Onpahan jälleen tovi päässyt vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Täällä opistolla on vain niin paljon menoa ja meininkiä, ettei millään meinaa löytyä väliä tälle kirjoittamiselle. Koitan ryhdistäytyä tulevaisuudessa.
Tästä kirjoituksesta tulsi äärimmäisen pitkä, jos ryhtyisin kertomaan kaikesta kahden viime viikon aikana tapahtuneesta. Pyrin poimimaan jännittävimmät ja kiinnostavimmat ýksityiskohdat.
Jouduin viime viikolla ensimmäiseen todelliseen koetukseen, kun minut asetettiin istumaan puhelinvaihteen eteen. Oli erittäin epävarma ja jännittynyt olo - enhän minä tiedä mistään mitään, olen vain töissä täällä. Kun puhelin soi ensimmäisen kerran, kylmä hiki virtasi otsaani alas. Onneksi soittaja kyseli esimiestäni - yksi ainoista henkilöistä, joista voin todella sanoa jotakin - ja selvisin kunnialla. Samalle viikolle osui myös henkilökunnan kehittämispäivä, jolloin suurin osa henkilökunnasta oli poissa tontilla - niin myös puhelinvaihteen hoitaja. Jouduin siis jälleen istumaan vaihteeseen, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Onneksi keksin nokkelana poikana hyvän keinon selvitä puhelusta kuin puhelusta: saatoin yksinkertaisesti todeta kyseltävän henkilön todennäköisesti olevan kehittämispäivässä, ja tämän vuoksi tavoittamattomissa. Hätä keinot keksii, pitäisi ehkä joutaessa perehtyä vähän tarkemmin tämän paikan organisaatioon.
Jäin taas tämän viikonlopun ajaksi Järvenpäähän. Viikonloppuisin on parhaiten aikaa hoitaa asioita ja ennen kaikkea viettää aikaa tuoreen tyttöystäväni kanssa. Olen päättänyt, että aina jäädessäni viikonlopuksi tänne, hyödynnän ylityömahdollisuudet. Sain tänä viikonloppuna napattua lyhyet tunnin respapäivystykset sekä lauantaille että sunnuntaille. Kyllähän sitä aina tunnin saa kulumaan, eihän siinä ajassa ehdi kuin hädin tuskin pieraista. Hyvä keino tappaa aikaa on esimerkiksi pelata mahjongia tietokoneella, tai kuten teen nyt: päivittää blogia. Kun jaksan kuluttaa perslihaksiani ylimääräisen lyhyen ajan silloin tällöin, voin myöhemmin nauttia kertyneistä ylityötunneista esimerkiksi vapaapäivän muodossa.
Olen vihdoin saanut hommattua Järvenpään kirjastokortin. Oikeastaan on väärin sanoa sitä Järvenpään kirjastokortiksi, sillä se käy myös Keravalla ja muissa lähiseudun tuppukylien kirjastoissa. Järvenpään kirjasto häviää aika rankasti Jyväskylän vastaavalle kokonsa ja siten myös valikoiman laajuuden puolesta. Järvenpään kirjasto kuitenkin rokkaa aivan erityisellä tavalla siksi, että sieltä on jopa mahdollista saada jotakin lainatuksi. Jyväskylän kirjastossa on aina infernaaliset varausjonot kaikkeen mahdolliseen, mutta Järvenpäässä näin hyllyssä useita uutuuksia. Erityinen kunniamaininta on annettava levyosastolle, jolta löytyi vaikka mitä uutuuslevyjä, joiden lainaamisesta Jyväskylässä kannattaisi alkaa haaveilemaan vasta joulun tienoolla.
Paljon on vielä jaettavaa ja kerrottavaa, mutta jääköön ne ensi kertaan.
- Sivari-Atte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti