Vihdoinkin rapia kuuden tunnin istuminen on ohi ja saan verrytellä jämähtäneitä lihaksiani Lapinjärven koulutuskeskuksen maalaismaisemissa. Alue on todellakin varsinainen maalaisidylli, niemessä sijaitsevaa entistä kartanoaluetta ympäröi toisaalla pelto ja toisaalla järvi.
Ilokseni nettitikkukin toimii kirkkaasti.
Olen pian ollut hereillä yli 24 tuntia, joten voisi kuvitella väsyttävän. Linja-autossa simahtaminen olikin erittäin lähellä, mutta perille päästyäni sain uutta puhtia. Samoilla silmillä siis mennään. Tämän energiapurkauksen voimin sain kamat kevyen pölykerroksen höystämään kaappiini ja lakanat petiin. Täällä ei ilmeisesti ketään kiinnosta ovatko ne lakanat suorassa vai ei, joten en panostanut laatuun merkittävästi. Kunhan on mukava nukkua.
Majoitun neljän hengen huoneessa, siis kolmen muun miehen alun kanssa. Hiki valuu jo nyt, vaikka istun yksin kirjoittelemassa. Voin vain kuvitella, kuinka kuuma yöllä tulee olemaan. Avoimet ikkunat kyllä viilentävät huonetta hieman, mutta vetävät sisään infernaalisia määriä hyönteisiä. Onneksi sentään huonetoverini (sosialisti-ilmaus on tässä osin tarkoituksellinen) vaikuttavat asiallisilta.
Koulutukseen saapunut väki on kutkuttavan monen kirjavaa. Tekisi mieli suorittaa jonkinlaista luokittelua, mutta se onkin kova pähkinä purtavaksi. Jokin karkea jako on kuitenkin tehtävissä, jaan väen neljään ryhmään: nysväsivarit, hippisivarit, hevarisivarit ja gangstasivarit. En tosin tiedä mihin ryhmään ilmeiseti päissään paikalle saapunut jannu tulisi sijoittaa. Kyllä, eräs heppu todella saapui paikalle päissään. Sen verran sekavia jannu sammalti, että teimme tämän arvion hänen tilastaan.
Paljon on vielä nähtävää ja kerrottavaa, palaan asiaan myöhemmin.
- Sivari-Atte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti