Ympäri järven

Viimeinen viikko Lapinjärvellä on nyt virallisesti potkaistu käyntiin. Viikon aikana on luvassa lähinnä hönää (skannaan lukujärjestyksen nähtäväksi myöhemmin) ja valmistautumista työpalvelukseen. Oma työpalvelukseni alkaa siis maanantaina Järvenpään seurakuntaopistolla. Vielä ei juurikaan jännitä, harmittaa vain jättää Lapinjärven rennot oltavat ja aloittaa ihan oikea työskentely. Sivarista liikkuu paljon huhuja, joiden mukaan sivarit voidaan määrätä suorittamaan palvelusta minne tahansa, siis vanhainkoteihin pyyhkimään vanhusten takamuksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä jokaisen sivarin on etsittävä palveluspaikkansa itse. Mikäli sivari ei onnistu löytämään paikkaa, voi sivaria jäädä suorittamaan Lapinjärvelle ns. legioonaan. Hommat täällä ovat luokkaa keittiö, respa, piha-alueet ja kanttiini sekä muuta sekalaista puuhaa. Ei huono vaihtoehto ollenkaan, jos on vaikeuksia löytää paikka.

Tänään oli virallinen liikuntapäivä. En muista kerroinko tämän järjestelyistä aiemmin. En myöskään jaksa tarkistaa, joten selitän (uudestaan?) päivän tapahtumista. Vaihtoehtoja päivän viettoon oli käytännössä kolme: pelata jalkapalloa sivareiden joukkueessa FC Maahanmuuttajia vastaan, olla katsojana tai lähteä kiertämään järvi ympäri joko juosten tai kävellen. Valitsin järven kiertämisen, sillä olin jo pitkään halunnut tehdä sen. Sääkin suosi meitä: lämpötila pyörii reilussa kahdessakymmenssä ja kävi pieni tuulenvire. Lenkki Lapinjärven ympäri tekee n. 12km ja suurin osa matkasta on kaunista maalais- ja metsämiljöötä. Matkan varrella on vain kolme nousua, joista yksikään ei ole järin rankka, joten edes juokseminen ei ole täysin mahdotonta. Mielenkiintoisinta lenkissä oli alkumatkan metsä"polku", joka muistutti enemmän pensaikkoa tai ryteikköä kuin mitään suunniteltua lenkkireittiä. Jos ei ole tarkkana, sen varrella voi jopa eksyä. Kaikki osallistujat taisivat kuitenkin palata takaisin keskukselle.

Yksi suihkuhuoneen lattiaviemäreistä on tukossa, kaikki suihkutettu vesi siis jää suurimmaksi osaksi lillumaan lattialle jalkoihin. Yritä siinä sitten parannella tulehtunutta varvasta, kun likaisten sivarien vielä likaisemman suihkuveden pinta nousee nilkkojen korkeudelle. Toivottavasti joku käy avaamassa sen pian.

Minulta on toivottu paljon kirjoitusta siitä, miksi päätin mennä sivariin enkä inttiin. Olen pahoillani, etten ole vielä ehtinyt kirjoittaa sitä. Siitä tulee pakostikin hieman pidempi kirjoitus, joten se vaatii vähän enemmän alkupohdintaa, valmistautumista ja aikaa. Yritän kirjoittaa sen mahdollisimman pian.

- Sivari-Atte