Edesottamukseni ja seikkailuni kaikkiaan vuoden pituisessa siviilipalveluksessa

Edesottamukseni ja seikkailuni kaikkiaan vuoden pituisessa siviilipalveluksessa

maanantai 4. lokakuuta 2010

Hyvinvointi virtaa opistolle?

Opistomme on loikonut viime perjantaista asti hyvinvoinnin hellässä syleilyssä. Ainakin minä tunnen oloni nyt paljon paremmaksi kuin aiemmin. Tuona päivänä nimittäin astui voimaan upea lakimuutos, joka ajaa tupakoitsijat, ollakseni suorasanainen, hevonperseeseen opistoalueelta. Laki kieltää tupakan sekä kaiken maailman vesipiippujen tupruttelun erilaisten julkisten rakennusten, esimerkiksi koulujen kampusten, alueilla.

Kuten jo aiemmin valitin, suurin osa opistokavereistani polttaa - jos siis tahdoin hengata heidän kanssaan, jouduin istumaan jatkuvassa tupakansavussa. Eihän siinä mitään, kyllä siihen savuun tottuu, kun aikansa istuu sen keskellä - siitä jopa oppii pitämään. Typerämpikin kuitenkin tajuaa, ettei passiivinen tupakointi ole järin terveellistä. Se on täysin verrattavissa siihen, että polttaisi itse. Sillä voi olla myös hyvin arvaamattomia vaikutuksia: havahduin eräs ilta siihen, että minun teki hirveästi mieli tupakkaa. Riippuvuus voi siis syntyä, vaikkei itse polttaisi ainuttakaan röökiä.

Toisen ilo on toisen murhe. Opistolla lain voimaan astuminen aiheutti arvatenkin lievää närkästymistä. Joku harvinaisen rebel opistolainen muun muassa roudasi tupakkapaikan töhikset jemmaan ympäri kampusta vastalauseena rajoitteita vastaan. Luulisi, että tällainen laki tulisi monelle kuin taivaan lahjana - vihdoinkin hyvä tilaisuus lopettaa tupakointi. Tupakoitsijan mieli ei kuitenkaan toimi kuin normaalin ihmisen - seurauksena oli vain nurinaa. No ei kuva oikeasti ole näin mustavalkoinen, luulen jonkun tarttuneenkin tilaisuuteen lopettaa. En vain tunne ketään.

Luulen, ettei suurin osa tupakoivista ihmisistä jaksa kävellä kampuksen ulkopuolelle polttamaan - varsinkaan ilta-aikaan, jolloin valvonta on vähäistä. Henkilökuntaa kehotettiin ottamaan kaikkien lakia rikkovien ihmisten tiedot ylös kurinpidollisia toimenpiteitä varten. Kohtaan tässä kuitenkin moraalisen ongelman: olenko valmis vasikoimaan toverini täyttääkseni "virkani" minulle asettamat velvollisuudet? Tätä pitää pohtia. Ainakin siinä vaiheessa, kun joku polttaa minun ikkunani alla annan varmasti ilmi koko sakin. Jos luette tätä opistolaiset, ottakaa viestistä vaari: I'm watching you.

- Sivari-Atte

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti