Astuessani ulos junasta Jyväskylän juna-asemalla en ollut osannut valmistautua henkisesti vastassani olevaan rallihumuun. Hetken uskoin astuneeni johonkin helluntaiseurakuntien kesäkokoontumisen tapaiseen, sillä kaikkialla puhuttiin minulle tuntemattomia kummallisia kieliä. Havahduin kuitenkin nopeasti todellisuuteen: puhujat olivatkin umpituiterissa hortoilevia rallifaneja. Raivasin tieni näennäisen määränpäättä hortoilevan massan läpi ja onnistuin lopulta pääsemään autolle. Puikkelehtiessamme kotia kohti loputtomassa auto(ralli)viidakossa päätin pysytellä koko viikonlopun kaukana keskustan villistä hälinästä. Vaan kuinkas kävikään - suostuin kuin suostuinkin lähtemään jo samana iltana kaverieni matkaan tutustumaan yöelämään. Meno kaupungissa oli huimaa, ja kaikkien paikkojen sisäänpääsymaksuja oli nostettu vähintään kaksinkertaisiksi - kauan eläköön kulutusjuhla!
Olin ekologinen pyöräilemällä kaupunkiin. Lienee kuitenkin helppo arvata, että usean tunnin valvomisen jälkeen ajatus kymmenen kilometrin pyöräilystä takaisin kotiin ei enää tunnukaan niin hyvältä. Lähdin siis takaisin bussilla. Näin jälkeen päin tiedän valinneeni oikein, sillä pelastin vanhan tuttuni suurelta tragedialta. Kuinkako tein sen? No, tämä tuttu hoippui linja-autoon valtaisan väsymyksen vallassa ja simahti lähes heti ikkunaa vasten. Kun oma pysäkkini alkoi uhkaavasti lähestyä, havahduin karuun todellisuuten: tuttuni oli yhä tiedottomana. Tiedän nimittäin, että hän jää yleensä samalla pysäkillä kuin minä. Tunsin velvollisuuden puristavan sydäntäni ja kävin tökkimässä hänet hereille laahustaessani ulko-ovelle. Kyllä oli kaveri kiitollinen.
Sain saapumispäiväni myös erikoisen kutsun kaveriltani: lauantaina olisi kadunvaltaus, jonne hän välttämättä halusi minut mukaan. Kadunvaltaus pidettäisiin ralleja ja epäoikeudenmukaista kunnallispolitiikkaa vastaan. Sivari kun olen, sisäinen hippini heräsi välittömästi. Suostuin siis lähtemään mukaan. Protestoijat lähtivät liikkeelle kulkueena kiertäen muutaman korttelin pituisen lenkin, tottakai autoteitä pitkin, ja pysähtyivät lopulta tukkimaan tietyn osuuden tietä suhteellisen vilkkaalla paikalla. Siinä sitten istuskeltiin ja juteltiin pienissä porukoissa. Paikalle roudattiin oikea DJ:n luotsaama soundsystem ja musiikki pauhasi suljetulla kadulla.
Koettuani tapahtuman en ihmettele juurikaan, miksi tällainen radikalismi on niin tehotonta. Ensinnäkin: tapahtuma muistutti vuvuzela-torvineen ja DJ:neen enemmän pientä karnevaalia kuin mielenosoitusta, toiseksi: suuri osa kulkueesta oli enemmän kiinnostunut tästä ilottelusta kuin varsinaisesta asiasta, kolmanneksi: suurimmalle osalle ohikulkijoista koko tapahtuman tarkoitus jäi todennäköisesti täysin arvoitukseksi, neljänneksi: "systeemi ei toimi" sloganit eivät vain ole kovin vakavasti otettavia. Uskon että tällaiset tempaukset alkavat saada näkyvyyttä aivan uudella tavalla, kun ne organisoidaan tarkemmin ja toimitetaan järjestyneemmin. Mitä saadaan aikaan mielenosoituksella, joka muistuttaa hippien kesäretkeä?
On mukavaa, että on jälleen viileää.
- Sivari-Atte
lauantai 31. heinäkuuta 2010
torstai 29. heinäkuuta 2010
Ei savua ilman tulta
On tylsää kertoa jatkuvasti vain omista kuulumisistani, joten kirjoitan vaihteeksi temaattisesti.
Metsät roihuavat Venäjällä ja savut leijuvat tuulen mukana aina Lapinjärvelle asti. Herätessäni aamulla ihmettelin, miten ihmeessä täällä voi olla sumua, kun on ollut niin kuiva sää jatkuvasti. Ihmettelin myös outoa tuoksua. Onneksi aina löytyy joku uutisia psykoottisesti seuraava henkilö, ja oudot ilmiöt selviävät. Elin aina viime minuutteihin asti siinä luulossa, että savua tuskin kulkeutuu paljon Lapinjärveä kauemmas. Sain kuitenkin jälleen yllättyä*. On se ihmeellistä, kuinka usein joutuu havahtumaan ymmärryksensä rajavaisuuteen.
*
Toisin sanoen: savua on myös Jyväskylässä!
Savu on täällä Lapinjärven koulutuskeskuksella muutenkin aina ajankohtainen aihe. Nytkin sen ei niin ihana tuoksu leijailee nenääni avoimen ikkunan läpi pihan tupakkapaikalta. Samasta katoksesta kuuluu myös useina öinä unta häiritsevää mölinää ja röhönaurua. Vaikka kyseinen katos onkin pihan ainoa sallittu tupakkapaikka, melko moni polttelee siellä missä parhaalta tuntuu. Henkilökuntakaan ei ole asiasta kovin kiinnostunut, lähinnä johtaja jaksaa nipottaa siitä. Kai tupakointikielto muilla paikoilla on olemassa lähinnä vain lakipoliittisista syistä.
Kuin pilatakseen kirjoitukseni aiheen, taivas päätti pudottaa hetki sitten niskaamme pienen vesiryöpyn. Mainitsen kuitenkin aiheesta, sillä se on erittäin polttava. Polttaminen näillä säillä saattaa nimittäin olla kohtalokasta, pienikin kipinä tai epähuomiossa heitetty tumppi riittää sytyttämään koko läheisen kaurapellon ilmiliekkehin. Sama syy on tähän asti estänyt meitä grillaamasta makkaraa rannan nuotiopaikalla, emmehän halua polttaa maan tasalle koko keskusta. Lähes koko maassa lienee voimassa metsäpalovaroitus. Seurailemme säitä, jos vaikka ensi viikolla pääsisi kärventelemään källiä. Ilman grillaamista kesä vain ei tunnu kesältä.
- Sivari-Atte
Metsät roihuavat Venäjällä ja savut leijuvat tuulen mukana aina Lapinjärvelle asti. Herätessäni aamulla ihmettelin, miten ihmeessä täällä voi olla sumua, kun on ollut niin kuiva sää jatkuvasti. Ihmettelin myös outoa tuoksua. Onneksi aina löytyy joku uutisia psykoottisesti seuraava henkilö, ja oudot ilmiöt selviävät. Elin aina viime minuutteihin asti siinä luulossa, että savua tuskin kulkeutuu paljon Lapinjärveä kauemmas. Sain kuitenkin jälleen yllättyä*. On se ihmeellistä, kuinka usein joutuu havahtumaan ymmärryksensä rajavaisuuteen.
*
Toisin sanoen: savua on myös Jyväskylässä!
Savu on täällä Lapinjärven koulutuskeskuksella muutenkin aina ajankohtainen aihe. Nytkin sen ei niin ihana tuoksu leijailee nenääni avoimen ikkunan läpi pihan tupakkapaikalta. Samasta katoksesta kuuluu myös useina öinä unta häiritsevää mölinää ja röhönaurua. Vaikka kyseinen katos onkin pihan ainoa sallittu tupakkapaikka, melko moni polttelee siellä missä parhaalta tuntuu. Henkilökuntakaan ei ole asiasta kovin kiinnostunut, lähinnä johtaja jaksaa nipottaa siitä. Kai tupakointikielto muilla paikoilla on olemassa lähinnä vain lakipoliittisista syistä.
Kuin pilatakseen kirjoitukseni aiheen, taivas päätti pudottaa hetki sitten niskaamme pienen vesiryöpyn. Mainitsen kuitenkin aiheesta, sillä se on erittäin polttava. Polttaminen näillä säillä saattaa nimittäin olla kohtalokasta, pienikin kipinä tai epähuomiossa heitetty tumppi riittää sytyttämään koko läheisen kaurapellon ilmiliekkehin. Sama syy on tähän asti estänyt meitä grillaamasta makkaraa rannan nuotiopaikalla, emmehän halua polttaa maan tasalle koko keskusta. Lähes koko maassa lienee voimassa metsäpalovaroitus. Seurailemme säitä, jos vaikka ensi viikolla pääsisi kärventelemään källiä. Ilman grillaamista kesä vain ei tunnu kesältä.
- Sivari-Atte
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Urheilua ja asiantuntija(t/r)yhmiä
Tämä aamu starttasi helteen ja valvomisen yhteisvaikutuksesta väsyneissä tunnelmissa. Ensimmäinen oppitunti oli merkitty lukujärjestykseen niinkin jännittävällä nimellä kuin "Olimme kuluttajia", ja odotin jälleen jonkin sortin ostamis- ja kuluttamispaasausta - toisin kävi. Tunti toteutettiin keskustelemalla pienissä ryhmissä erilaisista Olimme kuluttajia pamfletin esittelemistä tulevaisuuden skenaarioista. Kirja esittelee kenties tarkoituksellisen provosoivaan sävyyn neljä erilaista tulevaisuuden "kauhukuvaa", jotka kuitenkin voisivat olla tiettyjen olosuhteiden vallitessa todellisia. Aion itse lukea kirjasen heti, kun saan sen käsiini. Uskon voivani suositella sitä kaikille jo näin etukäteen, sillä se antaa varmasti jokaiselle ajattelemisen aihetta. Välillä on hyvä pysähtyä ajattelemaankin eikä vain näivettää aivojaan tanssilattioilla tai konsolin ääressä.
Toisella oppitunnilla toteutettiin opettajan mielestä "uutta, erilaista" työskentelytapaa: asiantuntijaryhmiä. Ainakin jokaiselle Norssia käyneelle kyseinen termi on enemmän kirosana kuin toivo innostavasta oppitunnista. Melko turhauttavaa työskentely olikin, vaikka aihe oli jokseenkin kiinnostava. Tutustuimme erilaisten kansalaisjärjestöjen toimintaan kiertämällä pisteeltä pisteelle. Ketään ei oikein kiinnostanut erityisesti paneutua asiaan, joten tutustuminen jäi enemmän tai vähemmän pintaraapaisuksi. Eipähän tarvinnut istua koko tuntia, kun pääsi liikkumaan pisteeltä pisteelle. Ulkona pidettävissä oppitunneissa on se huono puoli, että ainakin minulla tulee helposti selkä kipeäksi.
Iltapäiväksi lukujärjestykseen oli merkattu liikuntaa, sitä varten kokoonnuttiin A-talon (majoitustalo, respa) eteen. Kyseinen liikuntatunti oli toinen "pakollinen" liikuntahetki koko koulutusjaksolla. Tämän lisäksi meillä taitaa olla ensi viikolla erillinen liikuntapäivä. A-talon edessä meille kerrotiin, että normaaliolosuhteissa on yleensä lähdetty kiertämään Lapinjärven ympäri kiertävä n. 10km lenkki. Helteen takia tähän ei kuitenkaan tällä kertaa ryhdytty. Korvaavina liikuntamuotoina sai tehdä periaatteessa mitä tahansa: osa lähti soutamaan, osa punttisalille, osa lenkkeilemään... Me lähdimme toveri Jorin ja wannabe-hevimiehen kanssa kävelemään Teboilille ja takaisin. Hukkasin matkalla jonnekin juomapulloni, mutta onneksi kaapissa riittää tyhjiä.
Huomenna on taas keskiviikko ja Hanhi-päivä. Toivon saavani vihdoin lisää kuvia lisättäväksi tänne.
- Sivari-Atte
Toisella oppitunnilla toteutettiin opettajan mielestä "uutta, erilaista" työskentelytapaa: asiantuntijaryhmiä. Ainakin jokaiselle Norssia käyneelle kyseinen termi on enemmän kirosana kuin toivo innostavasta oppitunnista. Melko turhauttavaa työskentely olikin, vaikka aihe oli jokseenkin kiinnostava. Tutustuimme erilaisten kansalaisjärjestöjen toimintaan kiertämällä pisteeltä pisteelle. Ketään ei oikein kiinnostanut erityisesti paneutua asiaan, joten tutustuminen jäi enemmän tai vähemmän pintaraapaisuksi. Eipähän tarvinnut istua koko tuntia, kun pääsi liikkumaan pisteeltä pisteelle. Ulkona pidettävissä oppitunneissa on se huono puoli, että ainakin minulla tulee helposti selkä kipeäksi.
Iltapäiväksi lukujärjestykseen oli merkattu liikuntaa, sitä varten kokoonnuttiin A-talon (majoitustalo, respa) eteen. Kyseinen liikuntatunti oli toinen "pakollinen" liikuntahetki koko koulutusjaksolla. Tämän lisäksi meillä taitaa olla ensi viikolla erillinen liikuntapäivä. A-talon edessä meille kerrotiin, että normaaliolosuhteissa on yleensä lähdetty kiertämään Lapinjärven ympäri kiertävä n. 10km lenkki. Helteen takia tähän ei kuitenkaan tällä kertaa ryhdytty. Korvaavina liikuntamuotoina sai tehdä periaatteessa mitä tahansa: osa lähti soutamaan, osa punttisalille, osa lenkkeilemään... Me lähdimme toveri Jorin ja wannabe-hevimiehen kanssa kävelemään Teboilille ja takaisin. Hukkasin matkalla jonnekin juomapulloni, mutta onneksi kaapissa riittää tyhjiä.
Huomenna on taas keskiviikko ja Hanhi-päivä. Toivon saavani vihdoin lisää kuvia lisättäväksi tänne.
- Sivari-Atte
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Luonnon antimia
Voin iloksenne ilmoittaa, että pihaan on nyt ilmestynyt kaksi uutta telttaa! Samalla täytyy kuitenkin surukseni todeta, että kaksi muuta telttaa on kadonnut. Tilanne lienee siis plus miinus nolla: telttoja on yhä vain kolme.
Oppitunneilla puhuttiin tänään enimmäkseen suvaitsevaisuudesta ja riippuvuuksista. Erityisesti jälkimmäinen aihe on sellainen, jota jokaisen olisi hyvä joskus pohtia. Hallitsetko kahvin juontiasi vai hallitseeko se sinua? Itsehän en juo kahvia, joten ongelmaa ei ole.
Meillä oli myös oppitunti ympäristökasvatuksesta. Olin varustautunut kuuntelemaan puolitoista tuntia paasausta ilmastonmuutoksesta ja luonnonsuojelusta, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Tunti toteutettiin ulkona kiertämällä läheinen erittäin lyhyt luontopolku, jonka lopussa istuimme nurtsille kuuntelemaan opetusta luonnossa kasvavien kasvien käytöstä esim. lääkkeinä. Opimme mm. tekemään luomu-krapulalääkettä voikukasta, siankärsämöstä ja mintusta. Mielestäni oppitunnin aihe oli hieman erikoinen näin sivariin, mutta toisaalta onhan hyödyllistä tuntea kasveja esimerkiksi mahdollisen ruokakriisin sattuessa.
Lapinjärveä korventaa jälleen uskomaton helle. Tästä huolimatta Rape ja Jori lähtivät kävelemään keskustaan. Jos pelkästään istuessa tulee kuuma, kuinka hirveän kuuma tulee kävellessä?! Kaipaan jo hieman pilvistä säätä.
- Sivari-Atte
Oppitunneilla puhuttiin tänään enimmäkseen suvaitsevaisuudesta ja riippuvuuksista. Erityisesti jälkimmäinen aihe on sellainen, jota jokaisen olisi hyvä joskus pohtia. Hallitsetko kahvin juontiasi vai hallitseeko se sinua? Itsehän en juo kahvia, joten ongelmaa ei ole.
Meillä oli myös oppitunti ympäristökasvatuksesta. Olin varustautunut kuuntelemaan puolitoista tuntia paasausta ilmastonmuutoksesta ja luonnonsuojelusta, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Tunti toteutettiin ulkona kiertämällä läheinen erittäin lyhyt luontopolku, jonka lopussa istuimme nurtsille kuuntelemaan opetusta luonnossa kasvavien kasvien käytöstä esim. lääkkeinä. Opimme mm. tekemään luomu-krapulalääkettä voikukasta, siankärsämöstä ja mintusta. Mielestäni oppitunnin aihe oli hieman erikoinen näin sivariin, mutta toisaalta onhan hyödyllistä tuntea kasveja esimerkiksi mahdollisen ruokakriisin sattuessa.
Lapinjärveä korventaa jälleen uskomaton helle. Tästä huolimatta Rape ja Jori lähtivät kävelemään keskustaan. Jos pelkästään istuessa tulee kuuma, kuinka hirveän kuuma tulee kävellessä?! Kaipaan jo hieman pilvistä säätä.
- Sivari-Atte
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Tales from the thousand lakes
Nyt pääsi lipsahtamaan vähän pidempi tauko kirjoitusten välille. Minulla on sille kuitenkin hyvä syy. Ainakin minun mielestäni syy on hyvä, olkaa te mitä mieltä hyvänsä. Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoittaa mitään, ja vaikka aikaa periaatteessa olisikin ollut, minulla ei ole ollut jaksamista. Teidän kuulumisia janoavat sielunne palkitaan kuitenkin nyt ruhtinaallisesti, sillä kerron usean päivän tarinat kerralla, mikä tarkoittaa tuplasti tekstiä. Etenen kronologisesti seuraamisen helpottamiseksi.
Ke 21.07.10
Huomasin heti ensimmäisen oppitunnin aikana, että pihassa on myös kolmas teltta. En huomannut sitä aiemmin tiiraillessani huoneeni ikkunasta, sillä teltta on hyvin pieni ja suojassa opetusrakennuksen takana. En voi olla varma, etteikö telttoja olisi enemmänkin, mutta lupaan pitää silmäni valppaana mahdollisten lisätelttojen varalta. Raportoin heti, jos niitä ilmenee.
Oppitunneilla keskusteltiin rauhanomaisesta konfliktinratkaisusta syventymällä mm. Gandhin ja muiden alan esikuvien toimintaan. Ilmeisesti kaikkia aihe ei aivan täysin kiinnostanut, sillä moni nukahti tunnin aikana. Luennoitsijakin huomasi tämän ja päätti siirtää oppitunnin ulos raittiiseen ilmaan, pisteet hänelle siitä! Tällä siirtymistauolla hän myi pieniä Rauhaa, peace! Pasifismin klassikoita -kirjoja, joista yksi tarttui myös minun mukaani. Osittain siksi, että sen sai ostaa velaksi. Kirjassa on siis tunnetuimpien pasifistien klassikkokirjoituksia; Vuorisaarnaa, Gandhia, Thoreauta, Tolstoita, Martin Luther Kingiä jne. Kirja on erittäin kiinnostava, ja ennen kaikkea avartava, suosittelen sitä jokaiselle. Jaettaisiinpa tätä ilmaiseksi jokaiselle inttiin pyrkivälle.
Jokainen sivari tietää, että keskiviikkoilta on erityinen, ja siksi jokainen myös odottaa sitä palavasti. Siispä minullakin oli koko päivän ajan pieni levottomuus rinnassani iltaa odotellessa. Joka keskiviikko 90% sivareista nimittäin suuntaa aiemmin mainitsemaani Hotelli Hanheen viettämään iltaa sivarikaraoken ja jutustelun merkeissä. Prosenttiarvio perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, joten siinä on pieni erheen mahdollisuus.
Suuntasin Hanheen yhdessä wannabe-hevimiehen (W-H) kanssa. Yritimme houkutella myös toveri Rapea mukaan, mutta hän oli liian uupunut viikonlopun temmellyksistä, joten hän päätti jäädä asuntolalle yhdessä muun 10%:n kanssa. Ennen Hanheen menemistä kävimme W-H:n kanssa paikkaa vastapäätä olevalla Teboililla ostamassa virvokkeita ja jäätelön, jotka sitten nautimme läheisellä nurmikolla. Vaelsimme W-H:n kanssa paikanpäälle 27 miehen lössin mukana. Meidän perässämme tuli vielä useampi pienempi ryhmä. Siirtymisemme muistutti siis epäilemättä sivullisen silmissä enemmän tai vähemmän kansainvaellusta.
Hotelli Hanhessa minua odotti hämmentävä yllätys - ystäväni S. Jyväskylästä on kesätöissä siellä! Uskomaton yhteensattuma törmätä johonkin tuttuun niinkin syrjässä kuin Lapinjärvellä. Itse hotelli oli varsin viihtyisä paikka. Viihtyvyyden takasi biljardipöytä, darts-taulu ja lähinnä suomirockin klassikoista koostuva soittolista, jota väritti sivarien riipaisevat karaoketulkinnat. Niihin sisältyvä tahaton komiikka lienee kaikkien mielestä vain plussaa. Paikan yhteydessä on myös tilava terassi. Baarin valikoima ei ollut oluen ystävän silmissä kovinkaan laaja, peruskaljojen lisäksi valikoimasta löytyi vain kolmea erikoisempaa merkkiä. Vaatimattomampaa maistelijaa juomavalikoima kuitenkin miellyttänee, sillä tarjolla on kaikkea absintista lonkeroon.
Lähdimme W-H:n kanssa laahustamaan takaisin keskukselle n. tuntia ennen sulkemista, kahdentoista aikaan. Kyllä uni maittoi.
To. 22.07.10
Kuuden tunnin unien jälkeen herääminen meinasi olla hieman työlästä, mutta kyllä sivari jaksaa! W-H valitti herätessään jostakin tuntemattomasta syystä yöllä puhjennutta pahaa päänsärkyä. Itse epäilen vahvasti syyksi huoneiden tunkkaisen ilman ja pölyisten liinavaatteiden kombinaatiota.
Tämä päivä oli minulle viikonlopun alku, sillä sain erityisluvan lähteä Jyväskylään jo torstaina hoitaakseni perjantaina tärkeitä juoksevia asioita. Ennen lähtöäni ehdin kuitenkin osallistua yhdelle luennolle ja ensiapuoppitunnille, jota veti mukavan lunki sairaanhoitaja. Kyllä se vain on niin, että tunnilla viihtyy paremmin opettajan ollessa innostava. Onnekseni luentoa pitänyt koulutusvastaava, juuri lomalta palannut Staffan Malmström, osoittautui kenties rennoimmaksi opettajaksi ikinä. Suomenruotsalainen, joka osaa tehdä pilkkaa itsestään, ei voi olla muuta kuin hauska.
Bussi- ja junamatka Lapinjärveltä Jyväskylään sujui totuttuun tapaan epämukavasti: niissä penkeissä ei vain voi istua hyvässä asennossa! Nukkumisesta on turha puhuakkaan. Penkin kallistaminenkin on ihan turhaa, kun ei pysty asettamaan jalkojaan minnekään. Jouduin siis väsymyksestä huolimatta pysyttelemään hereillä. Onneksi muiden matkustajien touhujen ja keskustelujen seuraaminen on aina yhtä huvittavaa/viihdyttävää.
Loppuun on vielä pakko sanoa pari valittua sanaa Helsingistä. Olen joutunut nyt jo useampaan otteeseen kulkemaan sen läpi bussiasemalta juna-asemalle, joten sen elämä on tullut jokseenkin tutuksi. Jotenkin aina kulkiessani Helsingin - tai Stadin, kuten paikalliset sanovat - katuja päässäni alkaa soida Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. En lähde enempää analysoimaan kyseisten lyriikoiden sopivuutta Helsingin kuvaamiseen, sillä en halua loukata ketään Stadi-fanaatikkoa tai paikallista.
Palaan asiaan mahdollisimman pian.
- Sivari-Atte
Ke 21.07.10
Huomasin heti ensimmäisen oppitunnin aikana, että pihassa on myös kolmas teltta. En huomannut sitä aiemmin tiiraillessani huoneeni ikkunasta, sillä teltta on hyvin pieni ja suojassa opetusrakennuksen takana. En voi olla varma, etteikö telttoja olisi enemmänkin, mutta lupaan pitää silmäni valppaana mahdollisten lisätelttojen varalta. Raportoin heti, jos niitä ilmenee.
Oppitunneilla keskusteltiin rauhanomaisesta konfliktinratkaisusta syventymällä mm. Gandhin ja muiden alan esikuvien toimintaan. Ilmeisesti kaikkia aihe ei aivan täysin kiinnostanut, sillä moni nukahti tunnin aikana. Luennoitsijakin huomasi tämän ja päätti siirtää oppitunnin ulos raittiiseen ilmaan, pisteet hänelle siitä! Tällä siirtymistauolla hän myi pieniä Rauhaa, peace! Pasifismin klassikoita -kirjoja, joista yksi tarttui myös minun mukaani. Osittain siksi, että sen sai ostaa velaksi. Kirjassa on siis tunnetuimpien pasifistien klassikkokirjoituksia; Vuorisaarnaa, Gandhia, Thoreauta, Tolstoita, Martin Luther Kingiä jne. Kirja on erittäin kiinnostava, ja ennen kaikkea avartava, suosittelen sitä jokaiselle. Jaettaisiinpa tätä ilmaiseksi jokaiselle inttiin pyrkivälle.
Jokainen sivari tietää, että keskiviikkoilta on erityinen, ja siksi jokainen myös odottaa sitä palavasti. Siispä minullakin oli koko päivän ajan pieni levottomuus rinnassani iltaa odotellessa. Joka keskiviikko 90% sivareista nimittäin suuntaa aiemmin mainitsemaani Hotelli Hanheen viettämään iltaa sivarikaraoken ja jutustelun merkeissä. Prosenttiarvio perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, joten siinä on pieni erheen mahdollisuus.
Suuntasin Hanheen yhdessä wannabe-hevimiehen (W-H) kanssa. Yritimme houkutella myös toveri Rapea mukaan, mutta hän oli liian uupunut viikonlopun temmellyksistä, joten hän päätti jäädä asuntolalle yhdessä muun 10%:n kanssa. Ennen Hanheen menemistä kävimme W-H:n kanssa paikkaa vastapäätä olevalla Teboililla ostamassa virvokkeita ja jäätelön, jotka sitten nautimme läheisellä nurmikolla. Vaelsimme W-H:n kanssa paikanpäälle 27 miehen lössin mukana. Meidän perässämme tuli vielä useampi pienempi ryhmä. Siirtymisemme muistutti siis epäilemättä sivullisen silmissä enemmän tai vähemmän kansainvaellusta.
Hotelli Hanhessa minua odotti hämmentävä yllätys - ystäväni S. Jyväskylästä on kesätöissä siellä! Uskomaton yhteensattuma törmätä johonkin tuttuun niinkin syrjässä kuin Lapinjärvellä. Itse hotelli oli varsin viihtyisä paikka. Viihtyvyyden takasi biljardipöytä, darts-taulu ja lähinnä suomirockin klassikoista koostuva soittolista, jota väritti sivarien riipaisevat karaoketulkinnat. Niihin sisältyvä tahaton komiikka lienee kaikkien mielestä vain plussaa. Paikan yhteydessä on myös tilava terassi. Baarin valikoima ei ollut oluen ystävän silmissä kovinkaan laaja, peruskaljojen lisäksi valikoimasta löytyi vain kolmea erikoisempaa merkkiä. Vaatimattomampaa maistelijaa juomavalikoima kuitenkin miellyttänee, sillä tarjolla on kaikkea absintista lonkeroon.
Lähdimme W-H:n kanssa laahustamaan takaisin keskukselle n. tuntia ennen sulkemista, kahdentoista aikaan. Kyllä uni maittoi.
To. 22.07.10
Kuuden tunnin unien jälkeen herääminen meinasi olla hieman työlästä, mutta kyllä sivari jaksaa! W-H valitti herätessään jostakin tuntemattomasta syystä yöllä puhjennutta pahaa päänsärkyä. Itse epäilen vahvasti syyksi huoneiden tunkkaisen ilman ja pölyisten liinavaatteiden kombinaatiota.
Tämä päivä oli minulle viikonlopun alku, sillä sain erityisluvan lähteä Jyväskylään jo torstaina hoitaakseni perjantaina tärkeitä juoksevia asioita. Ennen lähtöäni ehdin kuitenkin osallistua yhdelle luennolle ja ensiapuoppitunnille, jota veti mukavan lunki sairaanhoitaja. Kyllä se vain on niin, että tunnilla viihtyy paremmin opettajan ollessa innostava. Onnekseni luentoa pitänyt koulutusvastaava, juuri lomalta palannut Staffan Malmström, osoittautui kenties rennoimmaksi opettajaksi ikinä. Suomenruotsalainen, joka osaa tehdä pilkkaa itsestään, ei voi olla muuta kuin hauska.
Bussi- ja junamatka Lapinjärveltä Jyväskylään sujui totuttuun tapaan epämukavasti: niissä penkeissä ei vain voi istua hyvässä asennossa! Nukkumisesta on turha puhuakkaan. Penkin kallistaminenkin on ihan turhaa, kun ei pysty asettamaan jalkojaan minnekään. Jouduin siis väsymyksestä huolimatta pysyttelemään hereillä. Onneksi muiden matkustajien touhujen ja keskustelujen seuraaminen on aina yhtä huvittavaa/viihdyttävää.
Loppuun on vielä pakko sanoa pari valittua sanaa Helsingistä. Olen joutunut nyt jo useampaan otteeseen kulkemaan sen läpi bussiasemalta juna-asemalle, joten sen elämä on tullut jokseenkin tutuksi. Jotenkin aina kulkiessani Helsingin - tai Stadin, kuten paikalliset sanovat - katuja päässäni alkaa soida Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. En lähde enempää analysoimaan kyseisten lyriikoiden sopivuutta Helsingin kuvaamiseen, sillä en halua loukata ketään Stadi-fanaatikkoa tai paikallista.
Palaan asiaan mahdollisimman pian.
- Sivari-Atte
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Lyömätön linja
Tänään soi: Modern Talking - You're My Heart, You're My Soul
Tämä päivä jää varmasti historiaan! Ensimmäinen lämpötilaltaan siedettävä päivä Lapinjärvellä! Tästä johtuen päivä on myös ensimmäinen, jona ei tarvinnut vaihtaa uutta t-paitaa hikisen tilalle. Viileä tuuli oli ilonamme koko päivän ja aurinko suurimman osan ajasta pilven takana, mukavaa mukavaa. Jopa huoneiden lämpötila on laskenut siedettävälle tasolle. Joku kuitenkin näyttäisi kyllästyneen ahtaisiin huoneisiin, sillä pihalle on ilmestynyt yksinäinen teltta. Ehkä jokaisessa meissä asuu pieni Nuuskamuikkunen.
Kiinnostavien oppituntien lisäksi meillä oli tänään vierailevia tähtiä - Lyömätön linja esittäytyi. Lyömätön linja on tukiyhdistys väkivaltaongelmaisille miehille. Sen tehtävänä on auttaa ongelmasta kärsiviä miehiä irti naisensa/lastensa lyömisestä. Kyseessä on siis kaikin puolin tärkeä ja merkityksellinen yhdistys. Herää väkisinkin kysymys, ollaanko me se kaikkein tärkein kohderyhmä. Intin puolella Lyömätön linja ei kuulemma käy esittäytymässä. Lähinnä varmaan intin sulkeituneisuuden luoksi. Hehän voisivat saada selville salaista sotilastietoa vierailunsa aikana! Luulen kuitenkin, että ennemmin sieltä intin puolelta löytyisi niitä potentiaalisia naisenhakkaajia. Joka tapauksessa mielestäni tärkeintä olisi tavoittaa koko ikäluokka, mikä ei toteudu vain sivarissa vierailemalla.
Saimme vihdoin huoneeseemme kunnon hifivehkeet, kun toveri Rape toi kotoansa pienet kätevät kajarit. Niillä on hyvä kuunnella läppärin uumenista kaikuvia sulosointuja.
- Sivari-Atte
P.S. Pihassa näyttäisikin olevan kaksi telttaa. Sinnehän on syntymässä oikea telttakylä!
P.S.S. Kun sanoin eilen matkani sujuneen kommelluksitta, erehdyin. Unohdin nimittäin hammasharjani kotiin. Onneksi myös niitä saa kanttiinista.
Tämä päivä jää varmasti historiaan! Ensimmäinen lämpötilaltaan siedettävä päivä Lapinjärvellä! Tästä johtuen päivä on myös ensimmäinen, jona ei tarvinnut vaihtaa uutta t-paitaa hikisen tilalle. Viileä tuuli oli ilonamme koko päivän ja aurinko suurimman osan ajasta pilven takana, mukavaa mukavaa. Jopa huoneiden lämpötila on laskenut siedettävälle tasolle. Joku kuitenkin näyttäisi kyllästyneen ahtaisiin huoneisiin, sillä pihalle on ilmestynyt yksinäinen teltta. Ehkä jokaisessa meissä asuu pieni Nuuskamuikkunen.
Kiinnostavien oppituntien lisäksi meillä oli tänään vierailevia tähtiä - Lyömätön linja esittäytyi. Lyömätön linja on tukiyhdistys väkivaltaongelmaisille miehille. Sen tehtävänä on auttaa ongelmasta kärsiviä miehiä irti naisensa/lastensa lyömisestä. Kyseessä on siis kaikin puolin tärkeä ja merkityksellinen yhdistys. Herää väkisinkin kysymys, ollaanko me se kaikkein tärkein kohderyhmä. Intin puolella Lyömätön linja ei kuulemma käy esittäytymässä. Lähinnä varmaan intin sulkeituneisuuden luoksi. Hehän voisivat saada selville salaista sotilastietoa vierailunsa aikana! Luulen kuitenkin, että ennemmin sieltä intin puolelta löytyisi niitä potentiaalisia naisenhakkaajia. Joka tapauksessa mielestäni tärkeintä olisi tavoittaa koko ikäluokka, mikä ei toteudu vain sivarissa vierailemalla.
Saimme vihdoin huoneeseemme kunnon hifivehkeet, kun toveri Rape toi kotoansa pienet kätevät kajarit. Niillä on hyvä kuunnella läppärin uumenista kaikuvia sulosointuja.
- Sivari-Atte
P.S. Pihassa näyttäisikin olevan kaksi telttaa. Sinnehän on syntymässä oikea telttakylä!
P.S.S. Kun sanoin eilen matkani sujuneen kommelluksitta, erehdyin. Unohdin nimittäin hammasharjani kotiin. Onneksi myös niitä saa kanttiinista.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Paluu Lapinjärvelle
"Kotona" ollaan! En voi kieltää, etteikö olisi tuntunut vähän mukavalta taas palata tänne. Tosin avatessani huoneen oven ensi vaikutelma ei ollut siitä parhaasta päästä - saunakin olisi viileämpi. Onneksi sivari keinot keksii, ikkunat auki ja ilmaa sisään.
Itse matka sujui suuremmitta kommelluksitta. Tällä kertaa sain vaihdettua lippuni paikkalippuun, joten pääsin töröttämään samalla penkillä koko matkan kuin tatti. Hutiloin tosin hieman matkan suunnittelussa, sillä en ottanut selvää bussista, joka vie Lapinjärvelle. Onneksi tunnistin oikean laiturin sen läheisyydessä parveilevista sivareikollegoista. Tällä kertaa bussi ei vienyt suoraan pihaan vaan jouduin kävelemään useita kilometrejä (n. 2km) Teboilin pihasta. Tutustuin kävelymatkalla viereisessä huoneessa majailevaan wannabe-hevimieheen, joten matka ei ollut täysin pelkkä rasite.
Wannabe-hevimiehen huoneesta on syytä mainita pari sanaa erikseen, se on siinä määrin erityinen laadultaan. Tämä huone on nimittäin kooltaan oikea kolhoosi! Siihen on jatkuvasti majoitettuna valtava kymmenen miehen ryhmä. Omat kuumuus- ja tilaongelmani jäävät kirkkaasti tuon huoneen ongelmien varjoon. Maailma on ihmeellinen.
Jotenkin täällä Lapinjärvellä on niin villi ja vapaa olo. Huonetoveritkin ovat vielä matkalla, joten huone on tällä hetkellä kokonaan minun valtakuntaani. Jos vielä jotakin syötävää löytäisi.
- Sivari-Atte
Itse matka sujui suuremmitta kommelluksitta. Tällä kertaa sain vaihdettua lippuni paikkalippuun, joten pääsin töröttämään samalla penkillä koko matkan kuin tatti. Hutiloin tosin hieman matkan suunnittelussa, sillä en ottanut selvää bussista, joka vie Lapinjärvelle. Onneksi tunnistin oikean laiturin sen läheisyydessä parveilevista sivareikollegoista. Tällä kertaa bussi ei vienyt suoraan pihaan vaan jouduin kävelemään useita kilometrejä (n. 2km) Teboilin pihasta. Tutustuin kävelymatkalla viereisessä huoneessa majailevaan wannabe-hevimieheen, joten matka ei ollut täysin pelkkä rasite.
Wannabe-hevimiehen huoneesta on syytä mainita pari sanaa erikseen, se on siinä määrin erityinen laadultaan. Tämä huone on nimittäin kooltaan oikea kolhoosi! Siihen on jatkuvasti majoitettuna valtava kymmenen miehen ryhmä. Omat kuumuus- ja tilaongelmani jäävät kirkkaasti tuon huoneen ongelmien varjoon. Maailma on ihmeellinen.
Jotenkin täällä Lapinjärvellä on niin villi ja vapaa olo. Huonetoveritkin ovat vielä matkalla, joten huone on tällä hetkellä kokonaan minun valtakuntaani. Jos vielä jotakin syötävää löytäisi.
- Sivari-Atte
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Johdatus kämppämme saloihin pt. 2
Jälleen luvassa uutta tutkimusmatkaa huoneeseemme. Tällä kertaa ikkunoiden näkökulmasta kuvattuna.
1. Paketti Dominoja suoraan Lapinjärven Salesta. Päätimme ostaa paketin dominoja ja jakaa sen hinnan kolmeen pekkaan, vaikka kolmas maksaja ei ollut paikalla. Ulkopuolinen voisi pitää törkeänä, mutta sivarifilosofia sisältää idean kaiken jakamisesta. Päätimme jakaa keksejä myös kolmannelle, joten hänelle kuuluu osa myös maksusta - simppeliä. Itse kauppa yllätti koollaan, joka on lähes luokkaa K-Supermarket. Sale on toinen Lapinjärven kahdesta ruokakaupasta, K-Extra sijaitsee sen lähettyvillä.
2. Mainitsin aiemmin huoneemme kaksi metallista kaappia, tämä on toinen niistä. Jokaiselle sivarille on varattu oma kaappi, jossa voi säilyttää arvokkaimpia esineitä. Niissä ei kuitenkaan ole valmista lukitussysteemiä, joten jokaisen on tuotava oma lukko. Se kuitenkin kannattaa, sillä se ehkäisee varkauksia. Toki myös huoneen oven saa lukkoon. Mikäli et kuitenkaan luota huonetovereihisi, lukko kaappiin on paikallaan.
3. Kätevä koukku, johon voi ripustaa vaikka paidan. Onnistuimme tämän koukun lisäksi löytämään myös kaksi henkaria viereisestä metallikaapista. Hieman vähänhän se on, jos on kovin tarkka vaatteidensa rypyistä. Väitän, että suurin osa sivareista kuitenkin kelpuuttaa myös taitellun vaatteen.
4. Kahden metallikaapin lisäksi huoneessamme on kaksi seinään upotettua valkoista puuovista kaappia. Tämä kuvan yksilö on minun henkilökohtaisessa käytössäni. Siinä on kolme hyllyä ja kaksi ripustuskoukkua ovessa. Nämä seinäkaapit ovat huomattavasti metallikaappeja tilavampia.
5. Minun kaksi kauluspaitaani, lyhyt- ja pitkähihainen, ripustettuna roikkumaan rypistymisen välttämiseksi. Toistaiseksi molemmat ovat käyttämättömiä. Kenties ensi viikolla asiaan tulee pikainen muutos.
6. Toinen käytävään vievistä ovista. Kuten voitte huomata, se on puoliksi tukittu kerrossängyn takia. Tämä ovi on kuitenkin suuremmassa käytössä, koska toisen oven kahva lähtee irti liian riuskasti vetäistäessä. Sivarit ovat vain liian rotevia tällaisille rakenteille. Jokaisella huoneemme asukkaalla on avain tähän oveen. Sama avain käy myös toiseen oveen. Vietimme osan vapaa-ajastamme pohtien, miksi huoneeseen ylipäätään vie kaksi ovea. Tutkittuamme aikamme huomasimme huoneen alunperin olleen kaksi erillistä huonetta. Välistä on vain kaadettu seinä.
7. Toveri Jorin (petaamaton) peti. Sama kuvaus pätee tähän kuin toveri Rapen petiin.
8. Katu-uskottavat siniset peililasini, jotka asetettuna päähän saavat kenet tahansa näyttämään välittömästi astetta rockimmalta. Pidän niitä yleensä matkustaessani Lapinjärvi-Jyväskylä -väliä.
9. Jälleen yksi tyhjä juomapullo sekä ponnari tukan sitomista varten. Semi-tieteellisen empiirisen tutkimukseni mukaan joka neljäs sivari on pitkätukkainen. Tämä väline on siis suurimmalle osalle sivareita vakiokalustoa. En tiedä varmasti onko kuvassa näkyvä ponnari minun, sillä löysin sen kaappini edestä maasta. Uskon melko vahvasti sen tippuneen taskustani, kun siirsin avaimet suojaan kaappiin.
10. Minun (totta kai aina) pedattu petini. Olen kotioloissa tottunut sijaamaan vuoteeni, joten sijaan sen myös sivarissa, vaikkei se välttämätöntä olekaan. Kuten todettua, kukaan ei valvo sänkyjen siisteyttä.
11. Mystinen yläkaappi, jonne kukaan ei yltä ilman jakkaraa. Siksi kukaan ei sitä myöskään käytä. Tästä taas välttämättä aiheutuu suuri määrä pölyä sen sisään. Mutta hällä väliä, turhakehan se on.
1. Paketti Dominoja suoraan Lapinjärven Salesta. Päätimme ostaa paketin dominoja ja jakaa sen hinnan kolmeen pekkaan, vaikka kolmas maksaja ei ollut paikalla. Ulkopuolinen voisi pitää törkeänä, mutta sivarifilosofia sisältää idean kaiken jakamisesta. Päätimme jakaa keksejä myös kolmannelle, joten hänelle kuuluu osa myös maksusta - simppeliä. Itse kauppa yllätti koollaan, joka on lähes luokkaa K-Supermarket. Sale on toinen Lapinjärven kahdesta ruokakaupasta, K-Extra sijaitsee sen lähettyvillä.2. Mainitsin aiemmin huoneemme kaksi metallista kaappia, tämä on toinen niistä. Jokaiselle sivarille on varattu oma kaappi, jossa voi säilyttää arvokkaimpia esineitä. Niissä ei kuitenkaan ole valmista lukitussysteemiä, joten jokaisen on tuotava oma lukko. Se kuitenkin kannattaa, sillä se ehkäisee varkauksia. Toki myös huoneen oven saa lukkoon. Mikäli et kuitenkaan luota huonetovereihisi, lukko kaappiin on paikallaan.
3. Kätevä koukku, johon voi ripustaa vaikka paidan. Onnistuimme tämän koukun lisäksi löytämään myös kaksi henkaria viereisestä metallikaapista. Hieman vähänhän se on, jos on kovin tarkka vaatteidensa rypyistä. Väitän, että suurin osa sivareista kuitenkin kelpuuttaa myös taitellun vaatteen.
4. Kahden metallikaapin lisäksi huoneessamme on kaksi seinään upotettua valkoista puuovista kaappia. Tämä kuvan yksilö on minun henkilökohtaisessa käytössäni. Siinä on kolme hyllyä ja kaksi ripustuskoukkua ovessa. Nämä seinäkaapit ovat huomattavasti metallikaappeja tilavampia.
5. Minun kaksi kauluspaitaani, lyhyt- ja pitkähihainen, ripustettuna roikkumaan rypistymisen välttämiseksi. Toistaiseksi molemmat ovat käyttämättömiä. Kenties ensi viikolla asiaan tulee pikainen muutos.
6. Toinen käytävään vievistä ovista. Kuten voitte huomata, se on puoliksi tukittu kerrossängyn takia. Tämä ovi on kuitenkin suuremmassa käytössä, koska toisen oven kahva lähtee irti liian riuskasti vetäistäessä. Sivarit ovat vain liian rotevia tällaisille rakenteille. Jokaisella huoneemme asukkaalla on avain tähän oveen. Sama avain käy myös toiseen oveen. Vietimme osan vapaa-ajastamme pohtien, miksi huoneeseen ylipäätään vie kaksi ovea. Tutkittuamme aikamme huomasimme huoneen alunperin olleen kaksi erillistä huonetta. Välistä on vain kaadettu seinä.
7. Toveri Jorin (petaamaton) peti. Sama kuvaus pätee tähän kuin toveri Rapen petiin.
8. Katu-uskottavat siniset peililasini, jotka asetettuna päähän saavat kenet tahansa näyttämään välittömästi astetta rockimmalta. Pidän niitä yleensä matkustaessani Lapinjärvi-Jyväskylä -väliä.
9. Jälleen yksi tyhjä juomapullo sekä ponnari tukan sitomista varten. Semi-tieteellisen empiirisen tutkimukseni mukaan joka neljäs sivari on pitkätukkainen. Tämä väline on siis suurimmalle osalle sivareita vakiokalustoa. En tiedä varmasti onko kuvassa näkyvä ponnari minun, sillä löysin sen kaappini edestä maasta. Uskon melko vahvasti sen tippuneen taskustani, kun siirsin avaimet suojaan kaappiin.
10. Minun (totta kai aina) pedattu petini. Olen kotioloissa tottunut sijaamaan vuoteeni, joten sijaan sen myös sivarissa, vaikkei se välttämätöntä olekaan. Kuten todettua, kukaan ei valvo sänkyjen siisteyttä.
11. Mystinen yläkaappi, jonne kukaan ei yltä ilman jakkaraa. Siksi kukaan ei sitä myöskään käytä. Tästä taas välttämättä aiheutuu suuri määrä pölyä sen sisään. Mutta hällä väliä, turhakehan se on.
Johdatus kämppämme saloihin pt. 1
Kaikkiahan toki kiinnostaa, millainen tämä meidän luksuskämppämme Lapinjärvellä on. Jotta jokainen saisi yönsä nukutuksi kunnolla, julkaisen nyt teidän kaikkien iloksi erän kuvia huoneestamme. Jokainen tärkeä pala huoneesta on numeroitu ja selitetty alla. Kyseessähän on erittäin salaista ja harvinaista tietoa, sillä vierailijoita ei koulutuskeskuksella saa tuoda huoneisiin! FYEO!
1. Toinen huoneen kahdesta parisängystä - yllättävän tukevaa materiaalia, natisematon ja jopa sopivan kokoinen. Pohjalevykin on paria kirjoitusta lukuunottamatta puhtoinen!
2. Toveri Rapen (aina petaamaton) vuode. Lakanavaatteet ovat kauniin taivaansiniset, kuten ilmeisesti myös intissä. Lakanat voi vaihtaa puhtaisiin joka tiistai. Myös lisäpeitteitä ja -tyynyjä on saatavilla. Oma tyynyni oli valitettavan ohut, joten vaihdoin sen paksumpaan. Mukavat ja raikkaat peitot takaavat makeat unet. Kuuman sään takia peitto on kuitenkin öisin turha, mutta suojaahan se päivisin lakanoita hiekalta ja pölyltä.
3. 24/7 avoimet ikkunat. Jos ne olisivat kiinni, viimeistään aamulla huoneesta saisi kantaa oppitunnille kuolleita sivareita. Ainoa huono puoli avoimissa ikkunoissa on sisään lentävät hyönteiset. Onneksi niiden määrä ei tähän asti ole ollut suuri. Ikkunoista aukeaa iltaisin erittäin kauniit näkymät: aurinko laskee pellolle ja pääskyset lentelevät sen valossa. Siinä sielu lepää. Huomasin myös, että ikkunalauta on erinomainen paikka istua ja lukea kirjaa.
4. Murto-osa huonekuntamme tyhjistä juomapulloista. Kuumalla säällä nesteytyksestä huolehtiminen on essential. Myös sivarikeskus tunnustaa sen, joten se lahjoitti jokaiselle sivarille (!) pullon vichyä, jotta jokaisella olisi juomapullo aina mukana. Kyllä huolto pelaa. Kanttiinista sekä ala-aulan limuautomaatista saa erittäin halpoja virvokkeita, mutta meidän huoneemme kannattaa pääasiassa wc:n vesihanaa. Nestettä kuluukin rapiassa 30*C helteessä huomattavia määriä.
5. Kauniin vihreät verhot, yleensä rennosti avoinna päiväsaikaan. Öisin suljettuina aamuauringon herättävän vaikutuksen takia. Jos sivari herää liian aikaisin, se on väsynyt eikä voi toimia tehokkaasti.
6. Ikioma läppärini, bloggauksen mahdollistava vempele. Iltaisin tämä tekniikan riemuvoitto toimii jukeboksina ja siten yleisenä viihtyvyyden luojana. Yleensä avoinna vain ilta- ja yöaikaan. Päivisin on muuta puuhasteltavaa.
7. Sekalaista roinaa ja paperilappuja. Pöytä on kätevä paikka kerätä kamaa, sillä siinä kaikki on mukavasti saatavilla. Kuvassa näyttäisi olevan kamerani suojapussi sekä lukujärjestys. Lukujärjestys oli aluksi jatkuvasti taskussani, mutta huomasin läpitunkevan hien pilaavan sen, joten päätin jättää sen pöydälle.
8. Minun olkalaukkuni. Sivarit ovat tunnetusti laiskoja, joten he eivät jaksa joka lomalla kuljettaa mukanaan koko valtavaa putkikassia/rinkkaa. Tällainen olkalaukku on kätevä välttämättömimmän tavaran kuljettamiseen. Tämä samainen laukku oli ainoa laukkuni, kun vierailin Lontoossa viime talvena. Sivari osaa pakata tiiviisti.
9. Toinen huoneen kahdesta vanhanaikaisesta lämpöpatterista. Ne näyttäisivät olevan onneksemme suljettuna kesäisin. Eräs huonekunta kyllä valitti lämpimästä patterista, mutta tiedä heistä.
10. Minne imuri ei kätevästi yletä, sieltä ei imuroida. Tämä sängynalunen on sellainen paikka. Perimmäiseen nurkkaan ei vain meinaa ylttää. Siksi se on myös jokseenkin pölyinen.
11. Betoniset seinät, niitä on huoneessamme neljä. Rakennusmateriaalina perinteitä kunnoittava ja sopiva entiseen alkoholistisairaalaan. Mukavan viileät nojattaessa. Kuitenkin huono materiaali kesäisin, sillä se sulkee lämpöä tehokkaasti sisäänsä.
12. Pieneen huoneeseen on tungettu uskomaton määrä mööbeleitä. Välillä tekisi mieli heittää puolet ikkunasta pihalle. Näitä tuoleja on n. 6, pöytiä 3 ja 2 teräskaappia, päälle tulee vielä kerrossängyt. Huoneeseemme vie kaksi ovea, joista toinen on puoliksi tukittu mööbelien vuoksi.
13. Kiiltävän puhdas lattiamme, vasta imuroitu ja tavarasta tyhjennetty. Huonetarkastus suoritetaan aina perjantaisin, joten suoritimme tämän toimenpiteen. Tarkastus on hieman keveämpi kuin intissä. Tarkastaja ei siis heitä barettia sängyn alle ja katso tarttuiko pölyä. Olennaisinta lienee, ettei huone ole ihan tunkio. Siististä huoneesta voidaan palkita kahvilipuin!
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Matkailu avartaa
Ensimmäinen viikko Lapinjärven hellässä huomassa on nyt takana. Oli jopa jossain määrin ikävä lähteä sieltä lomille tänne hiljaiseen Jyväskylään. Suurin osa kavereistakin on intissä. Intti my ass.
Matkalla kotiin Jyväskylään meinasi olla hieman mutkaa. Astellessani Helsingin juna-aseman lippuluukulle vaihtamaan ilmaislippuni paikkalippuun (lippu käy myös sellaisenaan, mutta siinä ei ole merkittyä istumapaikkaa) lipputäti kertoi junan olevan täynnä. Lyhyehkön hetken päässäni pörisi joukko mitä rivoimpia kirosanoja. Eihän sattunut kuitenkaan tädin vika ollut, joten kiitin häntä ystävällisesti ja lähdin kulkemaan asemaa päästä päähän syvissä aatoksissa. Lopulta päätin mennä junaan joka tapauksessa, olin valmis istumaan vaikka ravintolavaunussa. Junassa kaikki sujui kuitenkin kuin tanssi, jouduin siirtymään paikan varanneen matkustajan tieltä vain kerran. Ei se juna ilmeisesti ollutkaan ihan niin täynnä? Kenties tällä lipputädillä on jotakin sivareita vastaan.
Pendolino osoitti jälleen kunnollisuutensa: kakkosvaunun ilmastointi ei toiminut ja kolmessa ensimmäisessä vaunussa varoitettiin lattialle tulvivasta vedestä. Niin ja tulihan se asemalle vartin myöhässä.
Odotan innolla junamatkaa takaisin.
- Sivari-Atte
Matkalla kotiin Jyväskylään meinasi olla hieman mutkaa. Astellessani Helsingin juna-aseman lippuluukulle vaihtamaan ilmaislippuni paikkalippuun (lippu käy myös sellaisenaan, mutta siinä ei ole merkittyä istumapaikkaa) lipputäti kertoi junan olevan täynnä. Lyhyehkön hetken päässäni pörisi joukko mitä rivoimpia kirosanoja. Eihän sattunut kuitenkaan tädin vika ollut, joten kiitin häntä ystävällisesti ja lähdin kulkemaan asemaa päästä päähän syvissä aatoksissa. Lopulta päätin mennä junaan joka tapauksessa, olin valmis istumaan vaikka ravintolavaunussa. Junassa kaikki sujui kuitenkin kuin tanssi, jouduin siirtymään paikan varanneen matkustajan tieltä vain kerran. Ei se juna ilmeisesti ollutkaan ihan niin täynnä? Kenties tällä lipputädillä on jotakin sivareita vastaan.
Pendolino osoitti jälleen kunnollisuutensa: kakkosvaunun ilmastointi ei toiminut ja kolmessa ensimmäisessä vaunussa varoitettiin lattialle tulvivasta vedestä. Niin ja tulihan se asemalle vartin myöhässä.
Odotan innolla junamatkaa takaisin.
- Sivari-Atte
torstai 15. heinäkuuta 2010
Vukin' great!
Loistavan musiikin kuuntelu jatkuu, ja jälleen on yksi hikisen helteinen päivä takana.
Vierailimme tänään toverien Jori & Anssi kanssa ensimmäistä kertaa Lapinjärven keskustassa. Neljän kilometrin vaellus ahdistavassa kuumudessa tuupertaisi kovimmankin jääkärin - vaan sivari kestää! Itse keskusta oli varsin maalaismainen ja hiljainen, mutta viihtyisä. Bongasimme Salen ja paikallisen kirjaston, josta muuten voi lainata kirjoja sivarikorttia vastaan, ja mikä parasta - lainatut kirjat voi palauttaa sivarikeskuksen respaan! Ei siis kävelyä takaisin. Hämmentävintä kyseisessä kirjastossa oli löydöksemme elämänkertaosastolla, mikäpä muu kuin Hitlerin Taisteluni. Ei lähtenyt tällä kertaa mukaan.
Oppitunnit olivat jälleen erittäin keskustelutäyteisiä. Keskustelimme mm. Suomen nykyisen maanpuolustusjärjestelmän tarpeellisuudesta ja sen mahdollisista vaihtoehdoista. Ettepä varmasti tienneet, että Suomi on ainoa EU-maa, jossa intti on vielä pakollinen. Toiseksi oppitunnin aiheeksi oli merkattu ympäristökasvatus, mutta luennon vetäjä eksyili aiheesta aina elämän synnystä Kiergegaardin kautta mökkierakoihin. Interesting.
Huonetoverimme S. kävi tänään hakemassa lykkäystä palvelukselleen ja häipyi sen sileän tien. Olemme siis tätä nykyä kolmen kopla. Onneksi meno paranee, kun väki vähenee. S. pysyy kuitenkin aina muistoissamme.
Huomenna onkin jo aika siirtyä lyhyelle kolmen päivän lomalle. Vierailen kuitenkin ennen lopullista junaan astumista toverien Jori & Rape kanssa Helsingin levykauppojen viidakossa. Tiedä vaikka mukaan tarttuisi jopa jotain hämärää indie-kamaa.
Palaamisiin viimeistään tiistaina.
- Sivari-Atte
Vierailimme tänään toverien Jori & Anssi kanssa ensimmäistä kertaa Lapinjärven keskustassa. Neljän kilometrin vaellus ahdistavassa kuumudessa tuupertaisi kovimmankin jääkärin - vaan sivari kestää! Itse keskusta oli varsin maalaismainen ja hiljainen, mutta viihtyisä. Bongasimme Salen ja paikallisen kirjaston, josta muuten voi lainata kirjoja sivarikorttia vastaan, ja mikä parasta - lainatut kirjat voi palauttaa sivarikeskuksen respaan! Ei siis kävelyä takaisin. Hämmentävintä kyseisessä kirjastossa oli löydöksemme elämänkertaosastolla, mikäpä muu kuin Hitlerin Taisteluni. Ei lähtenyt tällä kertaa mukaan.
Oppitunnit olivat jälleen erittäin keskustelutäyteisiä. Keskustelimme mm. Suomen nykyisen maanpuolustusjärjestelmän tarpeellisuudesta ja sen mahdollisista vaihtoehdoista. Ettepä varmasti tienneet, että Suomi on ainoa EU-maa, jossa intti on vielä pakollinen. Toiseksi oppitunnin aiheeksi oli merkattu ympäristökasvatus, mutta luennon vetäjä eksyili aiheesta aina elämän synnystä Kiergegaardin kautta mökkierakoihin. Interesting.
Huonetoverimme S. kävi tänään hakemassa lykkäystä palvelukselleen ja häipyi sen sileän tien. Olemme siis tätä nykyä kolmen kopla. Onneksi meno paranee, kun väki vähenee. S. pysyy kuitenkin aina muistoissamme.
Huomenna onkin jo aika siirtyä lyhyelle kolmen päivän lomalle. Vierailen kuitenkin ennen lopullista junaan astumista toverien Jori & Rape kanssa Helsingin levykauppojen viidakossa. Tiedä vaikka mukaan tarttuisi jopa jotain hämärää indie-kamaa.
Palaamisiin viimeistään tiistaina.
- Sivari-Atte
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Buffalo soldier
Keskiviikkoilta kuluu huoneessa mukavasti Bob Marleyta ja muuta "sivarimusaa" kuunnellen. Tajuttiin, että meillähän on joitakin yhteisiä musaintressejä huonetoverien kanssa. (Suuri) osa ihmisistä kyllä painoi lähes heti iltapalan jälkeen kohti Hotelli Hanhea ja kylän yöelämää. Kävimme parin kaverin kanssa jo aiemmin päivällä tutustumassa paikalliseen Teboiliin jäätelön ja ruoan merkeissä. Toista edestakaista matkaa ei tässä helteessä millään jaksa. Parin kilometrin matkalle on varattava litra vettä mieheen. Ehkä ensi viikolla sitten kaakattelemaan Hanheen.
Valehtelin eilen, kun kerroin varsinaisten oppituntien alkavan vasta ensi viikolla. Tänäänhän ne alkoivat, sivarin oikeuksien ja ryhmätyön merkeissä. Toteutusmuodon piti olla mahdollisimman luova, no powerpoint! Minun ryhmäni toteutti aiheen Sivarin työ ja vapaa-aika lyhyen rap-esityksen avulla. Hauskaa oli sekä tehdessä että muiden esityksiä katsellessa.
Kanttiinista saa halpaa limsaa.
- Sivari-Atte
Valehtelin eilen, kun kerroin varsinaisten oppituntien alkavan vasta ensi viikolla. Tänäänhän ne alkoivat, sivarin oikeuksien ja ryhmätyön merkeissä. Toteutusmuodon piti olla mahdollisimman luova, no powerpoint! Minun ryhmäni toteutti aiheen Sivarin työ ja vapaa-aika lyhyen rap-esityksen avulla. Hauskaa oli sekä tehdessä että muiden esityksiä katsellessa.
Kanttiinista saa halpaa limsaa.
- Sivari-Atte
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Hellettä & infotunteja
Helle ravistelee Lapinjärveä. Mittari on käynyt useaan otteeseen kolmenkymmenen paremmalla puolella. Torstaiksi Foreca lupaa jopa 34 astetta kuumuutta. Kenties meitä rangaistaan maanpetturuudesta, tai siunataan. Onhan se toisaalta mukava ottaa aurinkoa ja lueskella pihalla kuunnellen kitaran soittoa. Tänäänkin eräs kaveri soitteli Jarkko Martikaisen kappaleita erittäin pätevästi. Martikainenhan on itsekin entinen sivari, joten tänne varsin nasevaa kuunneltavaa.
Varsinainen opetus on ja ei ole päässyt vielä alkuun. Meidät jaettiin eilen kolmeen ryhmään: PP (Palontorjunta ja pelastus), YKS (Ympäristön ja kulttuurin suojelu) sekä KAVA (Kansalaisvalmiudet). Itse valitsin kansalaisvalmiusryhmän. Sen sisältönä on politiikkaa, ideologioita, sota-asioita ja konfliktiratkaisua. Työskentelymuotona on pääasiallisesti keskustelu, joten monia kiinnostavia mielipiteitä tuodaan varmasti julki. Näitä ryhmätunteja on kuitenkin vasta ensi viikolla, jolloin varsinainen opetus alkaa. Tällä viikolla on lähinnä info-juttuja.
Nyt hiki valuu siihen tahtiin, että on pakko lopettaa. Ikkunasta avautuu kaunis näkymä pellolle, jonka taa aurinko keveästi lipuu. Pääskyset suihkahtelevat maisemassa. Taidan istua ikkunalaudalle lukemaan Dostojevskiä.
- Sivari-Atte
Varsinainen opetus on ja ei ole päässyt vielä alkuun. Meidät jaettiin eilen kolmeen ryhmään: PP (Palontorjunta ja pelastus), YKS (Ympäristön ja kulttuurin suojelu) sekä KAVA (Kansalaisvalmiudet). Itse valitsin kansalaisvalmiusryhmän. Sen sisältönä on politiikkaa, ideologioita, sota-asioita ja konfliktiratkaisua. Työskentelymuotona on pääasiallisesti keskustelu, joten monia kiinnostavia mielipiteitä tuodaan varmasti julki. Näitä ryhmätunteja on kuitenkin vasta ensi viikolla, jolloin varsinainen opetus alkaa. Tällä viikolla on lähinnä info-juttuja.
Nyt hiki valuu siihen tahtiin, että on pakko lopettaa. Ikkunasta avautuu kaunis näkymä pellolle, jonka taa aurinko keveästi lipuu. Pääskyset suihkahtelevat maisemassa. Taidan istua ikkunalaudalle lukemaan Dostojevskiä.
- Sivari-Atte
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Eka päivä pulkassa
Höpötys-hiljaisuus alkoi yhdeksän minuuttia sitten, joten päivä on nyt lopuillaan. Hauta-hiljaisuus alkaa yhdeltätoista. Ilta-aikahan on täällä joka päivä täysin vapaata aikaa. Käytännössä klo 16-8.45 saa touhuta ihan mitä tahansa, kunhan on paikalla aamun ensimmäisellä luennolla. Jos tekee esimerkiksi mieli lähteä tutustumaan Helsingin yöelämään, se on täysin mahdollista. Ilmeisesti jonkinlainen perinne on ainakin keskiviikkoinen sivarikaraoke Lapinjärven Hotelli Hanhen ravintolassa.
Välillä ainakin tämän päivän kokemuksien perusteella tulee miettineeksi onko lähtenyt rippileirille vai sivariin. Yleinen kurittomuus ja välinpitämättömyys paikkojen siisteydestä on ainakin samaa tasoa kuin riparilla. Riparista tämä jakso eroaa vain siinä, että täällä on vapaa kuin taivaan lintu. Sotilaallisesta kurista ja järjestyksestä ei ole mitään tietoa.
Tähän mennessä tämä velan suorittaminen valtiolle tuntuu lähinnä vapaaehtoiselta kesäleiriltä. Vaan eipähän haittaa.
- Sivari-Atte
Välillä ainakin tämän päivän kokemuksien perusteella tulee miettineeksi onko lähtenyt rippileirille vai sivariin. Yleinen kurittomuus ja välinpitämättömyys paikkojen siisteydestä on ainakin samaa tasoa kuin riparilla. Riparista tämä jakso eroaa vain siinä, että täällä on vapaa kuin taivaan lintu. Sotilaallisesta kurista ja järjestyksestä ei ole mitään tietoa.
Tähän mennessä tämä velan suorittaminen valtiolle tuntuu lähinnä vapaaehtoiselta kesäleiriltä. Vaan eipähän haittaa.
- Sivari-Atte
Perillä ollaan
Vihdoinkin rapia kuuden tunnin istuminen on ohi ja saan verrytellä jämähtäneitä lihaksiani Lapinjärven koulutuskeskuksen maalaismaisemissa. Alue on todellakin varsinainen maalaisidylli, niemessä sijaitsevaa entistä kartanoaluetta ympäröi toisaalla pelto ja toisaalla järvi.
Ilokseni nettitikkukin toimii kirkkaasti.
Olen pian ollut hereillä yli 24 tuntia, joten voisi kuvitella väsyttävän. Linja-autossa simahtaminen olikin erittäin lähellä, mutta perille päästyäni sain uutta puhtia. Samoilla silmillä siis mennään. Tämän energiapurkauksen voimin sain kamat kevyen pölykerroksen höystämään kaappiini ja lakanat petiin. Täällä ei ilmeisesti ketään kiinnosta ovatko ne lakanat suorassa vai ei, joten en panostanut laatuun merkittävästi. Kunhan on mukava nukkua.
Majoitun neljän hengen huoneessa, siis kolmen muun miehen alun kanssa. Hiki valuu jo nyt, vaikka istun yksin kirjoittelemassa. Voin vain kuvitella, kuinka kuuma yöllä tulee olemaan. Avoimet ikkunat kyllä viilentävät huonetta hieman, mutta vetävät sisään infernaalisia määriä hyönteisiä. Onneksi sentään huonetoverini (sosialisti-ilmaus on tässä osin tarkoituksellinen) vaikuttavat asiallisilta.
Koulutukseen saapunut väki on kutkuttavan monen kirjavaa. Tekisi mieli suorittaa jonkinlaista luokittelua, mutta se onkin kova pähkinä purtavaksi. Jokin karkea jako on kuitenkin tehtävissä, jaan väen neljään ryhmään: nysväsivarit, hippisivarit, hevarisivarit ja gangstasivarit. En tosin tiedä mihin ryhmään ilmeiseti päissään paikalle saapunut jannu tulisi sijoittaa. Kyllä, eräs heppu todella saapui paikalle päissään. Sen verran sekavia jannu sammalti, että teimme tämän arvion hänen tilastaan.
Paljon on vielä nähtävää ja kerrottavaa, palaan asiaan myöhemmin.
- Sivari-Atte
Ilokseni nettitikkukin toimii kirkkaasti.
Olen pian ollut hereillä yli 24 tuntia, joten voisi kuvitella väsyttävän. Linja-autossa simahtaminen olikin erittäin lähellä, mutta perille päästyäni sain uutta puhtia. Samoilla silmillä siis mennään. Tämän energiapurkauksen voimin sain kamat kevyen pölykerroksen höystämään kaappiini ja lakanat petiin. Täällä ei ilmeisesti ketään kiinnosta ovatko ne lakanat suorassa vai ei, joten en panostanut laatuun merkittävästi. Kunhan on mukava nukkua.
Majoitun neljän hengen huoneessa, siis kolmen muun miehen alun kanssa. Hiki valuu jo nyt, vaikka istun yksin kirjoittelemassa. Voin vain kuvitella, kuinka kuuma yöllä tulee olemaan. Avoimet ikkunat kyllä viilentävät huonetta hieman, mutta vetävät sisään infernaalisia määriä hyönteisiä. Onneksi sentään huonetoverini (sosialisti-ilmaus on tässä osin tarkoituksellinen) vaikuttavat asiallisilta.
Koulutukseen saapunut väki on kutkuttavan monen kirjavaa. Tekisi mieli suorittaa jonkinlaista luokittelua, mutta se onkin kova pähkinä purtavaksi. Jokin karkea jako on kuitenkin tehtävissä, jaan väen neljään ryhmään: nysväsivarit, hippisivarit, hevarisivarit ja gangstasivarit. En tosin tiedä mihin ryhmään ilmeiseti päissään paikalle saapunut jannu tulisi sijoittaa. Kyllä, eräs heppu todella saapui paikalle päissään. Sen verran sekavia jannu sammalti, että teimme tämän arvion hänen tilastaan.
Paljon on vielä nähtävää ja kerrottavaa, palaan asiaan myöhemmin.
- Sivari-Atte
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
TJ 1
Se päivä on nyt aivan käsillä, d-day, siviilipalveluksen alkamispäivä. Katson sen alkavan siitä, kun astun bussiin Jyväskylän matkakeskuksella ensi yönä klo 2:00. Tämä bussi vie minut Helsinkiin, jossa vaihdan Lapinjärvelle vievään paikallisbussiin. Aikataulun mukaan minun pitäisi saapua perille n. 8:30. Saapumisen takarajaksi on jonkun ison tahon toimesta asetettu 12:00, joten minulle jää hyvin aikaa asettumiseen ja perslihasten verryttelyyn kaiken istumisen jälkeen.
Sivarini alkaa siis koulutusjaksolla Lapinjärven koulutuskeskuksessa. Tämä rupeama kestää kaiken kaikkiaan kuukauden, sen sisällöstä minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Pienet yllätykset onneksi tuovat vain väriä elämään! Eipähän tarvitse myöskään kirota mitään etukäteen. Koulutusta seuraa varsinaien työ(palvelus)jakso, jonka kesto taitaa nykyään olla 11kk. Sen suoritan Järvenpään seurakuntaopistolla vahtimestarin hommissa. Samaisella opistolla tulen myös majailemaan työpalveluksen ajan. Odotan kovasti "järvenpääläistymistäni" ja kaupunkiin tutustumista. Helsinkikin on lyhyen junamatkan päässä, joten aivan uuden laajuinen keikkatarjonta aukeaa saatavilleni. Hyvästi päivärahat?
Tässä vaiheessa fiilikset ja odotukset ovat siis varsin korkealla. Jätän vihdoin, 19 vuoden jälkeen, Jyväskylän taakseni ja siirryn uusiin maisemiin. Tämä kaupunki on jo minun osaltani koluttu ja nähty. Ainoat asiat, joita jään kaipaamaan ovat Tikkakosken seurakunta ja Tanssisali Lutakko. Näkeehän noita sitten lomilla. Jos on tarvetta.
Pakkaaminen on vielä vähän kesken, joten menen jatkamaan sitä. Lisää päivitystä luvassa, kunhan ehdin.
-Sivari-Atte
Sivarini alkaa siis koulutusjaksolla Lapinjärven koulutuskeskuksessa. Tämä rupeama kestää kaiken kaikkiaan kuukauden, sen sisällöstä minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Pienet yllätykset onneksi tuovat vain väriä elämään! Eipähän tarvitse myöskään kirota mitään etukäteen. Koulutusta seuraa varsinaien työ(palvelus)jakso, jonka kesto taitaa nykyään olla 11kk. Sen suoritan Järvenpään seurakuntaopistolla vahtimestarin hommissa. Samaisella opistolla tulen myös majailemaan työpalveluksen ajan. Odotan kovasti "järvenpääläistymistäni" ja kaupunkiin tutustumista. Helsinkikin on lyhyen junamatkan päässä, joten aivan uuden laajuinen keikkatarjonta aukeaa saatavilleni. Hyvästi päivärahat?
Tässä vaiheessa fiilikset ja odotukset ovat siis varsin korkealla. Jätän vihdoin, 19 vuoden jälkeen, Jyväskylän taakseni ja siirryn uusiin maisemiin. Tämä kaupunki on jo minun osaltani koluttu ja nähty. Ainoat asiat, joita jään kaipaamaan ovat Tikkakosken seurakunta ja Tanssisali Lutakko. Näkeehän noita sitten lomilla. Jos on tarvetta.
Pakkaaminen on vielä vähän kesken, joten menen jatkamaan sitä. Lisää päivitystä luvassa, kunhan ehdin.
-Sivari-Atte
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)