Tales from the thousand lakes

Nyt pääsi lipsahtamaan vähän pidempi tauko kirjoitusten välille. Minulla on sille kuitenkin hyvä syy. Ainakin minun mielestäni syy on hyvä, olkaa te mitä mieltä hyvänsä. Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoittaa mitään, ja vaikka aikaa periaatteessa olisikin ollut, minulla ei ole ollut jaksamista. Teidän kuulumisia janoavat sielunne palkitaan kuitenkin nyt ruhtinaallisesti, sillä kerron usean päivän tarinat kerralla, mikä tarkoittaa tuplasti tekstiä. Etenen kronologisesti seuraamisen helpottamiseksi.

Ke 21.07.10

Huomasin heti ensimmäisen oppitunnin aikana, että pihassa on myös kolmas teltta. En huomannut sitä aiemmin tiiraillessani huoneeni ikkunasta, sillä teltta on hyvin pieni ja suojassa opetusrakennuksen takana. En voi olla varma, etteikö telttoja olisi enemmänkin, mutta lupaan pitää silmäni valppaana mahdollisten lisätelttojen varalta. Raportoin heti, jos niitä ilmenee.

Oppitunneilla keskusteltiin rauhanomaisesta konfliktinratkaisusta syventymällä mm. Gandhin ja muiden alan esikuvien toimintaan. Ilmeisesti kaikkia aihe ei aivan täysin kiinnostanut, sillä moni nukahti tunnin aikana. Luennoitsijakin huomasi tämän ja päätti siirtää oppitunnin ulos raittiiseen ilmaan, pisteet hänelle siitä! Tällä siirtymistauolla hän myi pieniä Rauhaa, peace! Pasifismin klassikoita -kirjoja, joista yksi tarttui myös minun mukaani. Osittain siksi, että sen sai ostaa velaksi. Kirjassa on siis tunnetuimpien pasifistien klassikkokirjoituksia; Vuorisaarnaa, Gandhia, Thoreauta, Tolstoita, Martin Luther Kingiä jne. Kirja on erittäin kiinnostava, ja ennen kaikkea avartava, suosittelen sitä jokaiselle. Jaettaisiinpa tätä ilmaiseksi jokaiselle inttiin pyrkivälle.

Jokainen sivari tietää, että keskiviikkoilta on erityinen, ja siksi jokainen myös odottaa sitä palavasti. Siispä minullakin oli koko päivän ajan pieni levottomuus rinnassani iltaa odotellessa. Joka keskiviikko 90% sivareista nimittäin suuntaa aiemmin mainitsemaani Hotelli Hanheen viettämään iltaa sivarikaraoken ja jutustelun merkeissä. Prosenttiarvio perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, joten siinä on pieni erheen mahdollisuus.

Suuntasin Hanheen yhdessä wannabe-hevimiehen (W-H) kanssa. Yritimme houkutella myös toveri Rapea mukaan, mutta hän oli liian uupunut viikonlopun temmellyksistä, joten hän päätti jäädä asuntolalle yhdessä muun 10%:n kanssa. Ennen Hanheen menemistä kävimme W-H:n kanssa paikkaa vastapäätä olevalla Teboililla ostamassa virvokkeita ja jäätelön, jotka sitten nautimme läheisellä nurmikolla. Vaelsimme W-H:n kanssa paikanpäälle 27 miehen lössin mukana. Meidän perässämme tuli vielä useampi pienempi ryhmä. Siirtymisemme muistutti siis epäilemättä sivullisen silmissä enemmän tai vähemmän kansainvaellusta.

Hotelli Hanhessa minua odotti hämmentävä yllätys - ystäväni S. Jyväskylästä on kesätöissä siellä! Uskomaton yhteensattuma törmätä johonkin tuttuun niinkin syrjässä kuin Lapinjärvellä. Itse hotelli oli varsin viihtyisä paikka. Viihtyvyyden takasi biljardipöytä, darts-taulu ja lähinnä suomirockin klassikoista koostuva soittolista, jota väritti sivarien riipaisevat karaoketulkinnat. Niihin sisältyvä tahaton komiikka lienee kaikkien mielestä vain plussaa. Paikan yhteydessä on myös tilava terassi. Baarin valikoima ei ollut oluen ystävän silmissä kovinkaan laaja, peruskaljojen lisäksi valikoimasta löytyi vain kolmea erikoisempaa merkkiä. Vaatimattomampaa maistelijaa juomavalikoima kuitenkin miellyttänee, sillä tarjolla on kaikkea absintista lonkeroon.

Lähdimme W-H:n kanssa laahustamaan takaisin keskukselle n. tuntia ennen sulkemista, kahdentoista aikaan. Kyllä uni maittoi.

To. 22.07.10

Kuuden tunnin unien jälkeen herääminen meinasi olla hieman työlästä, mutta kyllä sivari jaksaa! W-H valitti herätessään jostakin tuntemattomasta syystä yöllä puhjennutta pahaa päänsärkyä. Itse epäilen vahvasti syyksi huoneiden tunkkaisen ilman ja pölyisten liinavaatteiden kombinaatiota.

Tämä päivä oli minulle viikonlopun alku, sillä sain erityisluvan lähteä Jyväskylään jo torstaina hoitaakseni perjantaina tärkeitä juoksevia asioita. Ennen lähtöäni ehdin kuitenkin osallistua yhdelle luennolle ja ensiapuoppitunnille, jota veti mukavan lunki sairaanhoitaja. Kyllä se vain on niin, että tunnilla viihtyy paremmin opettajan ollessa innostava. Onnekseni luentoa pitänyt koulutusvastaava, juuri lomalta palannut Staffan Malmström, osoittautui kenties rennoimmaksi opettajaksi ikinä. Suomenruotsalainen, joka osaa tehdä pilkkaa itsestään, ei voi olla muuta kuin hauska.

Bussi- ja junamatka Lapinjärveltä Jyväskylään sujui totuttuun tapaan epämukavasti: niissä penkeissä ei vain voi istua hyvässä asennossa! Nukkumisesta on turha puhuakkaan. Penkin kallistaminenkin on ihan turhaa, kun ei pysty asettamaan jalkojaan minnekään. Jouduin siis väsymyksestä huolimatta pysyttelemään hereillä. Onneksi muiden matkustajien touhujen ja keskustelujen seuraaminen on aina yhtä huvittavaa/viihdyttävää.

Loppuun on vielä pakko sanoa pari valittua sanaa Helsingistä. Olen joutunut nyt jo useampaan otteeseen kulkemaan sen läpi bussiasemalta juna-asemalle, joten sen elämä on tullut jokseenkin tutuksi. Jotenkin aina kulkiessani Helsingin - tai Stadin, kuten paikalliset sanovat - katuja päässäni alkaa soida Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. En lähde enempää analysoimaan kyseisten lyriikoiden sopivuutta Helsingin kuvaamiseen, sillä en halua loukata ketään Stadi-fanaatikkoa tai paikallista.

Palaan asiaan mahdollisimman pian.

- Sivari-Atte