Tänään ne työt varsinaisesti alkoivat. Silti tuntuu kuin olisin ollut täällä jo useamman viikon. On se kumma miten nopeasti lopulta tottuu uuteen ympäristöön. On minulla kuitenkin vielä paljon opeteltavaa ja erityisesti muistettavaa. Opiston alue on suhteellisen laaja ja muistamisen arvoisia huoneita on todella monta. Onneksi opin nopeasti.
Sain tänään ikioman työpuhelimen ja yleisavaimen! Heti tuntuu kuin olisi suurikin valta näpeissä. Pääsen pian kulkemaan lähes minne tahansa opiston alueella. Yleisavain tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta, sillä avaimen hukkaaminen tai väärinkäyttö tietää varmaa huutia. Kuulin erään edellisen sivarin menettäneen yleisavaimensa väärinkäytön takia. Tutustuin tänään ruokalassa myös täällä jo puoli vuotta IT-hommissa palvelleeseen sivariin (H-sivari), joka on nyt ikään kuin tuutoroinut minua erilaisiin käytäntöihin. Hänen bongaamisensa tuli todelliseen tarpeeseen, sillä olin aamulla herätessäni melko pihalla kaikesta. Tänään ei poikkeuksellisesti tarjoiltu päivällistä, joten pyöräilimme keskustassa osatamassa hieman einestä. En muutenkaan tunne oloani enää niin orvoksi, kun asuntolaan alkaa saapua opiskelijoita.
Pääsin tänään lopullisesti selvyyteen työtehtävistäni: olen käytännössä kaikkien käytössä oleva yleismies. Jos joku tarvitsee kopioita, minä hoidan sen; jos jollekin pitää hakea tarvikkeita varastossa, haen ne; jos luokka pitää järjestää, minä olen salamana paikalla. Tänään pääsin tekemään kirjekuoriin osoitelappuja koneella. Päivittäisiin rutiinihommiini kuuluu sanomalehtien ja postin lajittelu sekä niiden kuljetus paikoilleen. Enpähän pääse kyllästymään ihan heti, hommaa riittää ja se on monipuolista.
Eilen oli komein näkemäni ukonilma. Salamat iskivät lähes taukoamatta taivaalta välillä maahan asti ja jyrisi niin että ikkunat helisivät. Satoi myös kaatamalla ja tuuli hurjasti, lähellä opistoa kaatui ja katkesti joitakin puita. En voinut muuta kuin hiljentyä katselemaan näytöstä ikkunasta. Oli se hurjaa.
- Sivari-Atte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti