Seurakuntaopiston iloiset sivarit

Ylitöitä

Kuten jo todettu, jäin viikonlopuksi tänne Järvenpäähän. Päätin hyödyntää täällä olemiseni tekemällä muutaman tunnin ylitöitä ja siten kartuttaa itselleni muutaman vapaatunnin myöhempään käyttöön. Istuin siis muutaman tunnin ajan respassa ja yritin parhaani mukaan neuvoa siinä palloilevia ihmisiä. Yleensä koko rakennus olisi lähes autio, mutta tänä viikonloppuna alueella järjestettiin Metanoian kansainvälinen konferenssi, joka houkutteli paljon väkeä. Ilmeisesti täällä majoittui tälläkin kertaa monta kymmentä osallistujaa.

En ole mikään seurakuntaopiston yleinen atk-tuki, mutta silti ihmiset usein ottavat minuun yhteyttä ongelmissaan - niin myös tänään. Varmasti suurin syy tähän on tuen vaikea saanti. Jokaiseen koneeseen on teipattu IT-tuen numero, johon voi tarvittaessa soittaa ongelmien ilmaantuessa. Tuki kuitenkin sijaitsee kaukana opistosta ja puhelimitse on hankala neuvoa vaikeammissa asioissa. Onneksi osaan melko hyvin atk-hommia, sillä niitä saa tehdä verrattain usein. Tänään minun piti auttaa mm. power point -esityksen muotoiluasetusten kanssa ja sisäänkirjautumisessa.

Puhuinkin jo aiemmin, että saan tehdä runsahasti monistustöitä. Tänäänkin sellainen nakki napsahti 80 monistenipun muodossa. Aluksi kammosin noita monistusurakoita, sillä vieroksuin monimutkaisen näköistä masiinaa. Kuitenkin opittuani nyt tuntemaan laitetta paremmin, olen alkanut pitää kopioinnista. On tavallaan rentouttavaakin kuunnella koneen naksutusta ja siemailla automaattikaakaota.

Unohdin eilen hakea itselleni päivällispussin. Meninkin tänään valittamaan harmillisesta unohduksestani siinä toivossa, että pussi olisi vielä jossain jemmassa. Olin kuitenkin huono-onninen - jääneet pussit oli juuri viety pois. Onneksi ruokalan erittäin ystävällinen henkilökunta antoi minun kerätä itselleni leipiä ja muuta välipalaa.

Opisto on tällä hetkellä autio ja hiljainen kuin hautausmaa. Suurin osa täällä viikonloppunsa viettävistä ihmisistä on mennyt jonnekin lähiseudulle moikkaamaan tuttujaan, eräs on katsomassa U2:ta Helsingissä, toiset ties missä. Toisaalta saan vihdoin nukuttua kunnolla, kun kukaan ei ole keksimässä mitään yöpuuhaa - hyvää yötä.

- Sivari-Atte

Uutta ja ihmeellistä

Toinen viikko sivarissa alkaa olla takana, ja mieliala on erittäin korkea. Ensimmäistä kertaa tuntuu kunnolla siltä, että on hienoa olla sivarissa. Olen viihtynyt todella hyvin sekä työssäni että vapaa-ajallani. En vähiten sen takia, että työtoverini ja asuntolan ihmiset ovat erittäin huippuja ja mukavia. Ei käy kyllä yhtään kateeksi esimerkiksi kirjaston varastoissa homehtuvia kollegoitani.

Olen oppinut täällä yhtä sun toista näppärää taitoa, yksi tärkeimmistä on kopiokoneen käyttö. On ne vaan ihmeellisiä laitteita! Ei sillä, etten ymmärtäisi niiden toimintaa, ainoastaan näppäryyden takia. Kun on tottunut kotioloissa printteriin, joka tulostaa perus A4-kopion hitaasti töksytellen, ja jättää vielä raitojakin, tuntuu supernopea äänetön masiina kuin raikkaalta tuulahdukselta autiomaassa.

Sain pari päivää sitten kokemusta myös liikenteenohjauksesta, tulin samalla poimineeksi itselleni kaksi ylityötuntia. Ei täällä normaalisti liikenteenohjausta tarvita tai järjestetä, mutta joka vuotinen perinteinen Puutarhajuhla vaatii sitä. Jos ohjausta ei olisi, hallitsisi parkkialueilla totaalinen kaaos. Taas sivarit pelastivat maailman. Pääsin jopa opastamaan jonkun meidän piispoistamme paikalleen.

Aion jäädä ensi viikonlopuksi tänne Järvenpäähän ja tutustua hieman alueeseen. Käyn ainakin kirjastossa, apteekissa ja kierrätyskeskuksessa. Voi olla, että viikonlopusta tulee muilta osin tylsä, sillä tänne jää aika vähän ihmisiä. Ei aina kuitenkaan voi jaksaa lähteä Jyväskylään.

Aurinkoista alkusyksyä kaikille!

- Sivari-Atte

Festariraportti

Käytin perjantaina ensimmäisen HL-lomani päästäkseni kahden kaverini kanssa Mikkelin Jurassicrockiin. Oliko reissu uhrauksen arvoinen vai täysi floppi?

Vastaus kuuluu: kyllä oli sen arvoinen. Suurin osa päivärahoista meni epäterveelliseen festarisoosiin ja bensaan, niska ja hartiat ovat karmivassa jumissa kaiken moshaamisen ansiosta, vaatteetkin ovat paskaiset - mutta mukavaa oli! Sain taas pitkästä aikaa kokea kunnon hevikeikkatumua ihan eturivistä, esim. Insomnium ja Scar Symmetry vetivät tosi kovat keikat. Sääkin oli ulkoilmakonserteille lähes koko ajan ihannellinen, joten väkeä riitti. Toissa vuoden Jyväskylärockista jäi kaatosateen takia paskainen maku suuhun, onneksi sama kokemus ei toistunut tänä vuonna.

Oman vinkeän aspektinsa reissuun toi meidän kulkuneuvomme ja majoituksemme, vuoden -85 tai jotain Chevrolet Astro, jota uskottavampi festaripeli olisi ehkä vain VW-hippibussi. Eipä tuo ollut huono ajettavakaan.

Festarielämä saa arvostamaan joitakin normaaliasumiseen kuuluvia elementtejä: vedettävää siistiä vessaa, lämmintä suihkuvettä ja älämölön poissaoloa. Toisaalta maailmassa elää tälläkin hetkellä miljoonia ihmisiä, joilla ei ole mitään näistä. Ehkä festarielämä siis auttaa ymmärtämään alikehittyneitä maita, tai sitten ei. Mutta mitä voimme todella oppia tästä: arvosta huussiasi.

Festarin viimeinen esiintyjä oli reggae-heebo Raappana (myös festarin parhaita esiintyjiä). Letkeä reggae-viba jäi päälle vielä pitkäksi aikaa keikan loputtua, itse asiassa se jatkuu yhä. Kuuntelen siis koko loppu illan pelkkää reggaeta.

- Sivari-Atte

Projekteja

Kaikenlaista pikku hommaa riittää. Suurimpana projektina minulla on nyt työn alla resparakennuksen luokkien kaluston jaloissa olevien huopalappujen vaihtaminen. Olen yhtään liioittelematta liimannut varmasti jo monta sataa huopalappua ja käännellyt parisataa tuolia ja penkkiä. Alkaa hieman jo homma puuduttaa, vaikken ole lähelläkään valmis. Mutta jonkunhan nuokin hommat on tehtävä, ja voisi toisaalta olla paskempiakin tehtäviä.

Asuntolaelämä on osoittautunut ainakin asukkaittensa osalta paljon villimmäksi kuin osasin kuvitella. Saapumispäivän hiljainen kooma hämäsi petollisesti. Nyt kun suurin osa opiskelijoista on saapunut, menoa ja meininkiä riittää - mutta sehän on vain hyvä! Ei tule nyhjötettyä huoneessakaan niin paljonl, kun on seuraa. Taisin panostaa sisustukseen melko turhaan. Kuulin myös, ettei verhoja olisi saanut vaihtaa joidenkin paloturvallisuusjuttujen takia. Ihme meininkiä, mutta verhoja en vaihda! Saavat tulla itse repimään, jos kiinnostaa. Eikä niiden tarvitsekaan lähteä minnekään ennen kuin (yleisesti tiukkuutensa takia pelätty) asuntolavalvoja huomaa - eli ei hyvällä tuurilla koskaan. En tosin edesauta huomaamattomuuttani kuuntelemalla jytää...

Tein mielenkiintoisen havainnon tarjoiltavasta ruoasta: yleisesti ottaen lounas on paljon tasokkaampi kuin päivällinen. Olen tosin ollut täällä vasta pari päivää, joten on vaikea tehdä kunnon arvio. Pitää tarkkailla tilannetta viikkojen aikana.

- Sivari-Atte

TJ 333

Tänään ne työt varsinaisesti alkoivat. Silti tuntuu kuin olisin ollut täällä jo useamman viikon. On se kumma miten nopeasti lopulta tottuu uuteen ympäristöön. On minulla kuitenkin vielä paljon opeteltavaa ja erityisesti muistettavaa. Opiston alue on suhteellisen laaja ja muistamisen arvoisia huoneita on todella monta. Onneksi opin nopeasti.

Sain tänään ikioman työpuhelimen ja yleisavaimen! Heti tuntuu kuin olisi suurikin valta näpeissä. Pääsen pian kulkemaan lähes minne tahansa opiston alueella. Yleisavain tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta, sillä avaimen hukkaaminen tai väärinkäyttö tietää varmaa huutia. Kuulin erään edellisen sivarin menettäneen yleisavaimensa väärinkäytön takia. Tutustuin tänään ruokalassa myös täällä jo puoli vuotta IT-hommissa palvelleeseen sivariin (H-sivari), joka on nyt ikään kuin tuutoroinut minua erilaisiin käytäntöihin. Hänen bongaamisensa tuli todelliseen tarpeeseen, sillä olin aamulla herätessäni melko pihalla kaikesta. Tänään ei poikkeuksellisesti tarjoiltu päivällistä, joten pyöräilimme keskustassa osatamassa hieman einestä. En muutenkaan tunne oloani enää niin orvoksi, kun asuntolaan alkaa saapua opiskelijoita.

Pääsin tänään lopullisesti selvyyteen työtehtävistäni: olen käytännössä kaikkien käytössä oleva yleismies. Jos joku tarvitsee kopioita, minä hoidan sen; jos jollekin pitää hakea tarvikkeita varastossa, haen ne; jos luokka pitää järjestää, minä olen salamana paikalla. Tänään pääsin tekemään kirjekuoriin osoitelappuja koneella. Päivittäisiin rutiinihommiini kuuluu sanomalehtien ja postin lajittelu sekä niiden kuljetus paikoilleen. Enpähän pääse kyllästymään ihan heti, hommaa riittää ja se on monipuolista.

Eilen oli komein näkemäni ukonilma. Salamat iskivät lähes taukoamatta taivaalta välillä maahan asti ja jyrisi niin että ikkunat helisivät. Satoi myös kaatamalla ja tuuli hurjasti, lähellä opistoa kaatui ja katkesti joitakin puita. En voinut muuta kuin hiljentyä katselemaan näytöstä ikkunasta. Oli se hurjaa.

- Sivari-Atte

Järvenpää-city

Täällä sitä nyt ollaan, Järvenpäässä. Olen kyllä ollut täällä jo usean tunnin ajan mutta kuitenkin. Työpalveluspaikkani on siis Järvenpään seurakuntaopisto, jossa työskentelen vahtimestarin hommissa. Asun opiston asuntolassa omassa loosissa.

Kuten saatoin olettaa, minulle varattu huone on jokseenkin askeettinen. Varustelun taso on kuitenkin huomattavasti parempi kuin Lapinjärvellä, eikä täällä ole huonetovereita jakamassa ahdasta tilaa. Olen siis huoneeseeni varsin tyytyväinen - varsinkin kun sisustin huonettani itse hieman viihtyisämpään muotoon. Kävimme iskän kanssa ostamassa Järvenpään keskustasta: uudet verhot, roskakorin, lattiamaton ja lukuvalon. Tämän lisäksi toin kotoa Jyväskylästä stereolaitteiston ja tuulettimen. Mitä muuta voi nuorimies huoneeseensa kaivata. Kenties tuon tänne joitakin julisteita ensi viikolla. Laitan kuvan huoneesta heti jaksaessani.

En ole ehtinyt vielä kunnolla tutustua muuhun alueeseen. Nopeasti tutustuen pihapiiri näyttää erittäin mielyttävältä oleskella, sillä se on jokseenkin puutarhamainen. Kun olin täällä työhaastattelussa, minulle kerrottiinkin, että opistolla on kaksi palkattua puutarhuria hoitamassa aluetta - selittää paljon. Opisto sijaitsee järven rannalla, jossa on myös rantasauna. En vielä tiedä missä määrin se on yleisessä käytössä.

Aluksi luulin olevani opistolla täysin yksin, kaikkialla oli hiiren hiljaista. Kuitenkin nyt parin viime tunnin aikana käytävältä on kuulunut vaimeata kolinaa, ja olen jopa nähnyt yhden asukkaan. Pitää piakkoin mennä ottamaan paremmin selvää.

- Sivari-Atte

P.s. Hauska juttu, joku kävelytti juuri ikkunani ali hevosta.

Junamatkailua

Olen oppinut pitämään näistä joka viikkoisista junamatkoista. Nyt suorastaan rakastan niitä, kun huomasin nettitikun toimivan hienosti myös täällä junassa. Voisi kuvitella, että usean tunnin tatin lailla paikallaan töröttäminen lähinnä hermostuttaisi ja tappaisi tylsyydellään, mutta näin ei todella ole. Oma henkilökohtainen suosikkivirikkeeni junamatkan aikana on muiden matkustajien tarkkailu ja kuuntelu. Ihmiset keskustelevat välillä yllättävän kiinnostavista aiheista. Hauskinta on kuitenkin seurata esim. kuinka joku yrittää tunkea laukkuaan ahtaalle ylähyllylle siinä onnistumatta - vahingonilo on hauska ilo. Junassa voi toki myös lueskella tai luukuttaa musiikkia kuulokkeilla. Kärrymyynnin tai ravintolavaunun antimia en pysty suosittelemaan kenellekään. Ei sillä että niissä olisi jotain laadullista vikaa, ne vain maksavat niin hirveästi. Vähäisillä päivärahoilla kannattaa ostaa eväänsä jostain muualta, minä olen tähän asti ostanut kaiken Helsingin Kampin K-marketista.

Kenties rasittavinta junamatkailussa on lippujen jonottaminen. En voi ymmärtää, mikseivät ihmiset tee matkasuunnitelmiaan jo kotona ja sitten vain yksinkertaisesti lunasta lippujaan kassalta. Luukulla asiointiin kuluisi tällöin n. 1-2 minuuttia - jos sitäkään. Mutta kun ei niin ei, aina riittää luukulle kaikenlaisia säätäjiä.

Joku voisi argumentoida junamatkailun olevan epäluotettavaa VR:n jatkuvien junaongelmien takia, esim. myöhästelyn. Minusta näyttäisi kuitenkin siltä, että junat myöhästyvät erittäin harvoin merkittävästi. Muutakaan huomautettavaa ei juuri ole.

Nyt nettitikku sitten lakkasikin toimimasta. Ehkä saan kuitenkin tämän julkaistua.

- Sivari-Atte

Rajaportti

Totta se on, huomenna täältä on lähdettävä. Kun astun linja-autoon, jätän Lapinjärven todennäköisesti lopullisesti taakseni. Olo ei tunnu kuitenkaan juuri ollenkaan haikealta. Onhan se toki harmi jättää taakse kaikki uudet kaverit ja mukavat muistot, mutta tuleehan noita tulevaisuudessakin. Toivottavasti silti nähdään jätkien kanssa joskus myöhemminkin.

Olen nukkunut erilaisista syistä useana yönä huonosti tai liian vähän. Minun piti kirjoittaa tänään jonkinlaista lopputuomiota koulutusjaksosta, mutta pää on ihan jumissa. Loput lojuvat kamatkin pitäisi pakata. Ulkona alkaa kohta viihteellistä iltaohjelmaa, jossa esiintyy sivarien bändejä sekä joku kuulemma semi-tunnettu rap-poppoo. Pitää ehkä madella sinne pikku hiljaa.

- Sivari-Atte

Ympäri järven

Viimeinen viikko Lapinjärvellä on nyt virallisesti potkaistu käyntiin. Viikon aikana on luvassa lähinnä hönää (skannaan lukujärjestyksen nähtäväksi myöhemmin) ja valmistautumista työpalvelukseen. Oma työpalvelukseni alkaa siis maanantaina Järvenpään seurakuntaopistolla. Vielä ei juurikaan jännitä, harmittaa vain jättää Lapinjärven rennot oltavat ja aloittaa ihan oikea työskentely. Sivarista liikkuu paljon huhuja, joiden mukaan sivarit voidaan määrätä suorittamaan palvelusta minne tahansa, siis vanhainkoteihin pyyhkimään vanhusten takamuksia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä jokaisen sivarin on etsittävä palveluspaikkansa itse. Mikäli sivari ei onnistu löytämään paikkaa, voi sivaria jäädä suorittamaan Lapinjärvelle ns. legioonaan. Hommat täällä ovat luokkaa keittiö, respa, piha-alueet ja kanttiini sekä muuta sekalaista puuhaa. Ei huono vaihtoehto ollenkaan, jos on vaikeuksia löytää paikka.

Tänään oli virallinen liikuntapäivä. En muista kerroinko tämän järjestelyistä aiemmin. En myöskään jaksa tarkistaa, joten selitän (uudestaan?) päivän tapahtumista. Vaihtoehtoja päivän viettoon oli käytännössä kolme: pelata jalkapalloa sivareiden joukkueessa FC Maahanmuuttajia vastaan, olla katsojana tai lähteä kiertämään järvi ympäri joko juosten tai kävellen. Valitsin järven kiertämisen, sillä olin jo pitkään halunnut tehdä sen. Sääkin suosi meitä: lämpötila pyörii reilussa kahdessakymmenssä ja kävi pieni tuulenvire. Lenkki Lapinjärven ympäri tekee n. 12km ja suurin osa matkasta on kaunista maalais- ja metsämiljöötä. Matkan varrella on vain kolme nousua, joista yksikään ei ole järin rankka, joten edes juokseminen ei ole täysin mahdotonta. Mielenkiintoisinta lenkissä oli alkumatkan metsä"polku", joka muistutti enemmän pensaikkoa tai ryteikköä kuin mitään suunniteltua lenkkireittiä. Jos ei ole tarkkana, sen varrella voi jopa eksyä. Kaikki osallistujat taisivat kuitenkin palata takaisin keskukselle.

Yksi suihkuhuoneen lattiaviemäreistä on tukossa, kaikki suihkutettu vesi siis jää suurimmaksi osaksi lillumaan lattialle jalkoihin. Yritä siinä sitten parannella tulehtunutta varvasta, kun likaisten sivarien vielä likaisemman suihkuveden pinta nousee nilkkojen korkeudelle. Toivottavasti joku käy avaamassa sen pian.

Minulta on toivottu paljon kirjoitusta siitä, miksi päätin mennä sivariin enkä inttiin. Olen pahoillani, etten ole vielä ehtinyt kirjoittaa sitä. Siitä tulee pakostikin hieman pidempi kirjoitus, joten se vaatii vähän enemmän alkupohdintaa, valmistautumista ja aikaa. Yritän kirjoittaa sen mahdollisimman pian.

- Sivari-Atte