Astuessani ulos junasta Jyväskylän juna-asemalla en ollut osannut valmistautua henkisesti vastassani olevaan rallihumuun. Hetken uskoin astuneeni johonkin helluntaiseurakuntien kesäkokoontumisen tapaiseen, sillä kaikkialla puhuttiin minulle tuntemattomia kummallisia kieliä. Havahduin kuitenkin nopeasti todellisuuteen: puhujat olivatkin umpituiterissa hortoilevia rallifaneja. Raivasin tieni näennäisen määränpäättä hortoilevan massan läpi ja onnistuin lopulta pääsemään autolle. Puikkelehtiessamme kotia kohti loputtomassa auto(ralli)viidakossa päätin pysytellä koko viikonlopun kaukana keskustan villistä hälinästä. Vaan kuinkas kävikään - suostuin kuin suostuinkin lähtemään jo samana iltana kaverieni matkaan tutustumaan yöelämään. Meno kaupungissa oli huimaa, ja kaikkien paikkojen sisäänpääsymaksuja oli nostettu vähintään kaksinkertaisiksi - kauan eläköön kulutusjuhla!
Olin ekologinen pyöräilemällä kaupunkiin. Lienee kuitenkin helppo arvata, että usean tunnin valvomisen jälkeen ajatus kymmenen kilometrin pyöräilystä takaisin kotiin ei enää tunnukaan niin hyvältä. Lähdin siis takaisin bussilla. Näin jälkeen päin tiedän valinneeni oikein, sillä pelastin vanhan tuttuni suurelta tragedialta. Kuinkako tein sen? No, tämä tuttu hoippui linja-autoon valtaisan väsymyksen vallassa ja simahti lähes heti ikkunaa vasten. Kun oma pysäkkini alkoi uhkaavasti lähestyä, havahduin karuun todellisuuten: tuttuni oli yhä tiedottomana. Tiedän nimittäin, että hän jää yleensä samalla pysäkillä kuin minä. Tunsin velvollisuuden puristavan sydäntäni ja kävin tökkimässä hänet hereille laahustaessani ulko-ovelle. Kyllä oli kaveri kiitollinen.
Sain saapumispäiväni myös erikoisen kutsun kaveriltani: lauantaina olisi kadunvaltaus, jonne hän välttämättä halusi minut mukaan. Kadunvaltaus pidettäisiin ralleja ja epäoikeudenmukaista kunnallispolitiikkaa vastaan. Sivari kun olen, sisäinen hippini heräsi välittömästi. Suostuin siis lähtemään mukaan. Protestoijat lähtivät liikkeelle kulkueena kiertäen muutaman korttelin pituisen lenkin, tottakai autoteitä pitkin, ja pysähtyivät lopulta tukkimaan tietyn osuuden tietä suhteellisen vilkkaalla paikalla. Siinä sitten istuskeltiin ja juteltiin pienissä porukoissa. Paikalle roudattiin oikea DJ:n luotsaama soundsystem ja musiikki pauhasi suljetulla kadulla.
Koettuani tapahtuman en ihmettele juurikaan, miksi tällainen radikalismi on niin tehotonta. Ensinnäkin: tapahtuma muistutti vuvuzela-torvineen ja DJ:neen enemmän pientä karnevaalia kuin mielenosoitusta, toiseksi: suuri osa kulkueesta oli enemmän kiinnostunut tästä ilottelusta kuin varsinaisesta asiasta, kolmanneksi: suurimmalle osalle ohikulkijoista koko tapahtuman tarkoitus jäi todennäköisesti täysin arvoitukseksi, neljänneksi: "systeemi ei toimi" sloganit eivät vain ole kovin vakavasti otettavia. Uskon että tällaiset tempaukset alkavat saada näkyvyyttä aivan uudella tavalla, kun ne organisoidaan tarkemmin ja toimitetaan järjestyneemmin. Mitä saadaan aikaan mielenosoituksella, joka muistuttaa hippien kesäretkeä?
On mukavaa, että on jälleen viileää.
- Sivari-Atte
taitavat hipit nauttia sen verran tän tapahtuman järjestämisestä, että varsinaisen muutoksen edistäminen on sivuseikka... yksikin jo tuolla fb-tapahtuman seinällä kommentoi että "parastahan on se että mikään ei muuttunut, joten ensi vuonna istutaan taas kadulla ja nautitaan musiikista ja hyvästä säästä" :D
VastaaPoistat.reetta
Eipä paljon purevuutta tuo sekään, että koko homma järjestettiin poliisin avustuksella.
VastaaPoistaei sitten törmätty siellä radikalismin ytimessä!
VastaaPoistaitse lähdin mukaan varsin spontaanisti - kaverin kautta minäkin. todennäköisesti järjestäytyneenpi, "oikea" mielenosoitus olisi pitänyt minut ja monen muun kotona, tai ainakin kauppakadun sillä puoliskolla, jota poliisiautot ei olleet saartaneet.
myös positiivisessa ja rennossa hengessä järjestetyt tapahtumat ovat tärkeää vaikuttamista, johon myös asiaan perehtymättömät keskustassa sattumalta samaan aikaan hengaavat ihmiset uskaltavat osallistua.
ehkä tämä kuitenkin herätti minussa pientä kiinnostusta tällaiseen vaikuttamiseen. ehkäpä ensi kerralla olen lukenut enemmän etukäteen. jospa ensi vuonna minä kutsun kaverini valtaamaan katua.
jep, ei me varmaan maailmaa pelastettu. mutta ainakin yhen ihmisen ne sai käännytettyä.
inka
ps. ei sinänsä, että sarkastiset iskulauseet, jotka kohdistuvat kantajaansa ja hänen asiansa yksinajamisen mahdottomuuteen itseensä, parantaisivat asian uskottavuutta. no, en jaksa vielä itse olla katkera, mutta ehkä tämäkin hieno puoli voi nousta minussa esiin. puutos taitaa johtua kokemattomuudesta ja tietämättömyydestä..?
Eri asia on, haluttiinko tuolla tempauksella edes muuttaa mitään vai haluttiinko sen avulla vain kokoontua yhteen pitämään hauskaa radikalismin nimissä, jotta oltaisiin jotenkin ernuja. Noh, näkökulmia on monia. Minusta koko juttu oli melko hampaaton.
VastaaPoistamutta se pitää sanoa, että onnistuit kyllä tekstissä loistavasti kuvailemaan tapahtumaa itsessään! juuri noinhan se tosiaankin meni, oli sitten hyvä juttu tai ei.
VastaaPoistasamaa mieltä olen kyllä siitä, että tuloksia ei tuolla hirveästi (=ollenkaan?) saavutettu, koska se ei tainnut olla edes järjestäjien mielestä mahdollista. lähes perinteeksi muodostunut kadunvaltaus piti kuitenkin järjestää, vaikka sitten juuri hauskanpidon vuoksi. eikös keskisuomalaisen jutussakin mainittu jotain 'hymähtelevistä kaupunkilaisista' :D
eli siis huvia kansalle sekä myös ajatuksia joillekin by vihreät vassaripaskat ja muut ernut. eipä siitä ainakaan haittaa kenellekään ollut :)
inka