Saksa aikoo luopua yleisestä asevelvollisuudesta ensi kesänä. Puolustusministeri
Karl-Theodor zu Guttenberg kertoi asiasta maanantaina Dresdenissä.
Karl-Theodor zu Guttenbergin mukaan heinäkuun alusta lähtien kutsuntoja
ei enää järjestetä.
Saksassa on nykyisin voimassa puolen vuoden
asevelvollisuus, mutta käytännössä vain 15 prosenttia ikäluokasta käy armeijan.
Kolmannes ikäluokasta suorittaa siviilipalveluksen ja lopuille on myönnetty
vapautus yleensä vajaakuntoisuuden takia.
Ministeri zu Guttenbergin
mukaan Saksan asevoimien miesvahvuus lasketaan asteittain 180 000 mieheen.
Asevoimien johdon mukaan hiukan pienempi, mutta paremmin koulutettu ja
varustettu ammattiarmeija sopii asevelvollisuusarmeijaa paremmin kansainvälisiin
tehtäviin, joihin Saksan armeija on viime aikoina keskittynyt.
Jotkut
upseerit ovat arvostelleet muun muassa Saksan Afganistan-joukon varustusta,
jonka on sanottu soveltuvan huonosti kuumiin ja pölyisiin olosuhteisiin.
Myös joukon henkinen huolto on ollut heikkoa, sillä armeijalla on suuri
puute pätevistä psykologeista ja psykiatreista.
AFP, YLE Uutiset
Saksa luopuu yleisestä asevelvollisuudesta
Saksa leikkaa armeijaansa ja luopuu yleisestä asevelvollisuudesta
Eläköön Saksa! Suomi ottakoon mallia isommastaan.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Syvemmälle sivariin
Jotta tässä blogissa tulisi julki myös vähän laajempaa näkökulmaa sivarista ja sivarina olemisesta, julkaisen nyt toisen sivarin mielipiteitä pienen haastattelun muodossa. Haastateltava on hyvä kaverini Sivari-Toni (joku saattanee muistaa wannabe-hevimiehen), johon tutustuin Lapinjärvellä ollessani. Enjoy. Julkaisen tekstin (lähes) täysin muuntelemattomana kopiona käymästämme messenger-keskustelusta. Haastattelussa merkintä SA tarkoittaa minua, ST puolestaan Tonia.
SA: Eli ensimmäinen kysymys, kuinkas on sivari sujunut?
ST: Tosi jees, kyllä noiden vanhusten kans saa ajan mukavasti kulumaan ja muutenki palveluspaikan ilmapiiri on hyvä.
SA: Olet siis töissä vanhainkodissa - varsin perinteinen palveluspaikka sivarille. Kuuluuko toimeesi sitä kuuluisaa "pyllyjen pyyhkimistä"?
ST: Eips, käytännössä teen suurimman osan taloustöistä ja jonkin verran avustavaa hoitotyötä eli helpotan hoitajien taakkaa aika paljon.
SA: Mielikuva sivarista pyyhkimässä vanhusten pyllyjä on siis pelkkää valheellisten ihmisten synnyttämää propagandaa. Onko sinua solvattu tai syrjitty sivariutesi vuoksi?
ST: Enpä oo kuullu yhtäkään sellasta kommentia keneltäkään.
SA: Ethän nyt valehtele? Eikös sivariin meneminen ole nöyryyttävin asia, jonka nuorimies voi tehdä? Kaikkihan sen takia parjaavat.
ST: Enen, kaikki sukulaisista ja kavereista lähtien on suhtautunu asiaan jees ja palveluspaikan työntekijöidenkin mukaan musta on siel tosi paljon apua. Että hyvä valinta ollu.
SA: Tästä pääsemmekin sopivaa aasinsiltaa pitkin siihen, miksi päätit lähteä sivariin?
ST: Hiusten takia tietty. eiku. nojoo, en oo koskaan ollu mitenkää innostunu tai ylipäätänsä kiinnostunu armeijasta jne. joten sivari oli ihan luonnollinen valinta ja saapahan tehdä vuoden jotain oikeesti hyödyllistä hommaa. eipä sitä tiiä vaikka tääki vuos saattais kääntää mun pään tulevien opiskelujen suhteen.
SA: Mehän olemme jopa elintärkeitä monelle taholle. Täälläkin vastaanottotiimin pysyvä neljäs jäsen on sivari. Vastaanotto ei toimi kunnolla ilman sivarin panosta. Koetko työsi merkitykselliseksi?
ST: Kyll. ainakin sen perusteella mitä oon saanut palautetta palveluspaikan työntekijöiltä, sekä noilta vanhainkodin asukkailta, jotka ainakin tuntuu kovasti tykkäävän mun olemassaolosta.
SA: Eli siis myös sotaveteraanit arvostavat sivareita, tai ainakin hyväksyvät?
ST: Tohon kysymykseen vähä hankala vastata ku on kuitenki dementiaosasto ja vasta viime viikol tais tulla eka sellanen pappa joka on sotaveteraanikin.
SA: Tämä jääköön siis toistaiseksi mysteeriksi. Haittaako huono liksa työssä viihtymistä?
ST: Aluks meinas jopa tuntua siltä, mutta sitten kun homma lähti luistamaan, niin en oo edes miettinyt koko asiaa. tärkeintä kuitenkin on loppujen lopuks vakaumus/periaate, eikä raha.
SA: Aamen. Toisaalta voihan sitä maallista mammonaakin saada kerätyksi ihan mukavasti kasaan. Pikkulinnut lauloivat, että sinullakin on jo tonni säästössä?
ST: Joo kyllähän noita ruoka- ja päivärahoja on kertynyt säästöön ihan mukavasti, osa pitää kyllä piakkoin sijottaa omiin musaharrastuksiin, niin on mielekästä tekemistäkin enemmän vapaa-aikana.
SA: Minkä viestin haluaisit välittää niille, jotka vielä epäröivät intin ja sivarin välillä? En päästä sua liian helpolla tässä haastattelussa.
ST: Sivarin valitsemiseen saattaa olla melkonen kynnys, kun pohtii esimerkiksi että mitenkä muut siihen suhtautuvat jne. mutta omalla kohdalla suhtautuminen on ollut positiivista. jos sivari vähänkään kiinnostaa, niin kannattaa sitä vaihtoehtoa miettiä tosissaan, sivareja nimittäin tarvitaan ja varmasti jokaisella palveluspaikalla oppii jotain hyödyllistä tulevaisuutta varten.
SA: Joitakin asioita ei vain voi millään kokea intissä. Koulutusjakso on yksi näistä. Lapinjärvellä oli mitä ilmeisimmin melko hauskaa?
ST: Porukka ja meininki oli aivan mahtavaa, sitä voisi jopa melkein sanoa viime kesän kohokohdaksi!
SA: Voin allekirjoittaa itsekin tuon! Et varmaan ole katunut sivariin lähtemistä hetkeäkään? Nyt tähän joku naseva loppukommentti.
ST: Niinno.. kyllä mä mielummin rämpisin metässä.. tai sitten en. en todellakaan ole katunut! =D
Kiitos Sivari-Tonille haastattelusta! Tulevaisuudessa on luvassa myös Sivari-Henkan haastattelu - videolle kuvattuna!
SA: Eli ensimmäinen kysymys, kuinkas on sivari sujunut?
ST: Tosi jees, kyllä noiden vanhusten kans saa ajan mukavasti kulumaan ja muutenki palveluspaikan ilmapiiri on hyvä.
SA: Olet siis töissä vanhainkodissa - varsin perinteinen palveluspaikka sivarille. Kuuluuko toimeesi sitä kuuluisaa "pyllyjen pyyhkimistä"?
ST: Eips, käytännössä teen suurimman osan taloustöistä ja jonkin verran avustavaa hoitotyötä eli helpotan hoitajien taakkaa aika paljon.
SA: Mielikuva sivarista pyyhkimässä vanhusten pyllyjä on siis pelkkää valheellisten ihmisten synnyttämää propagandaa. Onko sinua solvattu tai syrjitty sivariutesi vuoksi?
ST: Enpä oo kuullu yhtäkään sellasta kommentia keneltäkään.
SA: Ethän nyt valehtele? Eikös sivariin meneminen ole nöyryyttävin asia, jonka nuorimies voi tehdä? Kaikkihan sen takia parjaavat.
ST: Enen, kaikki sukulaisista ja kavereista lähtien on suhtautunu asiaan jees ja palveluspaikan työntekijöidenkin mukaan musta on siel tosi paljon apua. Että hyvä valinta ollu.
SA: Tästä pääsemmekin sopivaa aasinsiltaa pitkin siihen, miksi päätit lähteä sivariin?
ST: Hiusten takia tietty. eiku. nojoo, en oo koskaan ollu mitenkää innostunu tai ylipäätänsä kiinnostunu armeijasta jne. joten sivari oli ihan luonnollinen valinta ja saapahan tehdä vuoden jotain oikeesti hyödyllistä hommaa. eipä sitä tiiä vaikka tääki vuos saattais kääntää mun pään tulevien opiskelujen suhteen.
SA: Mehän olemme jopa elintärkeitä monelle taholle. Täälläkin vastaanottotiimin pysyvä neljäs jäsen on sivari. Vastaanotto ei toimi kunnolla ilman sivarin panosta. Koetko työsi merkitykselliseksi?
ST: Kyll. ainakin sen perusteella mitä oon saanut palautetta palveluspaikan työntekijöiltä, sekä noilta vanhainkodin asukkailta, jotka ainakin tuntuu kovasti tykkäävän mun olemassaolosta.
SA: Eli siis myös sotaveteraanit arvostavat sivareita, tai ainakin hyväksyvät?
ST: Tohon kysymykseen vähä hankala vastata ku on kuitenki dementiaosasto ja vasta viime viikol tais tulla eka sellanen pappa joka on sotaveteraanikin.
SA: Tämä jääköön siis toistaiseksi mysteeriksi. Haittaako huono liksa työssä viihtymistä?
ST: Aluks meinas jopa tuntua siltä, mutta sitten kun homma lähti luistamaan, niin en oo edes miettinyt koko asiaa. tärkeintä kuitenkin on loppujen lopuks vakaumus/periaate, eikä raha.
SA: Aamen. Toisaalta voihan sitä maallista mammonaakin saada kerätyksi ihan mukavasti kasaan. Pikkulinnut lauloivat, että sinullakin on jo tonni säästössä?
ST: Joo kyllähän noita ruoka- ja päivärahoja on kertynyt säästöön ihan mukavasti, osa pitää kyllä piakkoin sijottaa omiin musaharrastuksiin, niin on mielekästä tekemistäkin enemmän vapaa-aikana.
SA: Minkä viestin haluaisit välittää niille, jotka vielä epäröivät intin ja sivarin välillä? En päästä sua liian helpolla tässä haastattelussa.
ST: Sivarin valitsemiseen saattaa olla melkonen kynnys, kun pohtii esimerkiksi että mitenkä muut siihen suhtautuvat jne. mutta omalla kohdalla suhtautuminen on ollut positiivista. jos sivari vähänkään kiinnostaa, niin kannattaa sitä vaihtoehtoa miettiä tosissaan, sivareja nimittäin tarvitaan ja varmasti jokaisella palveluspaikalla oppii jotain hyödyllistä tulevaisuutta varten.
SA: Joitakin asioita ei vain voi millään kokea intissä. Koulutusjakso on yksi näistä. Lapinjärvellä oli mitä ilmeisimmin melko hauskaa?
ST: Porukka ja meininki oli aivan mahtavaa, sitä voisi jopa melkein sanoa viime kesän kohokohdaksi!
SA: Voin allekirjoittaa itsekin tuon! Et varmaan ole katunut sivariin lähtemistä hetkeäkään? Nyt tähän joku naseva loppukommentti.
ST: Niinno.. kyllä mä mielummin rämpisin metässä.. tai sitten en. en todellakaan ole katunut! =D
Kiitos Sivari-Tonille haastattelusta! Tulevaisuudessa on luvassa myös Sivari-Henkan haastattelu - videolle kuvattuna!
torstai 18. marraskuuta 2010
Edustusviikonloppu
Suunniteltu ohjelmani meni tämän viikonlopun osalta täysin uusiksi. Olin pohtinut meneväni torstai-iltana stogella (täällä päin se tarkoittaa junaa suom. huom.) Jyväskylään ja sieltä perjantai aamuna Tikkakosken porukan kanssa Maata Näkyvissä -festareille. Olin jopa ilmoittautunut mukaan hyvissä ajoin ja saanut kaikki järjestelyt vähintäänkin suunniteltua. Joskus kohtalo kuitenkin puuttuu peliin.
Sain esimieheltäni alkuviikosta vihjeen, että Seurakuntaopistolta (SO) on lähdössä pieni porukka esittelemään laitoksen toimintaa festareille. Otin vihjeen tosissani ja etsin käsiini projektista vastaavan henkilön K. Hän arveli, että minulla voisi olla mahdollisuus päästä paikalle lähtevän pienen opiskelijaporukan mukaan. Seuraavana aamuna asia sai uuden käänteen, kun K ilmoitti kyseisen porukan vastuuhenkilön sairastuneen. Fiksumpi lukija voikin jo arvata, että kyisenen pesti napsahti lähes välittömästi minulle.
Aluksi mietin mielessäni jaksaisinko ottaa vastuulleni riehuvan ja kurittoman opiskelijakvartetin. Alkuperäinen suunnitelma Jyväskylään matkustamisesta näyttäytyi parhaana vaihtoehtona. Miksi menettää mahdollisuus nähdä jokainen bändi jonkin vastuutehtävän vuoksi. Pohdittuani pestin hyviä ja huonoja puolia syvemmin tulin kuitenkin nopeasti järkiini. Enhän voisi muuta kuin voittaa suostumalla. Alla on lyhyt, mutta selventävä lista tehtävän hyvistä puolista.
1) SO maksaa koko lystin: pääsyliput, matkan, majoituksen, ruoat ja jopa lipun Alternatiivi-pommisuojaan, joka normaalisti maksaa ylimääräistä. Säästän siis kaikki Tikkakosken porukan kanssa matkustamisesta aiheutuvat kulut.
2) Saan koko lystistä ruhtinaalliset kolmen työpäivän ylityötunnit. Kokonaissaldoni alkaa siis olla noin viikon luokkaa. Sivarinkin on pidettävä välillä lomaa, ettei rasitu liikaa.
3) Hyvällä tuurilla saan jonkin sortin työntekijäpassin, jolla pääsee näppärästi jonojen ohi.
4) Olen jonkin sortin päädelekaattorin virassa, joten uskon pääseväni kaikkiin tapahtumiin, joihin oikeasti haluan.
Miksipä en siis lähtisi. Lähtö on huomenna 10:30 toimiston takaa - ajelemme K:n kanssa SO:n edustus-Yariksella. Wish me luck.
Sain esimieheltäni alkuviikosta vihjeen, että Seurakuntaopistolta (SO) on lähdössä pieni porukka esittelemään laitoksen toimintaa festareille. Otin vihjeen tosissani ja etsin käsiini projektista vastaavan henkilön K. Hän arveli, että minulla voisi olla mahdollisuus päästä paikalle lähtevän pienen opiskelijaporukan mukaan. Seuraavana aamuna asia sai uuden käänteen, kun K ilmoitti kyseisen porukan vastuuhenkilön sairastuneen. Fiksumpi lukija voikin jo arvata, että kyisenen pesti napsahti lähes välittömästi minulle.
Aluksi mietin mielessäni jaksaisinko ottaa vastuulleni riehuvan ja kurittoman opiskelijakvartetin. Alkuperäinen suunnitelma Jyväskylään matkustamisesta näyttäytyi parhaana vaihtoehtona. Miksi menettää mahdollisuus nähdä jokainen bändi jonkin vastuutehtävän vuoksi. Pohdittuani pestin hyviä ja huonoja puolia syvemmin tulin kuitenkin nopeasti järkiini. Enhän voisi muuta kuin voittaa suostumalla. Alla on lyhyt, mutta selventävä lista tehtävän hyvistä puolista.
1) SO maksaa koko lystin: pääsyliput, matkan, majoituksen, ruoat ja jopa lipun Alternatiivi-pommisuojaan, joka normaalisti maksaa ylimääräistä. Säästän siis kaikki Tikkakosken porukan kanssa matkustamisesta aiheutuvat kulut.
2) Saan koko lystistä ruhtinaalliset kolmen työpäivän ylityötunnit. Kokonaissaldoni alkaa siis olla noin viikon luokkaa. Sivarinkin on pidettävä välillä lomaa, ettei rasitu liikaa.
3) Hyvällä tuurilla saan jonkin sortin työntekijäpassin, jolla pääsee näppärästi jonojen ohi.
4) Olen jonkin sortin päädelekaattorin virassa, joten uskon pääseväni kaikkiin tapahtumiin, joihin oikeasti haluan.
Miksipä en siis lähtisi. Lähtö on huomenna 10:30 toimiston takaa - ajelemme K:n kanssa SO:n edustus-Yariksella. Wish me luck.
maanantai 8. marraskuuta 2010
The Origin of Species
Olen toiminut viime päivinä hyvin epä-sivarimaisella tavalla. Ensinnäkin ajelin vähintään 2/3 parrastani ja toiseksi kävin äsken parturissa uhraamassa hiuksistani huomattavat kolme senttiä. Tuntuu lähes kuin osa sielustani olisi parturin sivaltaessa varissut hiusteni mukana lattialle. Noh, elämä jatkuu ja hiusta riittää. Mitäpä sitä ei tekisi siistimmän ulkoasun vuoksi. Jokaisella on toki pinnallinen puolensa. Onhan sekin loppujen lopuksi erittäin turhamaista, että värjää hiuksensa. Mitä vikaa on ruskeassa? No tietty se, ettei se ole musta.
Miksikö hiusten lyhentäminen on epä-sivarimaista? Tokihan jokaisella sivarilla pitää olla pitkä hippiletti. Ainakin mikäli on uskominen yleisiä stereotypioita sivareista. Parta tulee heti pitkän tukan jälkeen leimaavana tuntomerkkinä. Tällä stereotypialla lienee kyllä vinha perä, sillä todennäköisesti puolustusvoimissa pitkät tukat ja ajelemattomat sänget ovat perin harvinaisia. On myös ohimennen sanottuna täysin kohtuutonta ja epätasa-arvoista, että naiset saavat pitää tukkansa, mutta miehet eivät. Korjatkaa, jos olen väärässä asian suhteen - en vain ole kuullut, että miehet saisivat pitää pitkää tukkaa intissä. Mitäpä siellä saisikaan tehdä - samaan muottiin siellä jokainen väännetään. Olen tarkoituksella hieman provosoiva saadakseni aikaan kommentointia.
On muuten kallista lystiä hiusten leikkaaminen. Asiakas saa pulittaa peräti 27€ hommaan, johon kuluu reilu kymmenen minuuttia työaikaa. Luulisi kampaamobisneksen kannattava noilla tuntiliksoilla - todellisuus lienee kuitenkin toinen. Tässäkin kaupunkipahasessa sijaitsee varmasti sata parturi-kampaamoa. Huh, huh. Kilpailu on siis kovaa.
Joku lukijoista saattaa ihmetellä, miksi tämän postauksen nimi on sellainen kuin se on. Syitä voi toki kehittää monia, sillä ihmisen mielikuvitus on rajaton. Alkuperäinen syy on, että aion tässä kirjoituksessa käsitellä hieman syvemmin sivariutta ja sen takana olevaa filosofiaa - sen lajin alkuperää, joka tunnetaan sivarina. Keksin tässä lennosta toisen hyvän syyn: nyt jonkun googlatessa hakusanoilla "the origin of species" ja selatessa tarpeeksi kauan voi hänelle tulla vastaan minun blogini. Aina on kiva saada lisää lukijoita.
Kaikella sillä viisaudella ja ymmärryksellä, jota minulle on tässä maailmassa suotu voin täysin vilpittömästi ja vailla itsekkäitä päämääriä todeta seuraavan väittämän: sivarius on paljon enemmän kuin pelko tukan leikkaamisesta. Väitän, että harvassa ovat ne sivarit, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta tärkeimpänä syynä hiusten säilyttäminen täysikasvuisina. Tuskin heitä on ollenkaan. Joka toisin väittää puhuu luikuria ja on tuskin vakavasti otettava ihminen. Perimmäiset syyt kieltäytyä aseista kumpuavat paljon syvemmältä - käsityksestä siitä, minkä arvoinen ihmisen henki lopulta on, ja kuka on lähimmäiseni.
