Aurinko paistaa S-rakennuksen lasisen aulan läpi seesteisen lämpimästi. Korkealta katon reunalta tippuvat pisarat muodostavat lumoavasti kimaltavia jääpuikkoja rakennuksen räystäisiin. Jossakin lähellä kenties kevään ensimmäinen tintti lurittelee kuin viimeistä päivää. Sisällä tietokoneen ääressä istuva nuorimies katselee ja kuulostelee tätä kaikkea syvän hämmennyksen vallassa mumisten hiljaa itsekseen: "Mihin minä taas meninkään suostumaan?".
Kyllä, tuo nuorimies olen minä ylitöissä. Tässä sitä vain törötetään kuin tatti päivystämässä tyhjää aulaa, vaikka ulkona olisi mitä mainioin sää ulkoilla ja viettää laatuaikaa tyttöystäväni kanssa. Noh, eivät asiat ole niin huonosti kuin miltä kuullostaa, sillä tienaan lyhyellä istumisperiodilla hiihtolomastani puuttuvat tunnit. En siis joudu istumaan tässä koko päivää - hetken päästä lähden järjestämään pari luokkatilaa takaisin järjestykseen. Samalla huomisaamusta tulee huomattavasti kevyempi, kun ei tarvitse venyttää tehokkuuden rajoja äärimmilleen järjestämällä tuhatta tilaa puolessa tunnissa ennen oppituntien alkua
Kuten jo alussa tuli todettua, päivä on huomattavan aurinkoinen. Vilkaisin aamulla mittaria ja havaitsin sen näyttävän asteen verran lämmintä. Päivätkin ovat selvästi pidenneet viime viikkojen aikana. On siis väkisinkin pakko todeta, että kevät todellakin kolkuttelee jo ovelle. Kukahan laskisi sen sisälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti