Sunnuntain lumo

Aurinko paistaa S-rakennuksen lasisen aulan läpi seesteisen lämpimästi. Korkealta katon reunalta tippuvat pisarat muodostavat lumoavasti kimaltavia jääpuikkoja rakennuksen räystäisiin. Jossakin lähellä kenties kevään ensimmäinen tintti lurittelee kuin viimeistä päivää. Sisällä tietokoneen ääressä istuva nuorimies katselee ja kuulostelee tätä kaikkea syvän hämmennyksen vallassa mumisten hiljaa itsekseen: "Mihin minä taas meninkään suostumaan?".

Kyllä, tuo nuorimies olen minä ylitöissä. Tässä sitä vain törötetään kuin tatti päivystämässä tyhjää aulaa, vaikka ulkona olisi mitä mainioin sää ulkoilla ja viettää laatuaikaa tyttöystäväni kanssa. Noh, eivät asiat ole niin huonosti kuin miltä kuullostaa, sillä tienaan lyhyellä istumisperiodilla hiihtolomastani puuttuvat tunnit. En siis joudu istumaan tässä koko päivää - hetken päästä lähden järjestämään pari luokkatilaa takaisin järjestykseen. Samalla huomisaamusta tulee huomattavasti kevyempi, kun ei tarvitse venyttää tehokkuuden rajoja äärimmilleen järjestämällä tuhatta tilaa puolessa tunnissa ennen oppituntien alkua

Kuten jo alussa tuli todettua, päivä on huomattavan aurinkoinen. Vilkaisin aamulla mittaria ja havaitsin sen näyttävän asteen verran lämmintä. Päivätkin ovat selvästi pidenneet viime viikkojen aikana. On siis väkisinkin pakko todeta, että kevät todellakin kolkuttelee jo ovelle. Kukahan laskisi sen sisälle?

Päivärahat nousevat!

Päivärahat todellakin nousevat helmikuun alussa! Meille sivareille se tietää erityisen hyvää, sillä korotukset on porrastettu - pidempään palvelevat saavat enemmän päivärahaa.

Korotusta on perusteltu asevelvollisten taloudellisen aseman kehittämisellä, mutta todellisuudessa taustalla lienee halu houkutella velvollisia palvelemaan pidempään.

Selasin huvikseni eri uutispalvelujen tiedotusta asiasta. Ei liene yllättävää, että esimerkiksi sellainen sivusto kuin Ruotuväki.fi uutisoi asiasta mainitsematta korotuksen koskevan myös siviilipalvelusmiehiä. Asian mainitseminenhan saattaisi houkutella ihmisiä aivan väärille teille. Sen sijaan erikoista on, etteivät esimerkiksi Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Lapin Kansa tai edes roskalehtiin lukeutuvat Iltalehti ja Iltasanomat mainitse asiasta mitään. Lista olisi vielä pidempi, mutten näe mielekkäänä luetteloida kaikkia. Googlatkaa itse ja todetkaa asia.

Hauskana huomiona pitää lisätä, että minun blogini on 15. hakutulos haettaessa hakusanoilla "päivärahat nousvat".

Ylen uutisointi asiasta:

"Varusmiespalveluksen ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ensimmäistä 180 päivää suorittavalle ja kertausharjoituksiin osallistuvalle päiväraha on korotuksen jälkeen 4,70 euroa, kun se nykyisin on 4,40.

180 päivää ylittävältä asepalveluksen ajalta korotus on 7,30 eurosta 8 euroon ja 270 päivää ylittävältä ajalta 10,20 eurosta 11,20 euroon.

Korotuksia tulee myös vastuu- ja vaararahaan, jota maksetaan lento-, laskuvarjo- ja sukeltajakoulutuksessa oleville. Lisäksi korotetaan komennusmatkoilta maksettavaa majoitus- ja ruokarahaa sekä kotihoidon ajalta maksettavaa ruokarahaa.

Edellinen korotus päivärahoihin tehtiin kaksi vuotta sitten.

Puolustusministeriön mukaan korotuksilla kehitetään asevelvollisten taloudellista asemaa, mitä myös eduskunta on pitänyt tärkeänä.

Vastaavat korotukset koskevat myös siviilipalveluksessa olevia. Siviilipalvelus kestää 12 kuukautta."

- YLE Uutiset

Linkki uutiseen

Älyllistä tylsyttämistä ja uutta tietotaitoa

Älyllinen puutuminen on nyt määritelty uudestaan! Tästä päivästä lähtien sillä tarkoitetaan vain yksinomaan koulunkäyntiavustajien neuvottelupäivän kutsujen postitusprosessia. Tämä sisältää postitettavien materiaalien kopioinnin (1700 arkkia), osoitetarrojen liimaamisen kuoriin (n. 850 kpl), kopioidun materiaalin pakkaamisen kuoriin ja niiden frankeeraamisen.

Mikään ei varmasti ole yhtä paljon älyllisesti tylsämielistävää kuin vahtia kopiokoneen unettavaa raksuttelua reilun tunnin ajan. Onneksi kone nikotteli pariin otteeseen; jouduin aktivoimaan aivoni ongelman ratkaisemiseksi eikä minusta tullut täysin aivokuollutta. Koomaan vaipuminen oli erittäin lähellä myös kuorien täyttövaiheessa. Koko prosessin ajan aivot toistivat samaa rutinoitunutta käskyketjua: ota moniste, ota toinen, avaa kuori ja sulje sisään, siirrä valmiiden pinoon. Olo oli kuin orjakaleerissa, jossa suurikokoinen sotilas nuijii tahtia härännahkaisesta patarummusta karjuen vähän väliä: "Veto! Veto! Veto!". Noh, en valita - jonkunhan nämäkin hommat on tehtävä. Pelkään vain vahtimestarin päivällä lausuman ennustuksen toteutumista - sama prosessi toistuu yöllä unissamme. Eikä homma ole vielä edes valmis! Huomenna jatketaan.

Ei tämä minun työni aina ole niin uuvuttavaa tai haasteetonta. Olen omaksunut tähän astisen palvelukseni aikana paljon hyödyllistä tietotaitoa erityisesti erilaisen av-laitteiston ominaisuuksista, ongelmatilanteista ja kytkennästä. Erityisen tutuiksi ovat tulleet kaikenlaiset audio-härpäkkeet - tosin lähinnä viimeisen puolen vuoden aikana heränneen hifi-harrastukseni takia. Yhtä tutuksi ovat tulleet kopikoneet. En tahdo pröystäillä, mutta uskon pystyväni ratkaisemaan minkä tahansa tukoksen, jonka tämän tontin koneet voivat ylipäätään saada aikaan. Eipä mahda olla montaa kopiotyötäkään, jota en osaisi toteuttaa.

Sellaiset asiat kuten kahvin nauttiminen tilanteen vaatiessa, haarukan ja veitsen käyttö, lähiliikenteen tehokas hyödyntäminen ja pyykin omatoiminen peseminen voitanee laskea lähinnä iän tuoman varmuuden ja henkisen kypsyyden piikkiin.

Minulle avautui tilaisuus suorittaa hygieniapassi edullisesti täällä opistolla. Saas nähdä innostunko suorittamaan. Passi olisi siitä kätevä, että se on elinikäinen. Se myös vaaditaan yhä useammilla työpaikoilla. Ainakin yksi asia on varma - ei siitä mitään haittaa ole.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vajaan kahden viikon loma teki kyllä todella hyvää. En edes tajunnut lomantarvettani ennen kuin heräsin ensimmäisenä lomapäivänä pitkästä aikaa pirteänä kuin peipponen. Kyllä se vain on niin, että jokainen tarvitsee ja on ansainnut välillä kunnon loman itselleen. Tiedän vanhempieni seuraavan tätä blogia, joten on myös mainittava, että oli varsin mukava viettää välillä vähän enemmän aikaa heidänkin kanssaan.

Erityisesti loman vietto piristi, koska siihen ei tarvinnut käyttää henkilökohtaisia lomapäiviä (HL) - sain sen kuntoisuusvapaana eli kuntsareina. Kun pohdin loma-asiaoita tarkemmin, havahduin myös siihen todellisuuteen, että käytin ainoastaan kaksi kaikista 18 henkilökohtaisesta lomapäivästäni puolen vuoden aikana. Olen ollut niiden suhteen erittäin säästeliäs osittain sen takia, että olen kerryttänyt itselleni suhteellisen paljon ylityövapaata. Tällä hetkellä ylityösaldo taitaa olla jopa viisi lomapäivää, vaikka olen käyttänyt niitä pitkin syksyä. Suunnitelmanani on kerätä niitä mahdollisimman paljon palvelukseni loppupäähän, ettei tarvitse työskennellä niin paljon kesäaikaan. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi hirveä hinku rannalle - en vain kaipaa kuukauden heinänleikkuupestiä.

Tämä loman jälkeinen ensimmäinen työviikko on verrattain hiljainen, sillä kaikki nuoret ole eivät vielä palanneet kouluun eikä opistolla tai kirkon koulutuskeskuksessa ole vielä tällä viikolla yhtään kurssia aikuisille. Henkilökunta työllistää kuitenkin ihan kiitettävästi myös minua varsinkin nyt, kun vahtimestari on vielä lomalla. Älysin vasta tänään tehdä erään hänelle normaalisti kuuluvan homman, joka olisi ollut paikallaan tehdä jo eilen - käynnistää loman ajaksi suljetut info-monitorit, joissa näkyy muun muassa päivittäiset luokkatilat. Sattuuhan näitä.

Nyt kun vuosi on vaihtunut, alan vähitellen kohdistaa katsettani ensi kesään ja syksyyn - ts. aikaan siviilipalveluksen jälkeen. Aloitan ensi syksynä opiskelun Joensuun yliopistossa, joten asunnon löytäminen samalta suunnalta on prioriteetti numero yksi. Asia on siinä mielessä hyvällä mallilla, että hakupaperit lähtevät tänään postiin ja kohti Joensuun opiskelija-asuntovälityksen toimistoa. Nyt pitää enää vain toivoa ja rukoilla, että meille löytyy sopivan hintainen ja kokoinen asunto. Onneksi on koko kevät aikaa.