Hiuksia ei kuitenkaan pidä väheksyä muiden perusteiden joukossa. Vertaan asiaa mielelläni jonkin hankalasti kasvavan istutuksen hoitoon. Käsittääkseni tällainen on esimerkiksi bonsaipuu - se kasvaa hitaasti ja kivuliaasti. Kuvittele istuttavasi tällainen kasvi esimerkiksi sievälle kukkapöydälle olohuoneeseesi. Hellästi ja hoivaten pidät siitä huolta kastelemalla sitä juuri sopivasti ja antamalla sille parhaita hoitoaineita. Kun rakas bonsaisi alkaa lopulta kukoistaa kauniina ja rehevänä, sinua käsketään leikkaamaan se maan tasalle. Miksikö - koska niin vain on ollut tapana tehdä vuosisatojen ajan. Saattaisi tehdä kipeää, eikö. Hiukset eivät eroa tässä asiassa tippaakaan bonsaipuusta. Ne kasvavat jopa tuskallisen kauan ja vaativat tarkkaa hoitoa ennen kuin alkavat näyttää komeilta ja hyvinvoivilta. Sitten Suomen valtio käskee leikkaamaan ne isänmaallisuuden ja miehisyyden nimissä. Mitä naurettavaa pelleilyä.
Kenenkään ei siis tulisi väheksyä hiuksia syynä kieltäytyä intistä, sillä ne ovat paljon enemmän kuin kasa karvaa - ne ovat symboli. Ne kuvastavat kapinaa tämän ajan miehisyyden myyttejä kohtaan, kapinaa alistusta ja tappamista kohtaan. Kenenkään ei käy kiistäminen, että tässä maailmassa juuri lyhyttukkaiset tappavat toisiaan rintamilla. Pitkä tukka kuvastaa irtautumista siitä, että ainut tai paras keino tehdä politiikkaa olisi tehdä se asein. 1800-luvulla elänyt filosofi Henry Thoreau läväytti terävästi sanallista miekkaansa sanoessaan, että niin kauan kuin ihmisiä ei syödä heitä ei tarvitse myöskään tappaa. Minun käsitysmaailmassani ihmisiä ei koskaan tulla syömään - eikä yhtäkään ole siis tarpeellista tappaa.
Johtaako tämä käsitys välttämättä ns. täydelliseen pasifismiin, jolloin sivari on valmis uhraamaan vaikka isoäitinsä murhaajan kynsiin nostamatta sormeakaan vastaan? Ei todellakaan, ei minun maailmassani. Se että rakastaa rauhaa ja väkivallattomuutta ei tarkoita, etteikö rakastaisi lähimmäisiään.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Mutta säilyttääkseni tekstini mahdollisimman luettavassa muodossa, jätän asian käsittelyn tältä erää.
Miksikö hiusten lyhentäminen on epä-sivarimaista? Tokihan jokaisella sivarilla pitää olla pitkä hippiletti. Ainakin mikäli on uskominen yleisiä stereotypioita sivareista. Parta tulee heti pitkän tukan jälkeen leimaavana tuntomerkkinä. Tällä stereotypialla lienee kyllä vinha perä, sillä todennäköisesti puolustusvoimissa pitkät tukat ja ajelemattomat sänget ovat perin harvinaisia. On myös ohimennen sanottuna täysin kohtuutonta ja epätasa-arvoista, että naiset saavat pitää tukkansa, mutta miehet eivät. Korjatkaa, jos olen väärässä asian suhteen - en vain ole kuullut, että miehet saisivat pitää pitkää tukkaa intissä. Mitäpä siellä saisikaan tehdä - samaan muottiin siellä jokainen väännetään. Olen tarkoituksella hieman provosoiva saadakseni aikaan kommentointia.
On muuten kallista lystiä hiusten leikkaaminen. Asiakas saa pulittaa peräti 27€ hommaan, johon kuluu reilu kymmenen minuuttia työaikaa. Luulisi kampaamobisneksen kannattava noilla tuntiliksoilla - todellisuus lienee kuitenkin toinen. Tässäkin kaupunkipahasessa sijaitsee varmasti sata parturi-kampaamoa. Huh, huh. Kilpailu on siis kovaa.
Joku lukijoista saattaa ihmetellä, miksi tämän postauksen nimi on sellainen kuin se on. Syitä voi toki kehittää monia, sillä ihmisen mielikuvitus on rajaton. Alkuperäinen syy on, että aion tässä kirjoituksessa käsitellä hieman syvemmin sivariutta ja sen takana olevaa filosofiaa - sen lajin alkuperää, joka tunnetaan sivarina. Keksin tässä lennosta toisen hyvän syyn: nyt jonkun googlatessa hakusanoilla "the origin of species" ja selatessa tarpeeksi kauan voi hänelle tulla vastaan minun blogini. Aina on kiva saada lisää lukijoita.
Kaikella sillä viisaudella ja ymmärryksellä, jota minulle on tässä maailmassa suotu voin täysin vilpittömästi ja vailla itsekkäitä päämääriä todeta seuraavan väittämän: sivarius on paljon enemmän kuin pelko tukan leikkaamisesta. Väitän, että harvassa ovat ne sivarit, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta tärkeimpänä syynä hiusten säilyttäminen täysikasvuisina. Tuskin heitä on ollenkaan. Joka toisin väittää puhuu luikuria ja on tuskin vakavasti otettava ihminen. Perimmäiset syyt kieltäytyä aseista kumpuavat paljon syvemmältä - käsityksestä siitä, minkä arvoinen ihmisen henki lopulta on, ja kuka on lähimmäiseni.
Hiuksia ei kuitenkaan pidä väheksyä muiden perusteiden joukossa. Vertaan asiaa mielelläni jonkin hankalasti kasvavan istutuksen hoitoon. Käsittääkseni tällainen on esimerkiksi bonsaipuu - se kasvaa hitaasti ja kivuliaasti. Kuvittele istuttavasi tällainen kasvi esimerkiksi sievälle kukkapöydälle olohuoneeseesi. Hellästi ja hoivaten pidät siitä huolta kastelemalla sitä juuri sopivasti ja antamalla sille parhaita hoitoaineita. Kun rakas bonsaisi alkaa lopulta kukoistaa kauniina ja rehevänä, sinua käsketään leikkaamaan se maan tasalle. Miksikö - koska niin vain on ollut tapana tehdä vuosisatojen ajan. Saattaisi tehdä kipeää, eikö. Hiukset eivät eroa tässä asiassa tippaakaan bonsaipuusta. Ne kasvavat jopa tuskallisen kauan ja vaativat tarkkaa hoitoa ennen kuin alkavat näyttää komeilta ja hyvinvoivilta. Sitten Suomen valtio käskee leikkaamaan ne isänmaallisuuden ja miehisyyden nimissä. Mitä naurettavaa pelleilyä.
Kenenkään ei siis tulisi väheksyä hiuksia syynä kieltäytyä intistä, sillä ne ovat paljon enemmän kuin kasa karvaa - ne ovat symboli. Ne kuvastavat kapinaa tämän ajan miehisyyden myyttejä kohtaan, kapinaa alistusta ja tappamista kohtaan. Kenenkään ei käy kiistäminen, että tässä maailmassa juuri lyhyttukkaiset tappavat toisiaan rintamilla. Pitkä tukka kuvastaa irtautumista siitä, että ainut tai paras keino tehdä politiikkaa olisi tehdä se asein. 1800-luvulla elänyt filosofi Henry Thoreau läväytti terävästi sanallista miekkaansa sanoessaan, että niin kauan kuin ihmisiä ei syödä heitä ei tarvitse myöskään tappaa. Minun käsitysmaailmassani ihmisiä ei koskaan tulla syömään - eikä yhtäkään ole siis tarpeellista tappaa.
Johtaako tämä käsitys välttämättä ns. täydelliseen pasifismiin, jolloin sivari on valmis uhraamaan vaikka isoäitinsä murhaajan kynsiin nostamatta sormeakaan vastaan? Ei todellakaan, ei minun maailmassani. Se että rakastaa rauhaa ja väkivallattomuutta ei tarkoita, etteikö rakastaisi lähimmäisiään.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Mutta säilyttääkseni tekstini mahdollisimman luettavassa muodossa, jätän asian käsittelyn tältä erää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)