Edesottamukseni ja seikkailuni kaikkiaan vuoden pituisessa siviilipalveluksessa

Edesottamukseni ja seikkailuni kaikkiaan vuoden pituisessa siviilipalveluksessa

perjantai 8. lokakuuta 2010

Tylsyyden iskiessä

Jäin taas vaihteeksi harvojen valittujen joukossa viikonlopuksi Järvenpäähän. Luulen, että täällä asuntolassa on tällä hetkellä minun lisäkseni enintään 5 ihmistä - poikien solussa ei taida olla nyt ketään. Pysähdyin äsken käytävälle oikein kuuntelemaan kuuluisiko mistään ääniä. Koko rakennus vaikeni edessäni kuin hauta.

Mitä ihmettä minä sitten täällä teen? Eikö minulla ole hirmuisen tylsää? No ei ole. Minulla on nimittäin joka viikonlopulle varattuna erilaisia keskeneräisiä projekteja, joiden parissa hääräillessä aika kuluu kuin yo-kirjoitusten viisi viimeistä minuuttia. Tälle viikonlopulle olen varannut peräti kaksi hommaa, jotka aion hoitaa loppuun: keikkajulisteiden päällystämisen ja Raamatun tuunaamisen. Ensimmäinen lienee ihan selkeä kaikille, mutta jälkimmäinen voi kuulostaa jännittävälle. Se tavallaan onkin.

Ostin viime viikonloppuna Jyväskyläläiseltä kirpparilta vanhan Raamatun. Olin pitkään ajatellut vanhan käännöksen ostamista, sillä pidän sitä parempana uuteen käännökseen verrattuna. Sivistymättömille kerrottakoon, että vanhalla käännöksellä tarkoitan 1933/1938 käännöstä ja uudella vuoden 1992. Ostamani Raamattu on kuitenkin jonkun pariskunnan vanha vihkiraamattu, ja siksi ulkoasultaan vähän tympeä. Päätin siis tuunata sen uuteen kuosiin. Pohdin koko viikonlopun, millainen ulkoasu miellyttäisi minua eniten. Päädyin nahkaan. Mutta mistä nahkaa? Sain vastauksen seuraavalla viikolla vieraillessani Järvenpään kirppiksillä - löysin polkuhintaisen violetin nahkatakin. Sääli silpoa tyylikäs takki, mutta mitäpä ihminen ei tekisi taiteen vuoksi.

En ole vielä toteuttanut projektiani, mutta aion tehdä sen huomenna heti herättyäni. Uskon löytäväni taideluokasta tarvittavat välineet: tehokasta liimaa ja sakset. Vielä on mysteeri, miten saan pysyvää tekstiä nahkaan. Permanenttitussilla suhertaminen on vähän tylsä ja hölmöltä näyttävä vaihtoehto. Jos jollakulla on ideoita, feel free to tell me.

Lopuksi on vielä pakko todeta, että skotlantilainen Williams bros -panimo valmistaa mitä parhaimpia oluita! Voin lämpimästi suositella Alkoon juuri rantautunutta Midnight sunia. Eipä uskoisi skoteista, että osaavat tehdä muutakin kuin viskiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti