme neljä. Rakennusmateriaalina perinteitä kunnoittava ja sopiva entiseen alkoholistisairaalaan. Mukavan viileät nojattaessa. Kuitenkin huono materiaali kesäisin, sillä se sulkee lämpöä tehokkaasti sisäänsä.

12. Pieneen huoneeseen on tungettu uskomaton määrä mööbeleitä. Välillä tekisi mieli heittää puolet ikkunasta pihalle. Näitä tuoleja on n. 6, pöytiä 3 ja 2 teräskaappia, päälle tulee vielä kerrossängyt. Huoneeseemme vie kaksi ovea, joista toinen on puoliksi tukittu mööbelien vuoksi.

13. Kiiltävän puhdas lattiamme, vasta imuroitu ja tavarasta tyhjennetty. Huonetarkastus suoritetaan aina perjantaisin, joten suoritimme tämän toimenpiteen. Tarkastus on hieman keveämpi kuin intissä. Tarkastaja ei siis heitä barettia sängyn alle ja katso tarttuiko pölyä. Olennaisinta lienee, ettei huone ole ihan tunkio. Siististä huoneesta voidaan palkita kahvilipuin!

Matkailu avartaa

Ensimmäinen viikko Lapinjärven hellässä huomassa on nyt takana. Oli jopa jossain määrin ikävä lähteä sieltä lomille tänne hiljaiseen Jyväskylään. Suurin osa kavereistakin on intissä. Intti my ass.

Matkalla kotiin Jyväskylään meinasi olla hieman mutkaa. Astellessani Helsingin juna-aseman lippuluukulle vaihtamaan ilmaislippuni paikkalippuun (lippu käy myös sellaisenaan, mutta siinä ei ole merkittyä istumapaikkaa) lipputäti kertoi junan olevan täynnä. Lyhyehkön hetken päässäni pörisi joukko mitä rivoimpia kirosanoja. Eihän sattunut kuitenkaan tädin vika ollut, joten kiitin häntä ystävällisesti ja lähdin kulkemaan asemaa päästä päähän syvissä aatoksissa. Lopulta päätin mennä junaan joka tapauksessa, olin valmis istumaan vaikka ravintolavaunussa. Junassa kaikki sujui kuitenkin kuin tanssi, jouduin siirtymään paikan varanneen matkustajan tieltä vain kerran. Ei se juna ilmeisesti ollutkaan ihan niin täynnä? Kenties tällä lipputädillä on jotakin sivareita vastaan.

Pendolino osoitti jälleen kunnollisuutensa: kakkosvaunun ilmastointi ei toiminut ja kolmessa ensimmäisessä vaunussa varoitettiin lattialle tulvivasta vedestä. Niin ja tulihan se asemalle vartin myöhässä.

Odotan innolla junamatkaa takaisin.

- Sivari-Atte

Vukin' great!

Loistavan musiikin kuuntelu jatkuu, ja jälleen on yksi hikisen helteinen päivä takana.

Vierailimme tänään toverien Jori & Anssi kanssa ensimmäistä kertaa Lapinjärven keskustassa. Neljän kilometrin vaellus ahdistavassa kuumudessa tuupertaisi kovimmankin jääkärin - vaan sivari kestää! Itse keskusta oli varsin maalaismainen ja hiljainen, mutta viihtyisä. Bongasimme Salen ja paikallisen kirjaston, josta muuten voi lainata kirjoja sivarikorttia vastaan, ja mikä parasta - lainatut kirjat voi palauttaa sivarikeskuksen respaan! Ei siis kävelyä takaisin. Hämmentävintä kyseisessä kirjastossa oli löydöksemme elämänkertaosastolla, mikäpä muu kuin Hitlerin Taisteluni. Ei lähtenyt tällä kertaa mukaan.

Oppitunnit olivat jälleen erittäin keskustelutäyteisiä. Keskustelimme mm. Suomen nykyisen maanpuolustusjärjestelmän tarpeellisuudesta ja sen mahdollisista vaihtoehdoista. Ettepä varmasti tienneet, että Suomi on ainoa EU-maa, jossa intti on vielä pakollinen. Toiseksi oppitunnin aiheeksi oli merkattu ympäristökasvatus, mutta luennon vetäjä eksyili aiheesta aina elämän synnystä Kiergegaardin kautta mökkierakoihin. Interesting.

Huonetoverimme S. kävi tänään hakemassa lykkäystä palvelukselleen ja häipyi sen sileän tien. Olemme siis tätä nykyä kolmen kopla. Onneksi meno paranee, kun väki vähenee. S. pysyy kuitenkin aina muistoissamme.

Huomenna onkin jo aika siirtyä lyhyelle kolmen päivän lomalle. Vierailen kuitenkin ennen lopullista junaan astumista toverien Jori & Rape kanssa Helsingin levykauppojen viidakossa. Tiedä vaikka mukaan tarttuisi jopa jotain hämärää indie-kamaa.

Palaamisiin viimeistään tiistaina.

- Sivari-Atte

Buffalo soldier

Keskiviikkoilta kuluu huoneessa mukavasti Bob Marleyta ja muuta "sivarimusaa" kuunnellen. Tajuttiin, että meillähän on joitakin yhteisiä musaintressejä huonetoverien kanssa. (Suuri) osa ihmisistä kyllä painoi lähes heti iltapalan jälkeen kohti Hotelli Hanhea ja kylän yöelämää. Kävimme parin kaverin kanssa jo aiemmin päivällä tutustumassa paikalliseen Teboiliin jäätelön ja ruoan merkeissä. Toista edestakaista matkaa ei tässä helteessä millään jaksa. Parin kilometrin matkalle on varattava litra vettä mieheen. Ehkä ensi viikolla sitten kaakattelemaan Hanheen.

Valehtelin eilen, kun kerroin varsinaisten oppituntien alkavan vasta ensi viikolla. Tänäänhän ne alkoivat, sivarin oikeuksien ja ryhmätyön merkeissä. Toteutusmuodon piti olla mahdollisimman luova, no powerpoint! Minun ryhmäni toteutti aiheen Sivarin työ ja vapaa-aika lyhyen rap-esityksen avulla. Hauskaa oli sekä tehdessä että muiden esityksiä katsellessa.

Kanttiinista saa halpaa limsaa.

- Sivari-Atte

Hellettä & infotunteja

Helle ravistelee Lapinjärveä. Mittari on käynyt useaan otteeseen kolmenkymmenen paremmalla puolella. Torstaiksi Foreca lupaa jopa 34 astetta kuumuutta. Kenties meitä rangaistaan maanpetturuudesta, tai siunataan. Onhan se toisaalta mukava ottaa aurinkoa ja lueskella pihalla kuunnellen kitaran soittoa. Tänäänkin eräs kaveri soitteli Jarkko Martikaisen kappaleita erittäin pätevästi. Martikainenhan on itsekin entinen sivari, joten tänne varsin nasevaa kuunneltavaa.

Varsinainen opetus on ja ei ole päässyt vielä alkuun. Meidät jaettiin eilen kolmeen ryhmään: PP (Palontorjunta ja pelastus), YKS (Ympäristön ja kulttuurin suojelu) sekä KAVA (Kansalaisvalmiudet). Itse valitsin kansalaisvalmiusryhmän. Sen sisältönä on politiikkaa, ideologioita, sota-asioita ja konfliktiratkaisua. Työskentelymuotona on pääasiallisesti keskustelu, joten monia kiinnostavia mielipiteitä tuodaan varmasti julki. Näitä ryhmätunteja on kuitenkin vasta ensi viikolla, jolloin varsinainen opetus alkaa. Tällä viikolla on lähinnä info-juttuja.

Nyt hiki valuu siihen tahtiin, että on pakko lopettaa. Ikkunasta avautuu kaunis näkymä pellolle, jonka taa aurinko keveästi lipuu. Pääskyset suihkahtelevat maisemassa. Taidan istua ikkunalaudalle lukemaan Dostojevskiä.

- Sivari-Atte

Eka päivä pulkassa

Höpötys-hiljaisuus alkoi yhdeksän minuuttia sitten, joten päivä on nyt lopuillaan. Hauta-hiljaisuus alkaa yhdeltätoista. Ilta-aikahan on täällä joka päivä täysin vapaata aikaa. Käytännössä klo 16-8.45 saa touhuta ihan mitä tahansa, kunhan on paikalla aamun ensimmäisellä luennolla. Jos tekee esimerkiksi mieli lähteä tutustumaan Helsingin yöelämään, se on täysin mahdollista. Ilmeisesti jonkinlainen perinne on ainakin keskiviikkoinen sivarikaraoke Lapinjärven Hotelli Hanhen ravintolassa.

Välillä ainakin tämän päivän kokemuksien perusteella tulee miettineeksi onko lähtenyt rippileirille vai sivariin. Yleinen kurittomuus ja välinpitämättömyys paikkojen siisteydestä on ainakin samaa tasoa kuin riparilla. Riparista tämä jakso eroaa vain siinä, että täällä on vapaa kuin taivaan lintu. Sotilaallisesta kurista ja järjestyksestä ei ole mitään tietoa.

Tähän mennessä tämä velan suorittaminen valtiolle tuntuu lähinnä vapaaehtoiselta kesäleiriltä. Vaan eipähän haittaa.

- Sivari-Atte

Perillä ollaan

Vihdoinkin rapia kuuden tunnin istuminen on ohi ja saan verrytellä jämähtäneitä lihaksiani Lapinjärven koulutuskeskuksen maalaismaisemissa. Alue on todellakin varsinainen maalaisidylli, niemessä sijaitsevaa entistä kartanoaluetta ympäröi toisaalla pelto ja toisaalla järvi.

Ilokseni nettitikkukin toimii kirkkaasti.

Olen pian ollut hereillä yli 24 tuntia, joten voisi kuvitella väsyttävän. Linja-autossa simahtaminen olikin erittäin lähellä, mutta perille päästyäni sain uutta puhtia. Samoilla silmillä siis mennään. Tämän energiapurkauksen voimin sain kamat kevyen pölykerroksen höystämään kaappiini ja lakanat petiin. Täällä ei ilmeisesti ketään kiinnosta ovatko ne lakanat suorassa vai ei, joten en panostanut laatuun merkittävästi. Kunhan on mukava nukkua.

Majoitun neljän hengen huoneessa, siis kolmen muun miehen alun kanssa. Hiki valuu jo nyt, vaikka istun yksin kirjoittelemassa. Voin vain kuvitella, kuinka kuuma yöllä tulee olemaan. Avoimet ikkunat kyllä viilentävät huonetta hieman, mutta vetävät sisään infernaalisia määriä hyönteisiä. Onneksi sentään huonetoverini (sosialisti-ilmaus on tässä osin tarkoituksellinen) vaikuttavat asiallisilta.

Koulutukseen saapunut väki on kutkuttavan monen kirjavaa. Tekisi mieli suorittaa jonkinlaista luokittelua, mutta se onkin kova pähkinä purtavaksi. Jokin karkea jako on kuitenkin tehtävissä, jaan väen neljään ryhmään: nysväsivarit, hippisivarit, hevarisivarit ja gangstasivarit. En tosin tiedä mihin ryhmään ilmeiseti päissään paikalle saapunut jannu tulisi sijoittaa. Kyllä, eräs heppu todella saapui paikalle päissään. Sen verran sekavia jannu sammalti, että teimme tämän arvion hänen tilastaan.

Paljon on vielä nähtävää ja kerrottavaa, palaan asiaan myöhemmin.

- Sivari-Atte

TJ 1

Se päivä on nyt aivan käsillä, d-day, siviilipalveluksen alkamispäivä. Katson sen alkavan siitä, kun astun bussiin Jyväskylän matkakeskuksella ensi yönä klo 2:00. Tämä bussi vie minut Helsinkiin, jossa vaihdan Lapinjärvelle vievään paikallisbussiin. Aikataulun mukaan minun pitäisi saapua perille n. 8:30. Saapumisen takarajaksi on jonkun ison tahon toimesta asetettu 12:00, joten minulle jää hyvin aikaa asettumiseen ja perslihasten verryttelyyn kaiken istumisen jälkeen.

Sivarini alkaa siis koulutusjaksolla Lapinjärven koulutuskeskuksessa. Tämä rupeama kestää kaiken kaikkiaan kuukauden, sen sisällöstä minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Pienet yllätykset onneksi tuovat vain väriä elämään! Eipähän tarvitse myöskään kirota mitään etukäteen. Koulutusta seuraa varsinaien työ(palvelus)jakso, jonka kesto taitaa nykyään olla 11kk. Sen suoritan Järvenpään seurakuntaopistolla vahtimestarin hommissa. Samaisella opistolla tulen myös majailemaan työpalveluksen ajan. Odotan kovasti "järvenpääläistymistäni" ja kaupunkiin tutustumista. Helsinkikin on lyhyen junamatkan päässä, joten aivan uuden laajuinen keikkatarjonta aukeaa saatavilleni. Hyvästi päivärahat?

Tässä vaiheessa fiilikset ja odotukset ovat siis varsin korkealla. Jätän vihdoin, 19 vuoden jälkeen, Jyväskylän taakseni ja siirryn uusiin maisemiin. Tämä kaupunki on jo minun osaltani koluttu ja nähty. Ainoat asiat, joita jään kaipaamaan ovat Tikkakosken seurakunta ja Tanssisali Lutakko. Näkeehän noita sitten lomilla. Jos on tarvetta.

Pakkaaminen on vielä vähän kesken, joten menen jatkamaan sitä. Lisää päivitystä luvassa, kunhan ehdin.

-Sivari-Atte