Uutta ja ihmeellistä

Toinen viikko sivarissa alkaa olla takana, ja mieliala on erittäin korkea. Ensimmäistä kertaa tuntuu kunnolla siltä, että on hienoa olla sivarissa. Olen viihtynyt todella hyvin sekä työssäni että vapaa-ajallani. En vähiten sen takia, että työtoverini ja asuntolan ihmiset ovat erittäin huippuja ja mukavia. Ei käy kyllä yhtään kateeksi esimerkiksi kirjaston varastoissa homehtuvia kollegoitani.

Olen oppinut täällä yhtä sun toista näppärää taitoa, yksi tärkeimmistä on kopiokoneen käyttö. On ne vaan ihmeellisiä laitteita! Ei sillä, etten ymmärtäisi niiden toimintaa, ainoastaan näppäryyden takia. Kun on tottunut kotioloissa printteriin, joka tulostaa perus A4-kopion hitaasti töksytellen, ja jättää vielä raitojakin, tuntuu supernopea äänetön masiina kuin raikkaalta tuulahdukselta autiomaassa.

Sain pari päivää sitten kokemusta myös liikenteenohjauksesta, tulin samalla poimineeksi itselleni kaksi ylityötuntia. Ei täällä normaalisti liikenteenohjausta tarvita tai järjestetä, mutta joka vuotinen perinteinen Puutarhajuhla vaatii sitä. Jos ohjausta ei olisi, hallitsisi parkkialueilla totaalinen kaaos. Taas sivarit pelastivat maailman. Pääsin jopa opastamaan jonkun meidän piispoistamme paikalleen.

Aion jäädä ensi viikonlopuksi tänne Järvenpäähän ja tutustua hieman alueeseen. Käyn ainakin kirjastossa, apteekissa ja kierrätyskeskuksessa. Voi olla, että viikonlopusta tulee muilta osin tylsä, sillä tänne jää aika vähän ihmisiä. Ei aina kuitenkaan voi jaksaa lähteä Jyväskylään.

Aurinkoista alkusyksyä kaikille!

- Sivari-Atte