Mikään ei varmasti ole yhtä paljon älyllisesti tylsämielistävää kuin vahtia kopiokoneen unettavaa raksuttelua reilun tunnin ajan. Onneksi kone nikotteli pariin otteeseen; jouduin aktivoimaan aivoni ongelman ratkaisemiseksi eikä minusta tullut täysin aivokuollutta. Koomaan vaipuminen oli erittäin lähellä myös kuorien täyttövaiheessa. Koko prosessin ajan aivot toistivat samaa rutinoitunutta käskyketjua: ota moniste, ota toinen, avaa kuori ja sulje sisään, siirrä valmiiden pinoon. Olo oli kuin orjakaleerissa, jossa suurikokoinen sotilas nuijii tahtia härännahkaisesta patarummusta karjuen vähän väliä: "Veto! Veto! Veto!". Noh, en valita - jonkunhan nämäkin hommat on tehtävä. Pelkään vain vahtimestarin päivällä lausuman ennustuksen toteutumista - sama prosessi toistuu yöllä unissamme. Eikä homma ole vielä edes valmis! Huomenna jatketaan.
Ei tämä minun työni aina ole niin uuvuttavaa tai haasteetonta. Olen omaksunut tähän astisen palvelukseni aikana paljon hyödyllistä tietotaitoa erityisesti erilaisen av-laitteiston ominaisuuksista, ongelmatilanteista ja kytkennästä. Erityisen tutuiksi ovat tulleet kaikenlaiset audio-härpäkkeet - tosin lähinnä viimeisen puolen vuoden aikana heränneen hifi-harrastukseni takia. Yhtä tutuksi ovat tulleet kopikoneet. En tahdo pröystäillä, mutta uskon pystyväni ratkaisemaan minkä tahansa tukoksen, jonka tämän tontin koneet voivat ylipäätään saada aikaan. Eipä mahda olla montaa kopiotyötäkään, jota en osaisi toteuttaa.
Sellaiset asiat kuten kahvin nauttiminen tilanteen vaatiessa, haarukan ja veitsen käyttö, lähiliikenteen tehokas hyödyntäminen ja pyykin omatoiminen peseminen voitanee laskea lähinnä iän tuoman varmuuden ja henkisen kypsyyden piikkiin.
Minulle avautui tilaisuus suorittaa hygieniapassi edullisesti täällä opistolla. Saas nähdä innostunko suorittamaan. Passi olisi siitä kätevä, että se on elinikäinen. Se myös vaaditaan yhä useammilla työpaikoilla. Ainakin yksi asia on varma - ei siitä mitään haittaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti