Seikkailu Seinäjoella

Päätin torstaina, että lähden perjantaina visiitille Seinäjoelle. Kun ilmoitin suunnitelmistani julkisesti, monen reaktio oli: "Mitä vittua? Mitä sä siellä?". Kieroutuneesta huumorintajustani tai muusta vinksahtaneisuudesta johtuen päätin kuitenkin pitää syyn reissuun salaisena aina tähän päivään asti. Moni esitti mitä mielikuvituksellisimpia arvauksia matkani tarkoituksesta: esimerkiksi salarakas saavutti suurta suosiota veikkausten joukossa. Valitettavasti matkani syy oli aivan toinen; totuus on usein tarua tylsempi. Menin sinne katsomaan paikalliselle rokkiklubille bändiä nimeltä Anathema. Bändi kuuluu suuriin suosikkeihini, joten nyt sen ollessa lyhyellä kiertueella Suomessa minun oli pakko päästä katsomaan.

Miksikö valitsin juuri Seinäjoen? Muut mahdollisuudet olisivat olleet Oulu, Tampere ja Helsinki. Oulu ja Tampere putosivat pois laskuista huonojen yhteyksien takia. Eikö olekin hassua, että Järvenpää-Seinäjoki yhteys on yöllä helpompi matkustaa kuin Tampereelta tänne. Usko pois. Helsinkiä en valinnut siksi, että keikka sijoittuu maanantaille. Joutuisin sen vuoksi käyttämään yhden kallisarvoisista lomapäivistäni - siihen en ryhdy.

Keksin hauskan tavan raportoida matkani käänteet kaikelle kansalle. Tein valmistellessani matkaa ja matkustaessani alta löytyvän tarkahkon aikataulun, josta löytyvät kaikki olennaiset tapahtumat ja käänteet. Uskon, että jokaisen uteliais mieli tulee sen avulla ylivuotavaisen tyydytetyksi.

23.10.10

22:00 - Teen päätöksen lähteä juuri Seinäjoelle. Tarkastan Tiketin nettisivuilta, mistä päin Järvenpäätä voi ostaa lippuja konserttiin. Löydettyäni osoitteen katson ajo-ohjeet GoogleMapsista ja painan ne mieleeni. Menen VR:n sivuille ja kirjaan ylös minulle sopivat yhteydet. Lähtömatka tulisi olemaan 17:14-20:30 ja paluu 02:04-06:50.

24.10.10

10:45 - Tulostan GoogleMapsista kävelyohjeet Seinäjoen asemalta Rytmikorjaamolle (keikkapaikka). Tarkastan sivarien matkalipuista vastaavan henkilö S:n aikataulusta, milloin hän voisi kirjoittaa minulle liput.
11:45 - Hyppään ruokatauolla fillarin selkään ja poljen PizzaPOP Kinnariin, josta ostan lipun keikalle. Harhailen matkalla tovin omakotitaloviidakossa.
12:15 - Saavun takaisin opistolle.
14:00 - Lähetän S:lle viestin, milloin saisin audienssin. Saan sen heti, joten juoksen hakemaan liput.
15:55 - Siirrän fillarin lähtökuoppiin ulko-oven läheisyyteen. Siirryn huoneeseeni ja pakkaan laukkuuni valmiiksi kaikki tarvittavat kamat.
16:30 - Olen valmiina polkemaan asemalle. Huomaan pyörän avainten olevan hukassa. Lähden etsimään niitä huoneestani.
16:45 - Etsinnät eivät tuota toivottua tulosta, joten lähden marssimaan ripeään tahtiin kohti asemaa. Vittuunnun jo valmiiksi ajatellessani seuraavan aamun kävelyä asemalta takaisin. Vilkuilen kelloa.
17:01 - Saavun onnekseni ajoissa asemalle. Ostan liput ja nousen junaan.
17:28 - Saavun Tikkurilaan, jossa vaihdan junaa. Ennen vaihtoa ostan aseman R-kioskilta uuden Tex Willer -sarjakuvakirjan.
17:46 - Astun junaan ja aloitan eväiden nauttimisen. Luen suurimman osan matkasta ostamaani Tex Willeriä.
19:30 - Löydän pyöräni avaimet laukkuni pohjalta. Kiroan äänekkäästi mielessäni.
20:30 - Saavun Seinäjoelle. En ole vieraillut kyläpahasessa aiemmin, joten selvittelen hetken sijaintiani. Löydän ensimmäisen kohteeni välittömästi: Otto-automaatti. Ikävä kyllä masiina ei ole toiminnassa - kiroan vähän lisää. Toivon löytäväni uuden automaatin matkalla keikkapaikalle. Havaitsen samalla asian, johon en ollut varautunut - sateen. Onneksi se näyttää tauonneen hetkeksi.
20:45 - Löydän itseni S-marketista ostamasta eväitä paluumatkalle. Päädyn kolmioleipiin ja vichyyn. Kysyn ystävälliseltä kassaneidiltä ystävällisesti, että voisiko hän ystävällisesti kertoa lähimmän ystävällisen automaatin sijainnin. Hän kehottaa minua etsimään sellaista Anttilan läheltä. Muistan nähneeni sellaisen aseman lähellä. Lähden sinne.
20:55 - Automaatti löytyy, nostan vähän rahaa. Tutkin edelliseltä nostajalta jäänyttä kuittia: hän nosti huimaavat 300e. Olisipa minullakin. Lähden etsimään Rytmikorjaamoa.
21:15 - Saavun Rytmikselle varsin mukavaan aikaan, ovet aukesivat vartti sitten. Heitän takin narikkaan, jota varten olin onneksi älynnyt varata euron. Marssin tiskille ja tilaan oluen. Bongaan samalla keikkajulisteen seinältä. (Taustatiedoksi: kerään julisteen jokaiselta keikalta, jolla käyn. Saan sen aina tavalla tai toisella.) Annan katseeni kiertää. Rytmis sijaitsee entisen tehtaan tiloissa, joten on tilavampi kuin Lutakko. Istumatilaa on kuitenkin mielestäni turhan vähän. Ilta on K-18, joten juomat saa viedä kaikkialle - paitsi pienelle alueelle aivan lavan edessä. Järjestely on mielestäni älytön, sillä suurin osa ihmisistä näyttäisi kertyvän aidan toiselle puolelle. Löydän pöydän.
21:45 - Pöytääni istuu pienehkö kolmen ihmisen jengi. Kolmasosa on tukevasti humalassa. Saan heistä hupia lyhyeksi aikaa, kunnes kyllästyn ja lähden pois.
22:30 - Ensimmäinen lämmittelijä, erittäin naisellinen miesääni, aloittaa. Esitys on turruttavan tunnelmallinen, alkaa nukuttaa.
23:15 - Seuraava lämmittelijä, erittäin naisellinen naisääni, aloittaa. Esitys on turruttavan tunnelmallinen, muttei kuitenkaan unettava. Naisen ääni osoittautuu niin lumoavaksi, että terästäydyn välittömästi. Haen kaljan.
00:00 - Anathema aloittaa! Nautin kuulemastani. Yleisö on tympeän jäistä. Hyvä tunnelma ei synny välittömästi. Pikku hiljaa se kuitenkin kehittyy.
01:30 - Keikka osoittautuu melko pitkäksi. Lähden valumaan kohti narikkaa encoren soidessa, jotta ehdin varmasti junaan. Seuraava juna saapuisi vasta neljältä.
01:40 - Muistan ilmaisen bussikuljetuksen Rytmikseltä keskustaan. Hyppään sen kyytiin. Ystävällinen kuljettaja suostuu viemään minut suoraan asemalle. Pisteet tästä Rytmikselle!
01:55 - Olen asemalla mukavasti ajoissa. Menen sateesta sisälle lämmittelemään. Katseeni porautuu monitoriin, joka ilmoittaa junan myöhästyvän puoli tuntia. Kiroan hieman lisää.
02:24 - Juna saapuu vihdoin. Etsin vaununi ja istun syömään eväitäni. Leimattuani lippuni suljen silmäni ja vaivun uneen.
06:20 - Herään vähän ennen Riihimäkeä, jossa vaihdan junaa.
06:50 - Laahustan halki huuruisen Järvenpään. Olen juuri niin ärsyyntynt kuin jo iltapäivällä ennustin. Lakkaan tarkkailemasta kelloa. Kaadun joskus seitsemän jälkeen nukkumaan sängylleni. Turvallisesti perillä.

- Sivari-Atte

Työpiste-esittely

Olen aiemmin esitellyt huoneeni sivarikeskuksella, nyt on aika esitellä työpisteeni opistolla.

1. Tämä on ylityöseurantalista, olen ahkerana sivarina saanut sen jo täyteen. Ylityöksi lasketaan siis sellainen työ, joka tapahtuu normaalin työaikani (8-16) ulkopuolella. Periaatteessahan minun ei olisi pakko tehdä sellaista työtä minuuttikaan, mutta koska olen motivoitunut ja reipas teen sitä mielelläni aina välillä. Hyödyn siitä itse ylimääräisenä vapaa-aikana: jokainen ylityötunti on minulle vapaasti käytettävissä vapaa-aikana. Jos oikein muistan, olen kerännyt jo n. 12 tuntia.


2. Muistilappunen, eri värisiä tällaisia lappustauluni on pullollaan. Niiden sisältö vaihtelee huomattavasti: osassa on muistettavia hommia, osassa puhelinnumeroita, osassa jotain aivan muuta. Lappustaulullani on myös kartat opistoalueesta ja Järvenpäästä.

3. Muovinen ständi, joka sisältää mitä erilaisimpia opaskirjasia ja -papereita. Päällimmäisenä näyttäisi olevan kopiokoneen ohjekirja. En ole tarvinnut kyseistä kirjaa kertaakaan. Laite on sen verran simppeli, että sen käytön oppii nopeasti. Kopiokone sijaitsee ständistä katsottuna viistosti vasemmalla.

4. Päivyri/kalenteri, en ole koskaan ennen eläissäni käyttänyt moista. Kyseenalaistin sen tarpeellisuuden välittömästi, kun sain sen käsiini. Onneksi en tuupannut sitä pois, sillä olisin nyt pulassa ilman. En voi mitenkään muistaa kaikkia sovittuja tehtäviä ilman sitä. Kalenteri seisoo työpöydälläni jatkuvasti, joten myös muut työntekijät voivat kätevästi katsoa siitä, mitä minulla on milloinkin - tai merkata lisää hommia.

5. Kirkon koulutuskeskuksen johtajan 50-vuotisjuhlavastaanotosta ylijäänyttä ruokaa ja juomaa. Tällainen kattaus ei siis kuulu päivittäisiin työsuhde-etuihini. Lasissa on alkoholitonta kuusenkerkkä-kuohujuomaa. Eihän töissä sovi naukkailla teräviä. Lautasella puolestaan on herkullista voileipäkakkua.

6. Siviilipalvelusmiehen ilmainen junalippu, näitä sivarilla on vuoden aikana käytettävissä 39. Ne on tarkoitettu lähinnä kotimatkoihin, mutta palveluspaikka voi myöntää niitä myös muille väleille. Tämä kyseinen lippu on välille Järvenpää-Tikkurila, josta haemme sivarikaverini Henkan kanssa halvan LP-soittimen.

7. Minilipputanko, johon voidaan ripustaa minilippu. Näitä säilytetään yleensä aivan toisaalla, mutta laitoin pari kappaletta tuohon hyllylle väliaikaisesti odottamaan varastointia. Nimittäin, aina kun opistolla on käymässä kansainvälisiä vierailijoita asetamme esille lippuja heidän kansalaisuutensa mukaan. Välillä kuitenkin sattuu kiusallisia tilanteita, kun oikeaa lippua ei löydykään varastosta. Onneksi olemme näppärinä oppineet väsäämään aidon näköisen lipun paperista. Ihan oikeasti, sitä ei helpolla tunnista paperiseksi.

8. Runsahasti paineilmaa - tätä erittäin kätevää ja monikäyttöistä tuotetta, joka on tarpeellista erityisesti luokkakierroksilla. Sillä on myös kätevä puhaltaa pölyt työpisteeni hyllyn päältä. Vein lainaksi huoneeseeni yhden, jolla pöshäyttelen aina välillä av-laitteeni puhtaiksi. Hyllyn päällä oleva tavara ei ole syttyvää, joten sitä voi turvallisesti suihkuttaa lähes minne tahansa.

9. Vetolaatikosto, josta löytyy kaikenlaista vähemmän jännittävää: esimerkiksi kopiopaperia, värillistä kopiopaperia, tarra-arkkikopiopaperia ja lisää kopiopaperia. On siellä myös nimilappuja.

10. Seurakuntaopisto-pahvikansioita, joista on jäljellä enää murto-osa. Täytin nimittäin eilen 100 kappaletta Godly Play -konferenssivieraille. Siinä muuten meni tovi, mutta mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa.

11. Mystinen pahviboksi, jonka sisältöä en millään muista. Voisin heittää villin veikkauksen, että se sisältää kopiopaperia. En kuitenkaan mene vannomaan. Lupaan tarkistaa asian heti, kun palaan töihin.

12. Kaikenlaista hyödyllistä roinaa kahvimukissa - ainakin liimaa, sakset, sinitarraa, klemmareita, pari nuppineulaa, nitoja, kyniä ja viivotin.

Myöhemmin seuraa kenties huone-esittelyä.

Syys toi satehen

Tänään alkoi uusien työntekijöiden perehdytys. Sain nauttia reilun parituntisen ajan mitä erilaisimmista ja kiehtovimmista organisaatiokaavioista. Onhan se hyvä, että oltuani nyt kuukauden talossa minut lopulta perehdytetään talon järjestykseen. Niin, paljonhan tässä on jo ehtinyt touhutessa oppia tästä paikasta. Toisaalta itsehän halusin tutustua organisaatioon paremmin, ei siis pitäisi valittaa. Valitan silti uhallakin ihan vähän: se oli aika tylsää.

Luulin tehneeni hyvänkin diilin ostaessani opiston hylkäämän levysoittimen varastosta pölyttymästä. Päällisin puolin soitin onkin varsin asiallinen. Moni levari kuitenkin päältä kaunis, sisältä hihna poikki. Ei siitä enempää. Koitan selvitellä josko voisin vaihtaa hihnan jostain toisesta soittimesta. Jos en voi tehdä sitä, annan rakkineelle menolipun kaatikselle. Toisaalta voisin olla julma ja myydä sen jollekin tarpeeksi tuulenlyömälle "toimivana", onneksi en ole.

Toin Jyväskylästä lisää viihtyvyystekijöitä huoneeseeni. Sain roudata niitä oikein urakalla, sillä kukaan ei päässyt hakemaan minua asemalta opistolle. Niin Atte vaelsi tihkusateessa kädet parkuen kilometrin sun toisenkin. Yritin kovasti ottaa sen urheilun kannalta siinä kuitenkaan onnistumatta. Noh se siitä, mennään niihin kamoihin. Toin tänne muun muassa teenkeittimen, vinyylilevyjä, tuikkulyhtyjä, vaatetta ja julisteen. Herää kysymys, mikä noissa tavaroissa muka painaa niin paljon. En tiedä - kertokaa minulle, jos keksitte. Sen tiedän, että raskas taakka nuo olivat.

- Sivari-Atte

Long time no see

Onpahan jälleen tovi päässyt vierähtämään edellisestä kirjoituksesta. Täällä opistolla on vain niin paljon menoa ja meininkiä, ettei millään meinaa löytyä väliä tälle kirjoittamiselle. Koitan ryhdistäytyä tulevaisuudessa.

Tästä kirjoituksesta tulsi äärimmäisen pitkä, jos ryhtyisin kertomaan kaikesta kahden viime viikon aikana tapahtuneesta. Pyrin poimimaan jännittävimmät ja kiinnostavimmat ýksityiskohdat.

Jouduin viime viikolla ensimmäiseen todelliseen koetukseen, kun minut asetettiin istumaan puhelinvaihteen eteen. Oli erittäin epävarma ja jännittynyt olo - enhän minä tiedä mistään mitään, olen vain töissä täällä. Kun puhelin soi ensimmäisen kerran, kylmä hiki virtasi otsaani alas. Onneksi soittaja kyseli esimiestäni - yksi ainoista henkilöistä, joista voin todella sanoa jotakin - ja selvisin kunnialla. Samalle viikolle osui myös henkilökunnan kehittämispäivä, jolloin suurin osa henkilökunnasta oli poissa tontilla - niin myös puhelinvaihteen hoitaja. Jouduin siis jälleen istumaan vaihteeseen, tällä kertaa pidemmäksi aikaa. Onneksi keksin nokkelana poikana hyvän keinon selvitä puhelusta kuin puhelusta: saatoin yksinkertaisesti todeta kyseltävän henkilön todennäköisesti olevan kehittämispäivässä, ja tämän vuoksi tavoittamattomissa. Hätä keinot keksii, pitäisi ehkä joutaessa perehtyä vähän tarkemmin tämän paikan organisaatioon.

Jäin taas tämän viikonlopun ajaksi Järvenpäähän. Viikonloppuisin on parhaiten aikaa hoitaa asioita ja ennen kaikkea viettää aikaa tuoreen tyttöystäväni kanssa. Olen päättänyt, että aina jäädessäni viikonlopuksi tänne, hyödynnän ylityömahdollisuudet. Sain tänä viikonloppuna napattua lyhyet tunnin respapäivystykset sekä lauantaille että sunnuntaille. Kyllähän sitä aina tunnin saa kulumaan, eihän siinä ajassa ehdi kuin hädin tuskin pieraista. Hyvä keino tappaa aikaa on esimerkiksi pelata mahjongia tietokoneella, tai kuten teen nyt: päivittää blogia. Kun jaksan kuluttaa perslihaksiani ylimääräisen lyhyen ajan silloin tällöin, voin myöhemmin nauttia kertyneistä ylityötunneista esimerkiksi vapaapäivän muodossa.

Olen vihdoin saanut hommattua Järvenpään kirjastokortin. Oikeastaan on väärin sanoa sitä Järvenpään kirjastokortiksi, sillä se käy myös Keravalla ja muissa lähiseudun tuppukylien kirjastoissa. Järvenpään kirjasto häviää aika rankasti Jyväskylän vastaavalle kokonsa ja siten myös valikoiman laajuuden puolesta. Järvenpään kirjasto kuitenkin rokkaa aivan erityisellä tavalla siksi, että sieltä on jopa mahdollista saada jotakin lainatuksi. Jyväskylän kirjastossa on aina infernaaliset varausjonot kaikkeen mahdolliseen, mutta Järvenpäässä näin hyllyssä useita uutuuksia. Erityinen kunniamaininta on annettava levyosastolle, jolta löytyi vaikka mitä uutuuslevyjä, joiden lainaamisesta Jyväskylässä kannattaisi alkaa haaveilemaan vasta joulun tienoolla.

Paljon on vielä jaettavaa ja kerrottavaa, mutta jääköön ne ensi kertaan.

- Sivari-Atte