Tänään alkoi uusien työntekijöiden perehdytys. Sain nauttia reilun parituntisen ajan mitä erilaisimmista ja kiehtovimmista organisaatiokaavioista. Onhan se hyvä, että oltuani nyt kuukauden talossa minut lopulta perehdytetään talon järjestykseen. Niin, paljonhan tässä on jo ehtinyt touhutessa oppia tästä paikasta. Toisaalta itsehän halusin tutustua organisaatioon paremmin, ei siis pitäisi valittaa. Valitan silti uhallakin ihan vähän: se oli aika tylsää.
Luulin tehneeni hyvänkin diilin ostaessani opiston hylkäämän levysoittimen varastosta pölyttymästä. Päällisin puolin soitin onkin varsin asiallinen. Moni levari kuitenkin päältä kaunis, sisältä hihna poikki. Ei siitä enempää. Koitan selvitellä josko voisin vaihtaa hihnan jostain toisesta soittimesta. Jos en voi tehdä sitä, annan rakkineelle menolipun kaatikselle. Toisaalta voisin olla julma ja myydä sen jollekin tarpeeksi tuulenlyömälle "toimivana", onneksi en ole.
Toin Jyväskylästä lisää viihtyvyystekijöitä huoneeseeni. Sain roudata niitä oikein urakalla, sillä kukaan ei päässyt hakemaan minua asemalta opistolle. Niin Atte vaelsi tihkusateessa kädet parkuen kilometrin sun toisenkin. Yritin kovasti ottaa sen urheilun kannalta siinä kuitenkaan onnistumatta. Noh se siitä, mennään niihin kamoihin. Toin tänne muun muassa teenkeittimen, vinyylilevyjä, tuikkulyhtyjä, vaatetta ja julisteen. Herää kysymys, mikä noissa tavaroissa muka painaa niin paljon. En tiedä - kertokaa minulle, jos keksitte. Sen tiedän, että raskas taakka nuo olivat.
- Sivari-Atte
Mun levarissa pystyy säätään niitä nopeuksia ruuvimeisselillä sieltä sisältä ku ottaa vaan sen levyosan pois.. Mikä johtaa siihen, että laitat siihen hihnan paikalle semmosen leveän kuminauhan ja säädät nopeuden oikeaks ja avot voila yms!
VastaaPoistaArvelinkin, että asian voi varmasti korjata jotenkin kotikonstein. Soittimessa ilmeni ikävä kyllä myös sellainen vika, että levy ei lähde pyörimään. En tiedä, mistä se sitten johtuu.
VastaaPoista